Nojapyöräfoorumi

Paljon on ehtinyt virrata vettä Nokianvirrassa sitten viime päivityksen. Projekti jäi odottelemaan aikaa parempaa huhtikuussa, eikä kesän aikana tapahtunut mitään aiheeseen liittyvää. Nyt kun rospuuttokelit lähestyvät uhkaavasti, niin on korkein aika jatkaa taas läskinojakin parissa.

Parin väliholkin sorvailun jälkeen vuorossa oli viimein etu- ja takapään liittäminen, eli takahaarukan nivelen sekä takaiskarin korvakkeiden hitsaus. Linjasin kiekot ensin kulmarautojen välissä suoraan, ja heftailin kikkareet muutamalla hitsipisteellä kiinni. Sitten etu- ja takaosa irralleen varsinaisen hitsauksen ajaksi, ettei laakerit ja takaiskari ottaisi lämmöstä itseensä.

Nyt alkaa vekottimen mittasuhteet kunnolla konkretisoitua, kyllähän se aika pitkä on . Ans kattoo millainen ajettava tulee.

Seuraavaksi pitäisi fundeerata ja toteuttaa penkin tukiraudat, sekä penkin kiinnitys niihin. Tämä jäi vähän auki keväällä, joskohan nyt keksisi jonkun paremman ratkaisun.

tm kirjoitti:

Nyt alkaa vekottimen mittasuhteet kunnolla konkretisoitua, kyllähän se aika pitkä on . Ans kattoo millainen ajettava tulee.

Hyvä siitä tulee. Vaikka on pitkä niin on myös korkea joka auttaa huomattavasti tasapainoilussa.

Noita saumoja ei tarvi paljo hinkata ennen maalasta

Jukka

Nonniin, sieltähän se etenee. Suattaapi valamistua justiinsa ajoissa ennen talvikelejä...

jviirret kirjoitti:

Hyvä siitä tulee. Vaikka on pitkä niin on myös korkea joka auttaa huomattavasti tasapainoilussa.

Noita saumoja ei tarvi paljo hinkata ennen maalasta

No ei kai TIG:llä hitsattuja saumoja tarvi hioskella siinähän lujuus kärsii. Omat saumat alkoi melkein kelpaamaan kun lisäainetta ei paljon tarvittu ja saumasta tulee kapea ja matala. Kötöstelyt huomaa siitä että sauma on vähän leveämpi kun on tarvittu lisäainetta enemmän ja pari kierrosta lämmitystä jotta saa sauman näköiseksi.

Itsellä tuo näkö ja hyvä sauman näkyvyys on ihan avainjuttu. Jos ei pääse näkemään saumaa kunnolla niin että näkee kappaleet, liekin, lisäainepuikon jne kaikki niin sitten tulee sitä huonompaa saumaa. Vaatii heftaamisessa miettimistä aika paljon että saa asennot kohdilleen ja sitten kappaleita pitää pyöritellä sauman edetessä että se näkyvyys säilyy.

Asiaa ei yhtään auta että vähänkään kauemmas katsoessa tarvii nykyään kaukolasit, muttereita näkee kiristellä vielä ilman lasejakin mutta hitsaaminen vaatii ehdottomasti lukulasit.

mhelander kirjoitti:

muttereita näkee kiristellä vielä ilman lasejakin mutta hitsaaminen vaatii ehdottomasti lukulasit.

EIhän ne lukulasit kenellekään haitaksi olisi. Miksihän hitsauskypärissä ei ole maskin lasina valmiiksi vaikka edes kakkosen lukulasia –tai edes lisävarusteena hankittavissa.

jori kirjoitti:

EIhän ne lukulasit kenellekään haitaksi olisi. Miksihän hitsauskypärissä ei ole maskin lasina valmiiksi vaikka edes kakkosen lukulasia –tai edes lisävarusteena hankittavissa.

Mulla on jotkut klasun +1 lukulasit joiden alta näkee (kauemmas) riittävän hyvin ja mahtuvat (isompien) suojalasien sisään. Ei paljoa harmita jos tippuu tallin lattialle ja astuu päälle... niinkin on (jo) käynyt.

Itsellä ei ole vielä tuo lukulasirumba startannut, sitä odotellessa...

