Tämä suunnitelma syntyi aika paljon Premnaksen läskipyörä-keskustelun seurauksena, itselläni on nimittäin kellarissa yksi teräsrunkoinen naisten täysjäykkä maastopyörä ihan tyhjän panttina. Siitä saisi nojapyörän kai suht helposti, joko MBB:n tai tällaisen perinteisen LWB:n. (Suunnitelmia on, saisipa joskus jotain aikaiseksikin...)
Selityksiä:
- Alkuperäinen pyörän etuosa keskiöineen käytetään kokonaisuutena, samoin takakolmion seatstayt ja chainstayt. Välille hitsaillaan muutama ohut putki.
- Kuvaan piirretty 48 asteen kulma täyttää jopa WRRA:n nojapyörämäärityksen (on yli 45 astetta), eli ei ole "vain" Crank Forward.
- Renkaina säilyttäisin nykyiset 55 millin Big Applet.
- Työmatkafillariksi tulisi, jos joskus saisin aikaiseksi. Siksi suht korkea istuinkorkeus ja pysty asento ei olisi haitaksi. Kai.
Olisiko foorumilaisilla mielipiteitä näihin pohdintoihin:
- Onkohan akseliväli liian lyhyt ja sen seurauksena rakennelma ihan liian takapainoinen asfaltillakin ajoon?
- Onko ohjauksen rakenteessa jotain toimimatonta? Se on korkeussuuntaan hieman säädettävä ja ohjaustangon puoleisen pään laakerointi tehty uniball-nivelillä (nivelvarsilla).
- Onkohan alhaalla oleva ohut 20 mm diagonaaliputki tarpeeton?
- Mahtaisko tuo tarvita ketjun ohjainrullaa?
- Mistä kevennetään?
- Parannusehdotuksia?