Nojapyöräfoorumi

PW kirjoitti:

Eikö tuo ulkona kovetu? Meil on - 20

Siihen luotetaan .

Kerroin äsken Mastodontille, että se pääsee huomenna Turkuun... riemastui kuulemastaan ja alkoi hyppiä seinille .

Mahtuu isoon farmariin kiekot irrottamalla.
Pienempään autoon pitäisi palastella enemmän.

Hieno kuva Mastodontista. Tulee hyvin esiin nuo etu ja takapyörän korkeuserot, jotka toisesta näkökulmasta ovat runkoputken ja emäputken kulmia.

Lienee Mastodontti vähän hullu tai vain kokematon, jos Turkuun menosta innostui.
t. jori Tampereelta.

Laitetaan nyt tämäkin:

Mikä liikennemerkki oikeuttaa tekemään u-käännöksen moottoritiellä?

Turku 10km

Hienohan tästä tuli, onneksi hoksasin etsiä tämän aiheen kun foorumilla on viime aikoina tullut käytyä verraten harvoin.

Mun evo off-roaderin ettäohjaus on penkin päästä kanssa enemmän kulmassa niin nivelen liikerata juuri ja juuri riittää.

Tässä oleva ratkaisu on oikein oiva siihen ongelmaan ja neliöinti etuhaarukan laipalle takaa luistamattoman ohjauksen.

Myös stemmin ratkaisu on nerokas. Eipä tullut itsellä mieleen kun rälläköin protosta Yosemite mallisen myös tähän uuteen.

Sent from my Mi A2 using Tapatalk

Hienolta näyttää turkulaisenkin silmään! Miltä tuo keskellä ohjausakselia oleva ohjaustanko tuntuu verrattuna tavanomaiseen rakenteeseen jossa tanko on yleensä aina akselin etupuolella (tai takapuolella usein nojapyörissä)?

Kiitos kiitos!
Pyörä on nyt tuli... eikun lumikasteensa saanut Turun keikalla .
Toimi ongelmitta, mitä nyt takavaihde oli vähän pois säädöistä alkumatkasta.

Keskellä ohjausakselia oleva ohjaustanko tuntuu oikein hyvältä, kuten ohjaus muutenkin. Vipusuhteet on valittu niin, että etupyörä kääntyy vähän enemmän kuin ohjaustanko, jolloin ohjaus on sopivan nopea. Kompensoi pitkän akselivälin aiheuttamaa lisäkääntelyn/korjailun tarvetta.

Sain Nojailijalta uuden penkin, se tarvii tässä lähiaikoina laittaa paikoilleen. Ja rakentaa siihen sopiva niskatuki.
Etujarrukin olis varmaan kiva, vaikkei etupyörällä paljon painoa olekaan... .

Toisessa viestiketjussa jori kyseli Mastodontin ajettavuudesta (Nokialla/Tampereella su 3.2.2019 nojapyöräcupin kisa:
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=8&t=5828 ):

jori kirjoitti:

Olosuhteet näkyivät olleen haastavat. Laittakaapa hieman analyysia pyörienne ajettavuudesta lumisissä olosuhteissa. Mikä toimi, mikä ei. Mitä parannettavaa ilmeni. Millä rengaspaineilla ajoitte. Varsinkin Tepon pitkä Fatbike-nojakki kiinnostaa.

"Umpihankiajossa" eli auraamattomassa pakkaspöpperölumessa Fatbike-nojakki (Mastodontti) toimi kuten leveärenkainen pyörä yleensä: pyörä kiemurtelee vähemmän kuin "tavallisen" levyisillä renkailla, ajaminen on helpompaa. Tosin sunnuntaina lunta oli vaan yksinkertaisesti liikaa -> ajosta ei tahtonut tulla mitään. Liikkeellelähdössä oli pehmeällä lumella erityisesti haastetta, kun rengas sutaisi polkaistaessa tyhjää ja pyörä ei lähtenyt liikkeelle. Osasyynä tähän oli laiskuus, eli en alkanut laskea rengaspaineita... takana oli 0,7 baaria ja edessä 0,5 baaria. Lussummalla takarenkaalla liikkeellelähtö olisi varmaankin ollut helpompaa, ehkä.

Vähänkin kovemmalla pohjalla tai ohuemmassa lumessa liikkeellelähdössä tahi etenemisessä ei ollut ongelmaa, ja pyörä käyttäytyi rauhallisesti (pitkä akseliväli...). Toki kaukana edessä oleva kevyt keula luistelee helpommin kuin lähempänä kuskia oleva, mutta toisaalta pitävä leveä eturengas antaa "lisäturvaa" ohjaukseen.

Viikonlopun Vaajakosken ja Nokian ajeluissa tuli lukuisia kaatumisia, mutta nojapyörätyyliin ne olivat "pyllähdyksiä" eli pyörän luiskahtaessa alta kuski maastoutuu pehva edellä maahan. Ei pieniä mustelmia kummempia seurauksia. Talvella lumi pehmentää laskeutumista . Paljon turvallisempaa kuin pystypyörällä mukkailu tangon yli.

Kaiken kaikkiaan olen tähän asti ollut tyytyväinen pyörän ajokäytökseen.
Epäsuora ohjaus ja yläohjaus helpottaa hitaasti ajamista, pitkää tilleriä ei tule ikävä .

Juhannuksena Alastaron varikkovuorolla kokosin uudet kevyemmät, 584-kokoiset kiekot Mastodonttia varten. Tänä viikonloppuna sitten vanneteipit paikalleen ja tubeless-asennus. Taisi olla helpoin vanne-rengas -yhdistelmä litkuttamisen kannalta meikäläisen pyöräilyhistoriassa: rengas nousi helposti vanteelle eikä vuotanut mistään. Ja paineet olivat tallella vielä seuraavana aamunakin.

Iso oli kevyempien kiekkojen vaikutus Mastodontin luonteeseen: ohjaus muuttui paljon herkemmäksi (tuntui aluksi jopa liian herkältä), ja kulku keveni muutenkin. Ei tietenkään mikään ihme läskikiekkojen jälkeen. 40 mm leveä vanne (DT Swiss M582) ja 70 mm leveä rengas (Schwalbe G-One Allround) tuntuu sopivalta yhdistelmältä yleiskäyttöön Mastodonttiin.

Kilometrien kertyessä rengaspaineetkin saa varmaan pikkuhiljaa kohdilleen. Ensilenkillä (pääosin pyöräteitä: asvalttia sekä hiekkaa) oli takana 2,0 baaria ja edessä 1,5 baaria. Takapainoinen kun on niin eturenkaan paineen voisi tiputtaa pienemmäksikin, ilman että rullaavuus juuri heikkenisi. Saisi samalla vähän mukavuutta etupäähän, nyt on epäsuhta jousittamattoman etupään ja jousitetun takapään kanssa.