Nojapyöräfoorumi

No joskushan tämän uudenkin rungon pitää särkyä... ja niin kävi lauantaina:

Olin päässyt 2.5 km:n päähän kotoa, tarkoituksena ajaa 50-80 kilsan vaativa maastolenkki, ja alkajaisiksi ajoin kivituhkareitin ojan yli vauhdilla niin kuului kilahdus kuin olisi lekalla iskenyt alasimeen ja ohjaustanko tuli syliin.

Pian syyksi osoittautui ZS44 -emäputkesta tehty takajousituksen laakeroinnin ratkeaminen alapinnastaan läpi rikki. Kotiinhan siitä piti värkki työntää ja vasta eilen äitienpäivärientojen jälkeen jaksoin alkaa tarkemmin tutkimaan miltä tuo putken pätkä oikein näyttää.

Vähän on laite tuntunut letkulta viime aikoina, ehkä viimeisin pisara oli kun ennen tuota lenkkiä kävin Bob Yak -peräkärryllä hakemassa 2x25kg puhallushiekkasäkkiä (kantavuus 32 kg) ja nippa nappa pyörätien leveys riitti välillä vaikka varovasti ja hitaasti ajelin.

Tarkemmin kun mietiskelee niin vanhakin runko ratkesi käytännössä samasta paikasta, haarukan nivelen takaa kun tuo kohta ottaa kovimman väännön vastaan kun ajetaan vaikkapa kurun pohjalle vauhdilla että takajousitus menee (melkein) pohjaan.

No otin palan vaneria, kuormaliinan ja purin pyörää riittävästi että sen saa ylösalaisin levyä vasten:

Tällä järjestelyllä sain vasaraa ja latan pätkää käyttäen taputeltua sauman keskeltä kohdalleen johon TIG:llä täppä. Sitten pihtien avulla myös laakerien kaulusten reunat kohdalleen ja täppää perään. Sitten koko sauman korjaushitsaus.

Otin runkoputkea pätkän ja leikkelin siitä vauriokohdan päälle paikan jonka sovitin tarkasti paikalleen ja hitsasin ympäri kiinni. Lopuksi porasin (rungon teossa unohtuneen) vedenpoistoreiän keskilinjan sivuun, tuolla kun oli vähän pintaruostettakin niin katsotaan mitä sisältä löytyy.

Vanha runko piti vahvistaa trussilla altapäin, tähän tein kuitenkin vahvistuksen putken yläpuolelle, sitä varten kun oli vetopuolen ketjun taittopyörällä tukeva putki valmiiksi sekä penkin alla tilaa:

Hätäisenä (ja pikkutunneilla) maalasin ehkä vähän turhan nopsaan pohjamaalin päälle metallihohdon ja sen perään lakan, pitää joskus tuota korjailla jos alkaa vaivaamaan.

Seuraavaksi puran takakeinun ja tarkistan laakeroinnin, hitsaukset kun tuli tehtyä ne paikallaan jotta rakennelman suoruus säilyy. Samalla painan kotelonsuoja-ainetta lisää putkien sisään ja huollan takaiskarin ja keulan.

Ja saatan jopa tehdä uudet kappaleet noista takalinkuston alumiiniosista, näissä kun on laakerien reiät väljät ja vaatii vippaskonsteja jotta pysyvät ruodussa. Samalla saisi viimeisenkin klapin pois linkustosta.

Vetorasituksestako tuo takahaarukan nivelen putki on revähtäny? kovat on jousituksen voimat

Emäputkesta tehty eli paksuus lienee 2 milliä ja pituutta varmaan 8 senttiä. Jollei jousitus pääse pohjaamaan ei tuohon edes kohdistu terävää iskua. On siinä hitsisauma vieressä, josta repeämä lienee sanut alkunsa Hieman saa voimaa käyttää tuon särkeäkseen, mutta kyllähän tämä saa jonkin verran kyytiä

Juu taitaa olla alle 2mm:n emäputkea tämä, CrMo:a sentään. Eihän näitä ole suunniteltu tällaisille voimille mutta yllättävän hyvin tähän asti kesti.

jooseha kirjoitti:

Hieman saa voimaa käyttää tuon särkeäkseen, mutta kyllähän tämä saa jonkin verran kyytiä

Sanoisin että onhan se jousitus jokusen kerran pohjannut tai ainakin melkein niin tekee tuolla kaahatessa. Pahin on ajaa vauhdilla kuruun jonka pohjalla molemman pään jousitukset ottaa kovasti vastaan ja koko massan taitto kohdistuu juuri tuohon halkeaman paikkaan.

Jousitus syö terävät iskut mutta lisäiskuja kohtaan voi tulla kun kurun pohjalla onkin juuri/kivi/töyssy tms tai tullaan vähän kulmassa tms jolloin kohtaan tulee vedon lisäksi takahaarukasta vääntöä.

