Ei heijaa kovissa vauhdeissa, jos tie on hyväkuntoinen, ei kalteva, eikä tuule. Tätähän ei tapahdu Suomessa kovin usein.
Tuuli on jännä juttu, yhtäkkiä Mango vain lähtee sortamaan johonkin suuntaan ja silloin on oltava äärimmäisen varovainen korjausliikkeessä, ettei käy huonosti. Korjausliikkeen suurutta on erittäin vaikea arvioida, koska tuuli muuttuu kokoajan, eikä 50 km/h vauhdissa Velomobiilin sisältä pysty mitenkään arvioimaan tuulen voimakkuutta tai suuntaa. Käytännössä puuskan kannattaa antaa mennä ohi ja sen jälkeen hallitusti palata alkuperäiseen kurssiin. Tässä yksi syy, miksi termi Velonautti on hyvä nimi kuljettajalle.
Kysyin heijaus asiasta Davidilta ja hän arvelee kyseessä olevan vain harjoituksen puute. Kaltevalla tiellä korjaus pitää tehdä painopistettä muuttamalla, ei ohjaamalla. Mutta koska hartiani ovat jo kiinni korin reunoissa, ei liikkumiselle ole kovin paljoa tilaa. David ei maininnut ainoastakaan säädöstä, jolla tilannetta voisi yrittää korjata.
Ja totta on, että kun keskittyy ajamiseen ja polkemiseen Mango itsessään kulkee kyllä suoraan, elleivät edellä mainitut ympäristötekijät puutu peliin. Polkemisessakin täytyy löytää nopeuteen sopiva frekvenssi, nopea pyörittäminen tekee liikkeestä vaikeasti hallittavaa ja liian hidas luo liian laajaa keinuttavaa liikettä.
Palataan asiaan muutaman tuhannen kilometrin kohdalla, sitten voin antaa varmaan jonkinlaisen lopullisen vastauksen kannattaako ohjausgeometriaa säätää. Vinkkiä takarenkaan pitämisestä kovempana kuin eturenkaiden täytyy kokeilla heti huomenna.