Nuo vastaohjaus ja painonsiirto kytkeytyvät kaksipyöräisessä yhteen. Painopisteen liikuttaminen edellyttää vastavoimaa, eikä sitä ole, jos ei ensin tehdä vastaohjausta pyörän kallistamiseksi. Jos painoa siirretään väkisin pyörän rungosta vauhtia ottaen pyörä kallistuu vastakkaiseen suuntaan, mikä lukuisten kaksipyöräisen dynamiikkaan liittyvien ilmiöiden takia, aiheuttaa vastaohjausliikkeen etupyörälle, vaikkei kuski ohjaukseen koskisikaan.
Teoriassa olisi mahdollista saada pyörä kaartamaan ilman vastaohjausta vain, jos ohjaus lukittaisiin paikoilleen ja painon siirto olisi niin nopea, että pyörien hyrrävoimat vastustaisivat rungon kallistumista sen hetken, kunnes painopiste saadaan siirtymään. Tässäkin rungon väistämätön kallistuminen tuottaa hyrrämomentin, joka jo sellaisenaan vastaohjaa pyörää, vaikka ohjaus olisi lukittuna.
Edellistä edes läheisesti muistuttavan tilanteen saa aikaan vain moottoripyörällä, jonka vauhti ja pyörien paino tuottavat merkittäviä hyrrämomentteja. Polkupyörän hyrrämomentit ovat painon siirron kannalta mitättömät.
Kaksipyöräistä käännetään siis aina ensin -tietoisesti tai tiedostamatta- vastaohjaamalla pyörä kallelleen. Kaarteessa pidetään kallistuskulma aktiivisesti haluttuna ohjaamalla kaarta jyrkemmäksi tai loivemmaksi tilanteen mukaan, ihan niin kuin suorallakin. Kaarre lopetetaan vastaohjaamalla kaarteessa sisemmäs, jolloin pyörä nousee pystyyn ja voidaan jatkaa matkaa suoraan.
Jos pyörän painopistettä pystyisi siirtämään ilman vastaohjausta, täytyisi pyörä olla pidettävissä pystyssä määräämättömän ajan pelkästään siirtelemällä painopistettä aina kallistumista vasten. Jotta vastaohjaus, tai mikään muukaan ohjausgeometrinen ilmiö ei tähän vaikuttaisi, pitäisi ohjauksen olla lukittuna paikoilleen.
Tämä ei ole ainakaan helppoa, mutta käytännössä kuitenkin mahdollista, kunhan pyörän renkaat ovat riittävän leveät ja kulutuspinnaltaan laakeat ja pyörän rungon kallistaminen vastasuuntaan riittävän rajua. Renkaiden ja maan välinen kosketuspiste siirtyy renkaan alla kallistuksen suuntaan kuten keinutuolissa.
Trial kuskit tekevät tätä, mutta yleensä silti auttavat asiaa vinoksi käännettyä etupyörää kääntelemällä ja nykyttämällä moottorilla eteen-taake liikettä. Tuosta voisi päätellä, että ainakaan kilpapolkupyörällä ei pysty painoa siirtämään ilman vastaohjausta. Silti ovat nämä vastaohjaus ja painon siirto kuin paita ja perse - eikun muna ja kana; kumpikin aiheuttaa toisensa.
Asiaan
Kauas taakse ulottuvalla ohjausvarrella varustettua pyörää on vaikea pitää pystyssä hitaassa nopeudessa, koska kallistumaan lähtevää pyörää pitää vastaohjata kallistuksen suuntaan mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kaatumisvauhti kiihtyy liiaksi.
Pitkä ohjausvarsi tuottaa ison ohjausliikkeen ja sen siirtäminen nopeasti oikeaan suuntaan siirtää painoa, mm. kuskin kädet, vastakkaiseen suuntaan, mikä siis kallistaa pyörää lisää kaatumisen suuntaan. Tämä harhauttaa kuskin ja ennen kaikkea ohjausgeometrian ohjaamaan lisää, ja viimein liikaa, kallistuksen suuntaan. Pyörä lähtee kallistumaan liian nopeasti vastakkaiseen suuntaan ja ehtii kaatua, ennen kuin hitaasti kääntyvä ohausvarsi ehtii hätiin vastakkaiselle puolelle.
Tuo käsien siirron vaikutus on samanlainen, kuin ilman käsiä ajettaessa tehtävä lantion siirto sivulle. Pyörä kallistuu alla, vaikka painopiste ei varsinaisesti liiku ajolinjan yläpuolelta minnekkään. Kallistuneen pyörän etupyörä kääntyy kallistuksen suuntaan ja pyörä lähtee kaatumaan vastasuuntaan, joka taas korjataan päinvastaisen suunnan kallistuksella, jne.
Noita mekanismeja ja fysiikan ilmiöitä, jotka kääntävät kallistuneen kaksipyöräisen ohjausta kallistuksen suuntaan, voi helposti luetella toista kymmentä.
Jori
Ja tuo python nyt menee suoraan noihin painonsiirrolla ohjattavien alle, eli kallistamalla vartaloa (= siirtää painopistettä) saadaan pyörä kääntymään.
Jukkahan olit ratkaissut sen tanko ongelma siirtämällä tangon penkin alle. 