Särkymäkohta näytti vähän siltä että putki oli repeämän kohdalta oijennut keskeltä, vähän kuin lommolla. Eli nämä keskelle hitsatut runkoputket ovat vääntäneet, ja sitten nitkuttaneet laakerien kohdalta repeämät molemmilta puolilta jolloin runko on tuntunutkin notkeammalta ja sitten lopulta paukahti läpi tuo repeämä.

jooseha kirjoitti:

Emäputkesta tehty eli paksuus lienee 2 milliä ja pituutta varmaan 8 senttiä. Jollei jousitus pääse pohjaamaan ei tuohon edes kohdistu terävää iskua. On siinä hitsisauma vieressä, josta repeämä lienee sanut alkunsa

Samoin vanhan rungon korjanneena sanoisin ettei kovin paljoa tukea tarvita että tulee käytännössä särkymätön rakenne. Siihen riitti ohuesta putkesta tehty vetovoimaa vastustava trussi, ja nyt tähän uuteen kompressiota vastustava.

Ajelin laitteella aamulla sateessa töihin ja onhan se taas eri tukevan tuntuinen peli. Painoakaan ei varmaan tullut lisää kuin 100g joten tuota vahvistusta ei kannata yrittää optimoida tuon pidemmälle. Muutenhan tämä on kestänyt todella hyvin ja CrMo on osoittanut vahvuutensa.

Jousituksen huollot jäi toiseen kertaan, kunhan sain kasattua että pääsee ajamaan .

mhelander kirjoitti:

Jousituksen huollot jäi toiseen kertaan, kunhan sain kasattua että pääsee ajamaan .

No sen verran on tässä muilta touhuilta joutanut että sain keulan huollettua ennen eilistä keskiviikko-maasto"kisaa". Siinä ei mitään ongelmia paitsi piti taas kaivaa esiin se öljyjen sekoitussuhde vaimennuspuolelle, eli 28% Redline 2.5W ja 72% Redline 5W laatuja keittiövaa-alla punniten tyhjään pulloon.

Muuttui heti keula herkäksi ja mukavaa oli ajaa aamulla töihin polkuja pitkin ja etenkin siirtymä kisapaikalle märkiä polkuja pitkin kun etupyörä pysyi hyvin kentässä ja ajaminen oli entistäkin varmempaa.

Itse kisa sujui kutakuinkin hyvin, moottori kärsii vähän puhkun puutteesta loppukolmanneksella tunnin rypistyksestä mutta pyörä pelasi ihan hyvin. Penkki on tällä hetkellä kolmesta kohdasta murtunut itsetehty ja takajousituksen alumiiniosat pitää tehdä uusiksi. Tekee nuo sitten kuin jaksaa... hyvin sopii työmatkoille pääosin polkuja pitkin ja viikonlopun porukkamaantielenkeille.

Aika hiljaista tälläkin rintamalla, ajettua on tullut melkein kaikki kilsat tällä ja mitään erityisiä ongelmia ei ole ollut.

Rengaspuolella tuli jonnin sortin ahaa-elämys muita voorumeita seuraillessa että yhytin itseni tilaamaan 50-60% alennuksella Michelin Wild Race'R ja Grip'R renkaita, nykyiset Thunder Burt:t kun jo osoittaa kulumisen merkkejä ja yhtä keskiviikko-XC tapahtumaa ajaessa tuli etuseen kylkeen vuoto ja takanakin ollut WTB TrailBlazer B+ -rengas ei sen jälkeen enää pidä ilmaa montaa päivää.

Tuolla yhdistelmällä on pitänyt ajaa jos keli on märempi ja etenkin jos reitti on kivisempi, takana Thunder Burt lipsuu aivan liikaa ja ei tahdo kestää vaikka nykyiset onkin snake skin tyyppiset.

Nämä joutuivatkin sitten tosi testiin viikko sitten lauantaina. Kun edellinen viikko oli melkein lepoa hääreissun takia, niin kävin perjantaina ottamassa tuntumaa tuolla reitillä jossa renkaat teloin. Ei mitään ongelmia mutta tuli ehkä ajettua sitten pikkasen liian totisesti toinen kierros...

Sitten lauantain kisaan. Junnut ajoi ensin oman osansa jolloin ei sade ollut kuin pientä tihkua ja ajoin reitin läpi ja se oli pääosin kuiva ja ei edes kovin vaativa. No sitten kun olil päälähdön aika niin vettä satoi ihan reippaasti, laseja sai koputella pisaroista vapaaksi monta kertaa kierroksella ja vaativissa paikoissa hiljaisemmalla vauhdilla tahtoivat huurtuakin.