Juu, kyllä niitä laseja on, ovat vain väärässä paikassa aina, kun pitäisi hitsata. Siksi olisi hyvä sellainen hitsausmaskissa kiinni oleva systeemi. Tässähän tämä olisi, sen kun vain yhdistää hitsauskypärään tuon linssiosan.

jori kirjoitti:

Miksihän hitsauskypärissä ei ole maskin lasina valmiiksi vaikka edes kakkosen lukulasia –tai edes lisävarusteena hankittavissa.

Saa niitä ainakin yleisimpiä kokoja.
Jos olisi maskissa valmiina, valitsisin sen viereisen missä ei ole. Kun laseja ei tarvitse (vielä) ja niitä ei ole tottunut käyttäämään, on niistä lähinnä haittaa

En ole kaivannut lukkareita maskiin . Vaikka kaksitehoja käytän muuten . Kyllä ne lasit sinne kuvun alle mahtuu .

Kysymys kuului tuolla ylempänä: " Mitä haittaa siitä olisi, jos hitsauskypärän lasi olisi aina suurentava?" Ei mitään, sillä hitsausmaski päässä ei katsota horisonttiin, paitsi tietysti auringonpimennystä katsoessa... –No niin, siinä on se syy. Jos kaikissa hitsauskypärissä olisi suurentava lasi, ei niitä voisi käyttää auringonpimennyksen katsomiseen eikä siitä syystä niin ole.

Näpertelyosasto esittää: lisää holkkeja, niitähän tässä pyörässä riittää... eikä olla vielä edes päästy vauhtiin.

Välillä oikein ihmetyttää nämä omat touhut, miten sitä viitsiikin kuluttaa aikaa tällaiseen näpertelyyn. Toiset rakentaa kokonaisen nojakin siinä ajassa, kun itse nysvää jokusen pikku kikkareen.

No sain sentään hitsailtua palikat kasaan, ja penkin tuki alkaa hahmottua. Vähän tahtoi putkenpätkien päät sulaa, kun tein niistä liian lyhyet, eli reuna jäi turhan lähelle hitsiä. No ei vaikuta toimintaan, eikä pahasti ulkonäköönkään. Tuohon rakennelmaan vielä jokunen putki lisää (ja niitä holkkeja tottakai...), niin on penkillä vankka peti. Nuo putket on nyt kokoa 25x2 mm, eli turhan järeät veikkaisin. Jos tästä kulkupelistä sattuisi tulemaan kuskia miellyttävä, niin voisi tuostakin tehdä myöhemmin kevyemmän cromo-version. Varsinkin jos sallii putkien isomman joustamisen ohuemman seinämävahvuuden takia (ellei samalla kasvata ulkohalkaisijaa).

Pikaisen silmäilyn perusteella nuo penkin tukiputket olisivat hieman vinossa pystylinjasta, tarvii tsekkailla tarkemmin viikonloppuna. Jos penkin yläpää on jokusen sentin sivussa, niin se nyt tuskin aiheuttaa ylitsepääsemätöntä ongelmaa? Kuinkahan pieni/suuri vinous alkaa vaikuttaa ajamiseen?

tm kirjoitti:

Pikaisen silmäilyn perusteella nuo penkin tukiputket olisivat hieman vinossa pystylinjasta, tarvii tsekkailla tarkemmin viikonloppuna. Jos penkin yläpää on jokusen sentin sivussa, niin se nyt tuskin aiheuttaa ylitsepääsemätöntä ongelmaa? Kuinkahan pieni/suuri vinous alkaa vaikuttaa ajamiseen?

Noissa sileissä vaneripenkeissä en ainakaan itse huomaa vaikka vähän sivussa istuu, eli tuskin haittaa varsinaista ajamista.
Paljonkon sitten silmää haittaa pidemmän päälle kun esim. keulapää on kallellaan etkä katsokkaan stemmiä keskeltä yms.?

Jukka

Koko viime kesän ajoin pyörällä missä penkki hieman sivussa. Ajamista se ei mielestäni häirinnyt, mutta välillä alkoi tosiaan potuttaa kun tuota joutui muutaman tunnin katselemaan...

Mukava tuota "näpertelyä" on seurata. Jatka samaan malliin kyllä se siitä jossain vaiheessa valmistuu ...

tm kirjoitti:

Pikaisen silmäilyn perusteella nuo penkin tukiputket olisivat hieman vinossa pystylinjasta, tarvii tsekkailla tarkemmin viikonloppuna. Jos penkin yläpää on jokusen sentin sivussa, niin se nyt tuskin aiheuttaa ylitsepääsemätöntä ongelmaa? Kuinkahan pieni/suuri vinous alkaa vaikuttaa ajamiseen?

