Kyllähän se aikataulu piti, eli viime maanantaina kurvailin Suomen kamaralla ensimmäisen kerran. En vain ole vielä kerennyt kirjoittelemaan mitään, mutta tässä nyt siis jotain.
Reissu sinänsä meni ihan hyvin, perjantaina joskus puoli kahdelta päivällä pääsin Dronttenista Velomobiel:n pajalta lähtemään. Pajalla olivat kyllä varsin avuliaita ja jeesasit pyörän säädöt kohdalleen ja muutenkin varustivat hyvin reissua varten. Iltapäivä meni mukavasti pyörään totutellessa, mutta pimeys tuli aika äkkiä ja sen myötä hirmu sumut. Pahimmillaan ei juuri kymmentä metriä edemmäs nähnyt ja vauhti oli siis sen mukainen. Siitä johtuen pääsin suunnittelemalleni leirintäalueelle (noin 180 km matka) vasta puolenyön jälkeen. Matka jatkui lauantaiaamuna auringon noustua, sumua oli edelleen mutta päiväsaikaan ei kuitenkaan niin paljoa ja ajokin sujui hyvin. Auringon laskettua sumu taas lisääntyi ja matka joutui varsin hitaasti. Kaiken kukkuraksi vasen F-lite eturengas puhkesi kahdesti ja oikea kerran, siinä tosin oli niin pieni reikä etten sitä kiireessä ja illan pimeydessä löytänyt ja jouduin pumppailemaan sitä puolen tunnin välein. Näiden takaiskujen takia minulle jäin noin puoli tuntia pelivaraa laivan lähtöselvitykseen, eli olin noin kello yhdeltä yöllä sunnuntain puolella takaisin Trawemundessä. Meinasi siis tulla kiire, vaikka aikaa piti olla ihan hyvin varattuna. Kokonaiskilometrejä tuli muutaman kilometrin vaille 500.
Strada sinänsä toimi hienosti, vaihteet ja jarrut oli säädöissään justiin eikä melkein ja pajalla säädetty ajoasento oli juuri hyvä. Yleinen työn laatu oli mielestäni myös hyvä, sisätilat siistin näköiset ja maalipinta hyvä. Pieni ulkonäkövirhe oli ala- ja yläkannen liitoksessa, yläkansi oli kiinnitettäessä liukunut hiukan (ehkä noin millin) pois paikoiltaan. Positiivisena yllätyksenä huomaisin pyörän olevan varsin hiljainen. Ohjaus on varsin herkkä, ja vaati hiukan totuttelua. Korkealla kadenssilla pyöritettäessä tulee ajoon helposti huojuntaa kun ohjaustankoa kääntää vahingossakin hieman. Pyörä pysyy kuitenkin lapasessa ihan hyvin.
Vauhti asia tietysti kiinnostaa monia, kovin hyvää kuvaa keskimääräisestä nopeudesta ei vielä sumujen takia tullut, mutta sen totesin että tasaisella pystyi sen 40 km/h nopeuden pitämään yllä sellaisena sopivan matkavauhtina. Sillä vauhdilla ajaisin useamman tunnin päivässä. 45 km/h tasaisella tarvittiin jo enemmän paukkuja, mutta kyllä silläkin vauhdilla jonkun aikaa olisi ajellut. Pyörän kiihdyttäminen noihin vauhteihin vaatii kyllä oman aikansa. Samaa asiaan liittyen taloudellinen ajo vaatii opettelua, pyörä kun ei tunnu hidastuvan varsinkaan tasaisella kovin nopeasti. Hyvissä ajoin ennen risteystä saa polkemisen lopettaa.
Suomessa on tässä vaiheessa ajettuna vasta noin 60 kilometrin verran, mutta säät näyttäisi siltä että täytyy ottaa pyörä uudestaan ajoon (vein sen heti maanantaina talvisäilöön). Tuolla suunnalla eurooppaa kun ei niitä mäkiä juuri ollut niin ei oikeen kunnon vauhteja tullut ajettua, mutta Suomessa tuli useammassakin mäessä ajettua yli 70 km/h nopeuksia. Ne tulivat lähinnä rullaamalla kun välitykset on vielä sen verran pienet (53 ratas edessä) että lisävauhdin polkeminen vaatisi hirmu kadenssia jolloin ajo olisi ainakin tällä kokemuksella varsin rauhatonta. Polkematta noissa 70 nopeuksissa pyörä oli kyllä varsin vakaa ajettava. 56 hampaisen eturattaan ajattelin laittaa vaikka kyllähän noin 70 nopeudet jo rupeaa yleensä ottaen riittämään. Huomasin vaan käytännössä ajavani vain isolla eturattaalla, jolloin se vissiin on vähän liian pieni (takana tuli kyllä käytettyä koko skaalaa).
Sellaisen negatiivisen piirteen huomasin, että aukkopeitteen kanssa ainakin näin viileällä ja kostealla ilmalla katteen sisäpintaa rupesi kondensoitumaan vettä kun ajoa rupesi olemaan muutama tunti takana. Ei sitä tietysti mitenkään mahdottomasti tiivistynyt, mutta pinnat kuitenkin tuntui kosketettaessa märiltä.
Aukkopeitteen kanssa kyllä tarkeni ajaa hämmästyttävän vähillä vaatteilla, ilman sitä ajoviima tuntui selvästi alempana, noin kainaloitten tasalla.
Kyytiin kiipeäminen ja poistuminen rupeaa sujumaan aika mukavasti, mutta varsinkin aukkopeitteen kanssa se on hieman sellainen operaatio ettei ihan pienestä syystä viitsi pois nousta.
Tässä tältä erää, lopuksi muutama kuva että uskotte etten ihan lämpimäkseni kirjoitellut.
pakko tehä se valmiiks just sillon.