Epätavalliset rakennusmateriaali- ja rakennevaihtoehdot

[jooseha]

Höyryttämällä taipuu varmasti kuivuttuuankin. Mänty ja kuusikin taipuu siten

[jori]

Kataja on väärä puulaji, jos pyörän rungon tuoksu ei ole tavoitelistalla. Ennnenvanhaan, kun lentokoneetkin tehtiin puusta, ne olivat mäntyä. Se on painoonsa nähden jäykin ja lujin puulaji. Rottinki ja bambu ovat hyviä putkimateriaaleja, mutta kyllä noiden liitoksissa on aika kieputtaminen, eikä se pyörä kuitenkaan ole kuin selviltä suorilta osiltaan puumateriaalia (vai onko bambu ruoko), sillä joka paikassa, mihin tulee liitos, pitää sisään laittaa jotain lujaa ja tai painavaa ja monessa kohdassa se on terästä tai alumiinia. Ihan kiva siis, mutta feikkiä, jos yrittää esittää, että pyörä on puuta. Kovin vähän on sitä. Puumateriaali, mihin on sotkettu liimaa ja lasi/hiilikuituja on ongelmajäte, eikä se ole kierrätettävissä kuin äärimmäisellä vaivalla ja polttaminen hyödyllisesti on sekin vaikeaa. Teräs ja myös alumiiniputkesta tehty pyörä on luontojaan luja ja jäykkä, liitokset voi tehdä hitsaamalla ja kierrätettävyys on jo järjestetty ja toimii lähes sataprosenttisesti. Puu on siis ihan jees, jos tarkoitus on briljeerata käsityötaidoilla tai tehdä pyöristä taide-esineitä. Mutta mitään luomua ei puupyörät kyllä ole.

[PW]

Tuossa bambu nojakissa kuidut on ilmeisesti hamppu/pellavakangasta mutta ei se kovin luomu tosiaan oo jos epoksia kuitenkin joutuu käyttämään. Muistelen joskus kuulleeni ett olis "luonnon epokseja", pitäneekö paikkansa ja miten noiden hävittäminen?

[Mahe]

Luonnonliimatkin kestää aika hurjia kuormia, mm. komposiittijousia (https://en.wikipedia.org/wiki/Composite_bow) on tehty erilaisista eläinmateriaalista (nahka, jänne, kalan uimarakko yms) keitellyillä liimoilla satoja ellei tuhansia vuosia ja siinä käytössä rasitukset on melkoisia. Epoksi on kuitenkin helpompaa, mm. työskentelylämpötilan, kovettumisajan, kosteudenkestävyyden ja varmaan kulutuskestävyydenkin puolesta.

[Mahe]

Jos tuollaisia putkiliitoksia haluaisi tehdä ihan luomuilla materiaaleilla, varmaan esim. putkimiehen hamppu tai pitkä pellavakuitu nahkaliimassa liotettuna olisi hyvä lähtökohta.

Kosteussuojaus on sitten kinkkisempi juttu, jouskaripiireissä on kokeiltu erilaisia aineita puujousien suojaamiseen. Esimerkiksi ekana mieleen tulevat terva, mehiläisvaha ja kasviöljyt ei ole kovinkaan hyviä vaan päästävät kosteuden läpi ennenpitkää. Tervahan ei ole kosteussuoja lainkaan, vaan lahonestoaine esim. venekäytössä, sen nimenomaan kuuluu päästää kosteus läpi että vene turpoaa tiiviiksi

Noille tehtiin siis ihan upotustestejä, käsiteltyjä puupalikoita liotettiin ja punnittiin. Muistaakseni testissä parhaaksi osoittautui (ja ilmeisesti jossain primitiivisissä kulttuureissa on käytettykin) petoeläimen ihra (supikoirasta). Valitettavasti en voi kaivaa linkkiä koska foorumi, jossa noita ruodittiin katosi bittien taivaaseen reilu vuosi sitten eikä vanhoja kirjoituksia ole saatu vielä takaisin saataville vaikka tallessa ilmeisesti ovatkin.

[vaaka]

Jaaha vai niin. Ei kyllä ollut elämäntapaintiaanit mielessäni tätä ketjua perustaessa, kun hamppuvaatteinen "putkimiehen hamppua" polttava rakentaa liimaa hampusta käyttäen pyörää, onko tuo nyt se vihreä kupla?

