Teuvon kinnerihanke

[Joutilas]

Plussaa = hankauksen parempi kestävyys kuin toiset lujitteet.

Missä tilanteessa tuo olisi ratkaisevaa?
Eikö lujitekuitujen kuitenkin pitäisi olla hartsin seassa ja kenties vielä suojalakan tai vastaavan suojassa?

Tuntuisi, että hankausta kuidut joutuvat kestämään ainoastaan eriaisissa eitoivotuissa "kolareissa".
Olisiko silloin aramidin paremmuudesta mitään ratkaisevaa hyötyä, kun paikkailua tulee joka tapauksessa?

[Nebulus]

Plussaa = hankauksen parempi kestävyys kuin toiset lujitteet.

Missä tilanteessa tuo olisi ratkaisevaa?
Eikö lujitekuitujen kuitenkin pitäisi olla hartsin seassa ja kenties vielä suojalakan tai vastaavan suojassa?

Tuntuisi, että hankausta kuidut joutuvat kestämään ainoastaan eriaisissa eitoivotuissa "kolareissa".
Olisiko silloin aramidin paremmuudesta mitään ratkaisevaa hyötyä, kun paikkailua tulee joka tapauksessa?

Aramidikuidun pitäisi ehkäistä hiilikuidulle ominaista rakenteen totaalista luhistumista, sälöytymistä. Eli kun murtumisen raja on ylitetty, hiilikuitu rapsahtaa paloiksi. Aramidikuitu sen sijaan pitää säleet yhdessä, estäen niitä leviämästä ympäristöön ja kuskin sisäelimiin.

Teuvo: myytkö mulle hybridikuidun jämät?
Olen tässä rakennellut vauvankehtoa, ja polttelisi hieman tehdä siitä yksi kappale hiilikuituista versiota. Ihan noin vaikkapa pyöräilyharrasteen kunniaksi. Jos vaikka joku fillaroiva kaveri päättäisi alkaa tekemään lapsia... tosin täyshiilikuitu saattaisi näyttää komeemmalta kehdon pinnassa.

[Teuvo]

Nuo aramidin hankauksen kesto väittämänikin ovat vain johdannaisia hiomisistani eivätkä perustu parempiin tietoihin.

Oletimme vaan noin niin kuin porukalla - asiantuntiat ja mä - .

[Teuvo]

Jos henkilö ilmestyy pihalle ja pyytää aramidkangasta lapsenkehtoon, saatan hyvinkin pistää "jämät" kainaloon.

[Nebulus]

Nuo aramidin hankauksen kesto väittämänikin ovat vain johdannaisia hiomisistani eivätkä perustu parempiin tietoihin.
Oletimme vaan noin niin kuin porukalla - asiantuntiat ja mä - .

Oikein oletitte.
Kevlar on lineaarisista polymeereistä kehrättyä kuitua, kun taas hiilikuitu valmistetaan polymeerikuituja pyrolysoimalla ("hiilestämällä"). Tämän seurauksena niiden rakenne pettää eri tavalla. Kevlar-polymeerimatriisia kuormitettaessa yli murtumislujuuden rakenne ikään kuin lysähtää, mutta ei sälöydy. Vähän niinkuin sekoittaisit hartsiin lasikuidun sijasta villakangasta, jos verrataan hiilikuidun ja kevlarin käytöstä. Rakenne siis pettää, mutta teräviä kuidun kappaleita ei pölise, kuten hiilikuidulla käy. Tämä noin kemistin kommenttina.

Valitettavasti asun Oulussa, joten en oikein pääse Turkuun asti kuituja ostamaan. Kehtokin on vasta urosmuotti-vaiheessa, joten vielä saa tovin puuhailla, ennen kuin pääsee laminoimaan. Kunhan kelit hieman lämpenisi, niin tarkenisi puuhailla omalla pihallakin.

[Teuvo]

Henkilökohtaista suunnittelu- / keksintovimmaa.

Mikä mahtaa suuresti vimmaisen kehityksen tulosprosentin olevan.

Jos mitään aikaisempaa ei hyväksytä ilman sovitettuja ehtoja, jos vimmaisesti haetaan tarkoituksenmukaista. Onko roskapussi useimmin kuin hyväksytty.

Yksityinen ihminen on ohut / kapea.

On jännää miten yksinkertainen on vaikeinta. Helposti tekee ja kun ei toimi niin korjaa ja taas korjaa ja sitten ollaankin jo uuden edessä, vanhaa ei kannatakkaan enää, eikä voikkaan korjata vaan heittää vaan roskapussiin ja rakentaa kaiken alusta, eikä sekään aina riitä vaan vielä kerran.