Tietysti reitti oli tehty tällä kertaa niin vaativaksi kuin se on mahdollista. Kaikki kivikot ajettiin nyt ylämäkeen ja tietysti Köykkyrin pitkä nousu ylös, alas tultiin laskettelurinteen vieressä olevaa pomppurataa. Sade muutti reitin mutaiseksi ja renkaat nostivat hiekankin aika hyvin mukaan ja siitä sitten ainakin takajarrulle.

Viimeistä edellisellä kierroksella sai takajarrun kahvaa pumpata että saisi pitoa ja lasku alkoi muuttua mielenkiintoiseksi. Ajoa häiritsi vielä takavaihdevaijerin lievä rispaantuminen vaihtajan luona, mutavelli lisäsi kitkaa ja suuremmalle vaihtaminen 1-3 -vaihteilla ei oikein sujunut. Näin pari kolme viimeistä kierrosta piti työntää kivikotkin ylös, pitkän mäen pääsin ajamalla vain alun kierrokset.

No viimeinen lasku tultiin sitten melko riskillä kun takajarru ei ottanut yhtään ja rytmin saaminen vaikeutui, riskinä oli ajaa hyppyrit liian kovaa ja pompata todella korkealle, parista taisinkin vähän takapyörää hypyttää ilmaan...

Pyörän pesu oli tehtävä ja sotkua taisi irrota kilokaupalla...

Jarruja korjatessa selvisi että eihän ne kovin hyvin pure jos männät on menneet paloista läpi, kitkapintaa ei ollut pätkääkään jäljellä, palat sai pois vain irroittamalla satulan ja vetämällä alaspäin. Uudet männät meni tilaukseen ja jarrulevy taisi kulua pilalle, sitä olen ajanut tämän viikon kuntoon vanhoilla paloilla.

Kotona huomasin että kamppeiden lisäksi taisi naamakin saada osansa... ajokamat piti pestä ulkona letkulla pyörän kanssa, vain kengät oli sen verran siistit että harjaamalla selvisi, tietysti olivat läpimärät.

Noista Michelin:n renkaista vielä, Race'R on tarkoitettu korvaamaan Thunder Burt kun kelit niin vaatii, se on melkein yhtä nopea kovalla mutta pitää yllättävän hyvin märässä ja jopa mudassa:

Kuvat MTBR foorumilta. Laitoin nämä mun leveille hiilarikehille ja näillä on helpompi ajaa uraisella pinnalla ja asfaltillakin. Luotto kantatessa on jopa parempi kuin Thunder Burt:lla, pitoa on uskomattomasti eikä muljua tai nouse "reunalle" käytännössä ollenkaan.

Porukkalenkillä selvisi että 28+ nopeuksilla alkaa vastus lisääntyä todella paljon enemmän kuin Burt:lla ja näin sai tehdä töitä vähän liikaa.

Vaikeamman kelin renkaaksi hommasin sitten ne Grip'R gummit:

Sen verran kävin kokeilemassa että toimii mutta on raskaammat ajaa. Hakkaako WTB Bronson Race -kumit, jää nähtäväksi, niillä kun ei ainakaan jäisellä lumella tee mitään. Talviominaisuudet kiinnostaa, viime talven kun ajoin Burtti edessä ja TrailBlazer B+ takana, toimi niin hyvin että vain muutaman kerran kävi nastarenkaat alla.

Mukava lukea pitkästä aikaa tämänkin projektin kuulumisia! Vanhat jarrupalat miltei hassut

NikoK kirjoitti:

Mukava lukea pitkästä aikaa tämänkin projektin kuulumisia! Vanhat jarrupalat miltei hassut

Uus pyöräilyaiheinen hymiö

Paransin vähän valoisuutta, niin näkyy, miten hienot hymyt olivat.

Kannattaa testata noiden michelinien pito asfalttisiirtymillä sopivalla varovaisuudella. Muutaman vuoden takaisessa racereissa reunanappulat olivat kaarrepidoltaan kovalla alustalla ongelmalliset. Kerran pannutin oikein huolella asfaltilla, kun eturenkaan pito hävisi täysin varoittamatta nopeassa kaarteessa. Nappulat nääs taipuivat kovemman kuorman alla. Pitivät hyvin tiettyyn rajaan asti ja sitten täydellinen pidon menetys varoittamatta. Rytäkän jälkiä paranneltiin sitten muutama viikko, taittunutta peukaloa jokunen kuukausi.

Nebulus kirjoitti:

Kannattaa testata noiden michelinien pito asfalttisiirtymillä sopivalla varovaisuudella. Muutaman vuoden takaisessa racereissa reunanappulat olivat kaarrepidoltaan kovalla alustalla ongelmalliset. Kerran pannutin oikein huolella asfaltilla, kun eturenkaan pito hävisi täysin varoittamatta nopeassa kaarteessa. Nappulat nääs taipuivat kovemman kuorman alla. Pitivät hyvin tiettyyn rajaan asti ja sitten täydellinen pidon menetys varoittamatta. Rytäkän jälkiä paranneltiin sitten muutama viikko, taittunutta peukaloa jokunen kuukausi.