[PW]

Jaaha vai niin. Ei kyllä ollut elämäntapaintiaanit mielessäni tätä ketjua perustaessa, kun hamppuvaatteinen "putkimiehen hamppua" polttava rakentaa liimaa hampusta käyttäen pyörää, onko tuo nyt se vihreä kupla?

Hamppua on käsittääkseni samantyyppisenä kankaana ku hiilikuituakin ja siitä on tehty kompositti ym palikoita.
Ei sitä oo pakko polttaa, eikä liimaa oo pakko haistella

[vaaka]

Sitähän minäkin päätäni pyöritellessä ajattelin Vakavasti ottaen Amsterdamissa ja Christianiassa olisi kai juuttisäkistä tehty pyörä hitti. Eikö juutti ole hamppua? Muistelisin olevan. On aika karkeaa kuitua isoin silmävälein säkissä. En tiedä sopisiko runkoon, jos laittaisi ristiin molemmille puolille ohuempaa kuitua tiheämmällä kudoksella. Käsittääkseni juuttikangas on tosi halpaa.

Mitä kosteussuojaan tulee rautakauppa myi mulle merilaadun puulakkaa sillä väittämällä, että kestää sateen.

[vaaka]

Pah itse itseään korjaten juutti kuuluu corcorea sukuun ja hamppu cannabea sukuun, joten eri kankaita. Hyvä että tarkastin, aina oppii.

[vaaka]

Hobbypoint.fi myi pyöreitä ja huonekaluista tuttua leveää ja ohutta rottinka. Valitettavasti 3 mm halkaisijaltaan oleva pyöreä vaikuttaa liian hötöltä yksinään rungoksi. Pari punottuna tai liimattuna voisi toimia. Mulla on kokeilua varten 0,9 mm sidontalankaa. Jos ei muuhu käy, saattaa toimia eturenkaan takana taipuvana matskuna rotvallin ylityksissä huolimatta maaosumasta. Mahdollistaen alemman maavaran ja siten paremman aerodynamiikan.

Rottingin 3 mm pyöreän hinta on 11€ noin 35 rullalta 125 g ilmoitettu paino.

[vaaka]

Katson juuri Stress Test sarjan 1. kauden 2. jaksoa ja siinä on jutu, missä näytettiin lentokoneen perän tärinäsimulaattoria pelkällä rakenteella ja piezo controlleriksi nimetyllä piezosähkögeneraattorilla, joka muuntaa runkoa täristävää energiaa sähköksi. Väätys puolittui, joten sillä olisi käyttöä pyörissäkin ja lisäksi saisi sähköä. Kun lähtee tyhjällä akulla matkaan, saa täyden jossain ajassa, jos ei käytä sähkölaitteita, kuten ropelia työntämään. Eikö piezot ole yleensä herkkiä hajoamaan? Nähtävästi niitä voi tehdä kestäviksikin, kun laskettelusuksissa oli jo ohjelman tekohetkellä vuonna 2000 ja F/A 18 E Hornetissa, missä voimia piisaa yli pyörien kokemien tällien.

Mitä mieltä olette toimivuudesta pyörissä, jos kestäväksi saa laitteen ja miten se tehdään? Olisiko piezoa parempia mekaanisen liikkeen energian muuntajaa sähköksi? Tai lämmöksi, jos vähemmän hyödyllistä iskaria miettii? Onhan öljysylinteri-iskareita olemassa nojakeissakin, mutta tulisiko kevyempi ja kestävämpi ratkaisu sähkögeneraattorin ohella piezolla tjms?

Ja onko ihan kaupallisia systeemeitä olemassa ja miten varmistetaan, ettei akkua ladata ylivirralla palojen sekä räjähdysten estämiseksi?

Kuinka suurista iskunvaimennuksista pyörään mahtuvilla osilla puhutaan ja mikä on sähköntuottoteho normitieajossa?