Tekniikkakin on matka hengessä / korvessa.

Venerakentelu on raskaampaa ja suuritöisempää kuin nämä kinnerihommat. Suurta ja kallista veneprojektia ei oikein voi pistää jossain puolivaiheessa roskiin, innostus ja vimma vain hiipuu kun näkee ettei tästä ihan sellaista ja sellaista ja ettei nämä ja mämä sujuneetkaan kuin ajattelin. Epäonnien tullen projektit rupee viipymään. Muistan käyneeni 1973 katsomassa katamaranprojektia joka oli aloitettu 1958. Vene oli silloin vielä jotain 1/3 vaiheessa. Pukitkin olivat alta lahoneet jo muutamankerran.

Edellisen veneprojektini ehdoksi halusin silloin kunnon työkuvat. Kunnon kuvissa on luettelot työkaluista, aineista, rakennejärjestelyista... ja monesta, monesta muusta. Projektia voi hyvien työkuvien turvin rakentaa silleen työläismäisesti puurtaen, suorittaen, tunti tunnin jälkeen ilman senkummempia ajattelematta ja tuumaamatta.

Toiveajattelin löytäväni kunnon kuvat myös tähän kinnerihankkeeseenikin. En löytänyt, ei oiken sinnepäinkään, oikeastaan minkäänlaista vakavasti otettavaa projektin rungoksikaan en oiken osannut nähdä. Yksi päähaluistani: Rakentaa täysin epoksiin ja kuituihin perustuva kinneri ilman minkäänlaisia metalliosia, on tuottanut tuskaa esimerkkien puutteen vuoksi. Toinen joka kaiveli jo olevissa, se näinnäisen tekniikka hässäköiden kauheus. Kaikki oli erikseen kaikkeen rakennettu, ei oltu jaksettu rakentaa esim. lokasuojaa ja tavaratelinettä yhteen vaan kaikki erikseen. Oli tehty ensin runko jonka päälle oli sitten ruettu kasaamaan sen seitsemät hässäkät. Päätin vain tehdä itselleni kinnerin. Puurtaa työn läpi. Ajattelin näin pienessä työssä sen voivani tehdä ja olen tehnytkin, "jokapäivä" - tunnustan - yrittäväni jollakin, kenties pinelläkin jutulla yritän lykätä juttuani hiukan eteenpäin. Monesti panokset ovat jotai esimerkkien edessä aivovoimistelua, joskus jonkin kappaleen käsissä pyörittelya mutta asian harrastusta kuitenkin, asian pitämistä tärkeysjärjestyksessä jokapäiväisenä.

Aina pitäsi saada kunnon työkuvat. On tosi korpivaellus etsiä tiensä ilman kunnon opuksia.

Tosin pahimmiltakin korpivaelluksilta on aina kotiin löydetty, korkeimmatkin vuoret valloitettu...

[irakas]

Meitä rakentajia on monenlaisia. Toiset vaativat muiden tekemät tarkat suunnitelmat ja ohjeet, minä en suurin surminkaan suostu rakentamaan muiden suunnitelmien pohjalta. Kun rakentaa omien suunnitelmien mukaan, tuottaa onnistuminen suuren nautinnon ja ilon. Jos tekisin muiden ohjeiden mukaan olisin käsityöläinen. Tietenkin on viisasta käyttää muiden keksimiä osaideoita rakentelussaan, mutta, jos rakentaa koko härpäkän muiden suunnitelmien mukaan, ei vie kehitystä eteenpäin.

Sakari

[jori]

On jännää miten yksinkertainen on vaikeinta. Helposti tekee ja kun ei toimi niin korjaa ja taas korjaa ja sitten ollaankin jo uuden edessä, vanhaa ei kannatakkaan enää, eikä voikkaan korjata vaan heittää vaan roskapussiin ja rakentaa kaiken alusta, eikä sekään aina riitä vaan vielä kerran.

Tekniikkakin on matka hengessä / korvessa.

Tekniikka on todellakin matka hengessä. Edellä kuvaamastasi syystä minulta tuppaa jäämään kokonaan tekemättä, tai ainakin viimeistelemättä. Teen epäonnistumiseni päässäni, enkä korjaa mitään, rakennan vain uuden -päässäni. Katamaraaneja rakensin 70-80-luvulla kaksi. Siihen aikaan rakensin vielä enemmän fyysisiä tekeleitä. Nykyisin yhä enemmän vain päässäni. Näkyvien tekelitteni viimeistelemättömyys johtuu siitä, että ne ovat vain ajatuskokeita, joita voi käyttää ja kokeilla myös fyysisesti. Ajatusten viimeistelymaalaus siirtää huomion pois ydinajatuksesta ja hidastaa matkaa korvessa.

