Nykyversion kokeilu eilen osoitti tämän pyörän ohjauksen olevan intuitiivistä minulle ainakin tasaisella pienellä vauhdilla. En tiedä mäkikäyttäytymisestä ja suurista nopeuksista, että tuleeko haastetta lisää. Isolla eturattaalla tarkastamatta, millä vaihteella olin, tuntui tosi kevyeltä startti, joten lienee helppo nousta jyrkissä mäissä. Narupenkistä pidin tooooodella paljon. Hengittävyys on mielettömän hyvä ja kun narut eivät taida vapaasti painua loputtomasti taakse, peffaakin saanee penkistä ongelmitta. Erittäin miellyttävä ensikokemus.
Pitäisiköhän pykätä narupenkki jyrkemmän säädettävän nojakulman mahdollistaen? Houkuttaa kokeilla jos vaikka saisi istuinkorkeutta alemmas, jotta valoissa on pystymmässä kantapää maassa. Silloin maassa oleva jalka tekee vähemmän työtä ja pyörä on pystymmässä tehden lähdön helpommaksi ja nopeammaksi. Jälkimmäinen on tärkeää ihmisvilinässä. Jos painoa saa alas, se ei näin raskaassa pyörässä ole ongelma.
Rreipas varoitteli makaavammasta asennosta, mutta mielestäni pyörässäni on vakautta ja anteeksiantavuutta sekä helppo ohjaus. Istuin mid korkuisella pyörällä paikallaan ja taiteilin sivuttaistasapainolla, jolloin Streetmachine osuittautui todella paljon helpommaksi tasapainoilla. Korkea penkki hidastaa kallistusta yllättävän paljon ja lisää kämmiturvallisuusreserviä. Kun olen tuulessa liikaa makuuni, ei penkin vaihto matalimpaan korkeuteen, jonka runko mahdollistaa auta. Makaavampi asento olisi osin auttavaa.
nyt alkaa sota 