Kokeile vaihtaa tukiputket puolittain ristiin, josko auttaisi vinouteen. Voi nimittäin olla, että mittavirheet rungon reikärivissä ja penkkiputkissa summautuvat nyt, jolloin puolen vaihto kompensoisi virhettä. Jos tuo ei auta, rälläköi pois kiinnitysholkin rungon säätöreikään menevä kaulaosa ja kiinnitä otsapintaan ruuvilla, jolloin voit säätää selkänojan vinouden pultin ja reiän välyksen rajoissa. Kitkallahan ne on lopulta kiekotkin kiinni droppareissa, miksei selkänojat.

ED.

Katsoin rakenteen aiemmalta sivulta. Tuo on kyllä aika tiukilla tuo taaempi runkokiinnitys. Voisit pistekuumilla taivuttaa putkien istutusasentoa niin, että asento oikenee, mutta kannattaa kuitenkin miettiä vielä uudelleen tuo ajatus sivuttaisrasitusten aiheuttamien leikkausvoimien välittämisestä penkin selkänojan kiinnitysten kautta. Jos nimittäin käytät kaulallisia istuimen takatukiputkia, et voi kiinnittää selkänojantukiputkia toisiinsa, vaan leikkausvoimat välittyvät istuimen kiinnitysten kautta. Tämä rasittaa istuimen liitosta, eikä pulttiliitos kuitulaminaatissa ole mitenkään paras mahdollinen välittämään voimia.

Jos taas teet istuimen tukirakenteen molemmat puoliskot yhteen liittäen, voimat välittyvät putkirakenteen kautta, jolloin istuimen kiinnitykset eivät rasitu, mutta kiinnitys säätökiskoon pitää olla ilman ulokekauloja kitkalla ja enintään pultin leikkauksella, jotta on asennettavissa ja säädettävissä.

jori kirjoitti:

...Tuo on kyllä aika tiukilla tuo taaempi runkokiinnitys. Voisit pistekuumilla taivuttaa putkien istutusasentoa niin, että asento oikenee, mutta kannattaa kuitenkin miettiä vielä uudelleen tuo ajatus sivuttaisrasitusten aiheuttamien leikkausvoimien välittämisestä penkin selkänojan kiinnitysten kautta. Jos nimittäin käytät kaulallisia istuimen takatukiputkia, et voi kiinnittää selkänojantukiputkia toisiinsa, vaan leikkausvoimat välittyvät istuimen kiinnitysten kautta. Tämä rasittaa istuimen liitosta, eikä pulttiliitos kuitulaminaatissa ole mitenkään paras mahdollinen välittämään voimia.

Jos taas teet istuimen tukirakenteen molemmat puoliskot yhteen liittäen, voimat välittyvät putkirakenteen kautta, jolloin istuimen kiinnitykset eivät rasitu, mutta kiinnitys säätökiskoon pitää olla ilman ulokekauloja kitkalla ja enintään pultin leikkauksella, jotta on asennettavissa ja säädettävissä.

Juurikin nämä asiat on pyörineet mielessä viime päivinä, lopullista päätöstä toteutuksesta en ole vielä tehnyt. Ehkä kokeilen ensin yhtä tapaa ja päädyn sitten toiseen, kun ei ensimmäinen toimi . Jossain määrin nuo puoliskot pitää kiinnittää toisiinsa, mutta teenkö sen purettavaksi (pulttiliitokset) vai kiinteäksi (hitsaten) on vielä päättämättä. Jos "kiinnityssilta" puoliskojen välillä on suht ylhäällä (penkin yläkiinnityspisteen tienoilla), niin rakenne voisi joustaa sen verran, että asennus onnistuu ulokekaulojen kanssa.

Veikkaan kuitenkin, että joudun nuo ulokekaulat poistamaan, jotta saan selkänojan sivusuunnassa suoraan. Aivan kuten ehdotit. Ensin toki pitää selvittää, mitkä kaikki palikat tuossa on vinossa ja kuinka paljon. Ohjainputkikin (siis se jonka päähän tulee ohjaustanko) kannattanee laittaa samalla paikalleen, niin voi arvostella paremmin kokonaisuutta. Tuskin sekään aivan suorassa on. Taidan ottaa vielä renkaat pois ja laitan koko pyörän uudestaan kulmarautojen väliin, niin pystyy paremmin mittailemaan.