Jori

[Teuvo]

Meitä rakentajia on monenlaisia. Toiset vaativat muiden tekemät tarkat suunnitelmat ja ohjeet, minä en suurin surminkaan suostu rakentamaan muiden suunnitelmien pohjalta. Kun rakentaa omien suunnitelmien mukaan, tuottaa onnistuminen suuren nautinnon ja ilon. Jos tekisin muiden ohjeiden mukaan olisin käsityöläinen. Tietenkin on viisasta käyttää muiden keksimiä osaideoita rakentelussaan, mutta, jos rakentaa koko härpäkän muiden suunnitelmien mukaan, ei vie kehitystä eteenpäin.

Sakari

Tekemäsi työt ovat osoittaneet sanasi todeksi. Olet varmasti omalta henkilökohtaiselta osaltasi oikeassa.

Sakari on poikkeus, Sakari on enemmän kuin vain rakentelija.

Ellei Sakari suuttuisi - pistäisin Hänen suuremmoiset työnsä johonkin korkeampään kategoriaan kuin vain pyörärakenteluun.

[Teuvo]

On jännää miten yksinkertainen on vaikeinta. Helposti tekee ja kun ei toimi niin korjaa ja taas korjaa ja sitten ollaankin jo uuden edessä, vanhaa ei kannatakkaan enää, eikä voikkaan korjata vaan heittää vaan roskapussiin ja rakentaa kaiken alusta, eikä sekään aina riitä vaan vielä kerran.

Tekniikkakin on matka hengessä / korvessa.

Tekniikka on todellakin matka hengessä. Edellä kuvaamastasi syystä minulta tuppaa jäämään kokonaan tekemättä, tai ainakin viimeistelemättä. Teen epäonnistumiseni päässäni, enkä korjaa mitään, rakennan vain uuden -päässäni. Katamaraaneja rakensin 70-80-luvulla kaksi. Siihen aikaan rakensin vielä enemmän fyysisiä tekeleitä. Nykyisin yhä enemmän vain päässäni. Näkyvien tekelitteni viimeistelemättömyys johtuu siitä, että ne ovat vain ajatuskokeita, joita voi käyttää ja kokeilla myös fyysisesti. Ajatusten viimeistelymaalaus siirtää huomion pois ydinajatuksesta ja hidastaa matkaa korvessa.

Jori

Minulla on vaan niin kamalapyörä etten viitsisi sillä enää, eikä hyviä muita vaihtoehtojakaan tullut yli tämän kinnerivimman.

Teuvo

[Teuvo]

Poistin tämän kirjoituksen.

Ystävällisesti
Teuvo
Turku

[CRConrad]

Tämä forumi on tietysti hyvä tähän. Hyvä tähän kun me kaikki eletään niin kaukana henkilökohtaisten kontaktien mahdollisuudesta.

No jaa... Jotkut asuu kyllä Oulun läänissa, jotkut Kornbyssä (=Jyväskylässä), yms syrjäisissä paikoissa... Mutta eikö melko suuri osa meistä säännöllisiä kävijöitä (OK, lasken nyt itseni tähän mukaan -- olenhan viimeistä aikaa [taas] säännöllinen lukija, vaikken ehkä kirjoittaja) asuu kuitenkin pääkaupunkiseudulla?

[jolaes]

Tulen kesken hankkeen! Aikaisempia kirjoituksia lukeneena tulen siihen johtopäätökseen, että kinnerin esteettisen ulkokuoren suunnitelee ja rakentaa arvokkaan kokemuksen perusteella Teuvo. Teknisen rakenteen uskon helposti vaikkapa Jorin suunnitelupöydän tulokseksi! Hankkeen rahoitus voisi olla vaikkapa jostakin Leader-kanavasta tulevalla EU-rahalla. Kinnerihanke olisi jokin aikasemmin kokematon uusi ulottuvuus! Siis esimerkiksi vammaisliikuntaan suunniteltu apuväline, jota kuitenkin voitaisiin hyödyntää myös muuhun liikuntaan. Haastan!

[jviirret]

Nostetaas tätä vanhaa aihetta, alkaa ulkomuoto hahmottua:

Keulassa jotakin "Corvettemaista", näyttää hyvältä.

Jukka

[Nebulus]

Ohoh! Sivuillehan oli yllättäen tullut paljon uutta juttua. Täytyy kyllä hattua nostaa, kun katsoo noita muottien tekoja... tuommoinen paneutuminen kysyy hermoja.