Döö on vain tyhmiä kysyjiä ja kysymykset ovat siten epätyhmiä, osoitan tyhmyyteni kysymällä.
Kävi sellainen ajatus, että eikö mihin tahansa kaksipyöräiseen voisi lisätä apupyörän tapaan irrotettavan renkaan, jolloin syntyy kiinnitystavasta riippuen ehkä jopa helposti vaihdettava kaksipyöräinen ilman muutoksia tai 2t3? Tukivarren eri kiinnityskohdilla pyörään ja lukittavalla apurenkaan ja tukivarren säätökulmalla voi siirtää lisärengasta pystyasentoon riippumatta siitä, mihin kohtaan renkaan lisää varsinaisessa nojapyörässä. Ja ei ole edes pakko jättää lisäpyörää pystyyn, jos haluaa tukea muuttaa mutkissa tasapainoa lisääväksi.
Miksi vaivautua tälläiseen kokeeseen? Olisi kai halvahko ja helpohko tapa kokeilla toivottavasti kohtuullisella lisäpainolla kolmipyörää tärinäraidan molemmin puolin ajaen täydellä normipyörän palautettavuudella niin kauan kuin maalaus ei kärsi. Ei tarvitse tasapainotella ja pienillä välityksillä voi säästää voimia ylämäissä, mikä pitkillä reissuilla lisää joko mukavuutta tai voimien riittämistä pidemmälle sillä hinnalla, että on lisämassaa ja vierintävastusta. Mikä jätti aeron pois laskuista ja on ketunhäntänä taka-ajatuksena. Kaksipyöräisessä täyskate sivutuulessa ja ohiajavien autojen kanssa on vaarallista ja kolmipyörässä ei. Joten halpa kinneri ja kaksipyöräinen kulloisenkin reissun tarpeisiin ja jos ovelasti kankaita käyttää, voi konfiguraatiota muuttaa kesken matkan. Ajon helpottamiseksi ja eri tuuliolosuhteisiin sopivasti. En ole vielä ehtinyt miettiä, onko mahdollista tehdä kankaita osin tai kokonaan käyttäen kate niin kaksi kuin kolmipyöräkonfiguraatiolle. Luulisi jonkinmoisen kompromissin olevan mahdollisen. Kinneri pieneen tilaan pakattavana on mahdollinen. Varsinkin jos kaksipyörä on taitettava. Pääsee vajavaisesti kokeilemaan deltaa, tadpolea ja keskiversioita lisärenkaan sijainnille kyseisen pyörän geometrian vakautta käännöksissä ja eri nopeuksissa selvittäen. Jos tykkää jostain versiosta, tietää mihin tekee kiinteän kiinnityksen tai jättää paikalleen lisärenkaan.
Tuore idea, joten on ihan raakile. Kysymyksiä toteutuksesta on herännyt. Miten paksua materiaalia lisäpyörän tukivarren on oltava kestääkseen?
Miten rajua kiinnitystä on käytettävä, jotta apupyörä ei irtoa tahattomasti? Miten saavuttaa kiinnityksen pysyvyys ja suojata nojapyörän maali kiinnityksen alla? Kitkanauhaako, jos ei parempaa ideaa ole, minkälaista, vai onko väliä?
Miten huomioida jousituksen vaikutus nojapyörässä lisäpyörälle? Taipuminen tukivarressa ei houkuta, kun kuorma vaihtelee lenkin ja touringin välillä.
Mikä olisi helpoin tapa kiinnittää lisäpyörä, jitta sen saa helposti kiinni ja irti eri paikkoihin, reikänauha ja jos riittää, kuinka suurta pitäisi käyttää keston kannalta 90 kg kaksipyörä ja kuski yhdistelmällä, kun lisää massaa tulee reissussa ja mahdollisesta katteesta sekä lisäpyörästä?
Mikä olisi kätsy tapa tehdä tukivarren ja lisärenkaan välinen kallistuskulman lukittava säätö? Ensimmäinen ideani on tukivarren päässä oleva kaari, jossa on reikiä, joihin voi kiinnittää renkaan akselin. Olisiko portaattomalle säädölle tapaa, joka on lähes työkaluttomalle ja pyöräteknisesti kokemattomalle toteutettavissa vaihtorahalla?
Onnistuisiko kaksipyörän jousituksen kompensaatio jollain jousella tukivarressa ja millä, mistä sen saa? Ei hajua spekseistä, joita tarvitaan ja Biltemasta/motonetistä tjms. voi löytyä, kun tietäisi vain, minkälainen pitäisi olla. En ole inssi, joten ei tietoa, miten vahva jousen pitäisi olla.
Mitä muuta pitäisi huomioida? Onko tämä ihan vammainen kokeilu? Silloinhan se olisi juuri sopiva vammaiskuskille hehe. Yksikätinen ohjaus on hyvästä kipeälle kädelleni, joten kolmipyöräisyys auttaisi.
Mä saattaisin jopa saada Purkkiorjilta apua, kun kaveri tuntee bändin, mutta en taida raijata heitä mukana.