Ongelmaksi tulee akun täyttyminen, jos sille ei rakenna nopeasti tehoa kuluttavaa varauksen purkajaa, kuten työntävää potkuria. Lisäää massaa. Pitäisi olla kontrolleri akun täyttymisen tunnistamiseksi ja varauksen purun automaattialoitukselle, jos ei ole manuaalisesti tai automatiikalla etukäteen tyhjennety varausta. Mikä akkutekniikka ja kontrolleri olisi paras tuollaiseen käyttöön nopeiden latausten ja purkujen kestämiseen sekä suuriin hetkittäisvirtoihin? Vai kestääkö mikään normipyöränmoottoriakku tuollaisia tehoja, mitä kova töyssysarjaan ajaminen kapeilla korkeapainerenkailla jäykkärunkoisella aiheuttaa? Riippuu toki systeemin painosta ja nopeudesta.

Sähkökinneri voisi tulla kätevämmäksi peliksi, jos kotelovärähtelyjä saisi vaimennettua ajomelun alentamiseksi samalla kantomatkaa kasvattaen. Jos sähkön tuotto ylittää lisämassan haitan. Silti ajomelun vähentyminen voisi olla kätsää. Täällä on kinneristejä, onko kukaan koskaan yrittänyt aktiivista melunvaimennusta passiivisten vaimennuspehmusteiden sijaan? En tarkoita aktiiviäänenvaimennusta kaiuttimella, joka lähettää vastavaiheista ääntä vaimentaakseen akustista ääntä, vaan pyörän mekaanisen liikken valjastamista hyötykäyttöön.

Jos tästä ei ole muuta iloa, niin saapa ropelihattuun virtaa ropelin pyörittämiseen

Linkkiä mulla ei ole videoon, kun katson kotipäätteestä ohjelmaa.

[Härski]

..joo, lekalla tärsky kinnerin kylkeen ni jo vain rupee sutimaan!

Sinällään fiksua olisi muuttaa iskunvaimennuksessa lömmöksi hukkuva energia edes osittain sähköksi jota voisi taas hyödyntää haluamallaan tavalla. Sähköstähön en mitään ymmärrä, mutta noin mutuna mokoman iskarin valmistaminen lienee kohtuuttoman tyyristä saatavilla olevaan hyötyyn nähden.

Jaksaako joku asiaa tunteva laskea hieman? Paljonkohan iskunvaimennukseen hukkuu tehoa per iskari? Maastossa 30w? Tiellä 5w?
Ja mitähän sellanen lineaarigeneraattori(onko sellaisia, vai keksinkö just?!) maksais..

[jori]

Tuota menetelmää sanotaan energian korjuuksi (energy harvesting). Siinä tehot ovat pieniä, mutta joskus käyttökelpoisia, milloin sähköä tehdään hankalasti johdotettavassa paikassa esim. mittauslaitteistoa varten. Saatavan tehon määrä riippuu värähtelyn taajuudesta, amplitudista ja värähtelevästä voimasta, joka riippuu mm. vastapainona toimivasta massasta.

Jos värähtelyn taajuus tiedetään tarkasti, on tuolla menetelmällä mahdollista saada vaimennusenergiaa ulos ihan kunnon tehoillakin ulos. Tämä ei kuitenkaan ole maakulkuneuvoilla mahdollista kuin vakionopeudella tärinäraitaa ajaen.

6 m/s tärinäraitaa ajaen iskariteho täydellisellä jousituksella (jousittamaton massa nolla ja täydellisesti massavaimennettu jousitettu massa ja yksipyöräinen ajoneuvo) reilun parisataa wattia, kun tärinäraidan amplitudiksi oletetaan sentti ja aallonpituudeksi 30 senttiä. Todellisuus pudottaa käyttöön saatavan tehon tuossakin tapauksessa alle kymmenesosaan. Härskin arvio voi bruttotehona olla melko lähellä oikeaa. Sähkögeneraattori, joka kykenisi ottamaan vastaan tuollaisen värähtelyn aiheuttamia suuria voimia pienellä nopeudella muodostuisi todella suureksi, painavaksi ja kalliiksi.

[PW]

Nyt selvis tärinäraitojenkin tarkoitus

[Härski]

Vähän ihmettelin aluks tota jorin laskua, mut sehän kästteli"yksipyöräistä ajoneuvoa" eli koko fillarin maksimaalisa teoreettista isknvaimennstehoa.

6m/s x _3m(taajuus) x 0.01m(amplitudi) x _1000N (voima)=-200Nm/s

Ihan itteäni sivistääkseni arvelin varmistaa, mulla kun viimeaikoina noi lukuhommat on painottunu tonne Tuhkimo-osastoon=)