Oho, no joo. Sulla saattoi olla paljon suurempi tilannenopeus tai kaarrejyrkkyys kuin mitä mun nojakilla saa aikaiseksi...

Nämä tuntuvat ennustettavammalta kuin Thunder Burt:n reunanappulat. Kuvio on leveälläkin vanteella enemmän pyöreä, Burt:lla enemmän kulmikas. Michelin ei hae niin paljon uria ja kumpikin pelaa hyvin vähän pehmeämmällä alustalla.

Tuollaista käytöstä tuli mulla enemmän Burttien kanssa kun kivituhkalla tai hieman hiekkaisella asfaltilla veti kurveihin kovaa, saattoi eturengas yllättäen lähteä puskemaan tai takapää lipesi alta. Samalla ajotyylillä Michelin on käytökseltään vakaa ja mahdollistaa vähemmän kulmikkaan ajamisen noissa tilanteissa.

Burteilla olen pari kertaa vetänyt asfalttimutkassa kyljelleen ja Michelineillä ei ole onnistunut vielä vaikka vähän kovempaakin olen koettanut samoissa tilanteissa.

jori kirjoitti:

Paransin vähän valoisuutta, niin näkyy, miten hienot hymyt olivat.

Juu hyvä havainto ! Ei kyllä paljoa hymyilyttänyt kun sain palat pois ja selvisi että mäntien reunatkin on nyt viistettynä...

Mutta kaikki on mahdollista ja näitä kurasuojia iskareille ja jarrusatuloille kannattaa harkita jos haluaa säästää kulutusosien kulumista tai tässä tapauksessa saada jarrut riittämään yhden kilpailun ajan.

Sain vihdoin riittävästi mäntiä jotta kannatti alkaa satulaa korjaamaan. Männät oli käytännössä jumissa koska vinojen paloja varten tulevien pintojen takia eivät liikkuneet riittävän suoraan satulan sisällä, pientä kulumajälkeä löytyi tiivisteiden takaa.

Itse huolto Hopen X2-satulalle on kohtuu helppo toimenpide, tarvitaan vain sopiva työkalu toisella puolella männän takana olevan korkin sisään pyörittämiseen jonka jälkeen saa työkalua kopauttamalla molemmat satulan välistä ulos.

Kunhan ihan ensimmäiseksi muistaa vielä letkujen kiinni ollessa pumpata vastapuolen männän ulos.

Tiivisteitä tarvittiin, vanhat rispaantuivat mäntien irrotuksessa. Huolellinen puhdistus ja rasvojen poisto, uudet tiivisteet paikalleen ja uudet männät perään, niiden sivuun silikonigeeliä.

Sitten vähän normaalia pidempi jarrunesteiden lisäys- ja ilmausprosessi.

Lopuksi mäntä kerrallaan lähes ulos ja lisää silikonigeeliä ja puristus takaisin sisään ja satulan asennus suoraan.

Sama mäntien voitelu etusatulalle puhdistuksen jälkeen ja perään jarrunesteiden vaihto.

Nyt jarrut on kuin uudet ja ei laahaa. Kahvat sai myös säätää kauemmas tangosta, paree talvelle tumppujen kanssa.

Sent from my Nexus 5X using Tapatalk

Offroaderi Proto on saanut uuden elämän Turussa KLV pyöränä. Kuva ohessa, tosin olen jo ehtinyt ohjaustankoa alentamaan 10cm ja penkin paikkaa tuunaan mutta komponentit samat. Edessä 39, takana 11-34, 165mm kammet, BB7:t jarruina, 26" kiekot pienikuvioisilla sorarenkailla. Takaiskarin painetta testaan myös, noin 150 psi:tä on tällä hetkellä.

Hyvin tomii kaupungissa tämän tyylinen pyörä, ketterä ja helppo ohjattava eikä tarvitse huolehtia mihin klv-kuoppaan ajaa. Herättää muuten enemmän huomiota liikenteessä kuin aiempi työmatkapyöräni Velokraft VK2, turvallisuuden kannalta hyvä asia. Pysähtyminen hirvitti ensin kunnes tajusin että saan koko jalkapohjan maahan toisen jalan ollessa polkimessa kiinni, hyvää jumpaa lonkan koukistajalle. Suosikkinipaikka on Tuomikirkon vierusta joka on vanhaa röpelöistä nupulakiveä, sitä on mukava painaa täysillä alamäkeen. Täytyyhän sitä täysjoustoa hyödyntääkin.