Nojapyöräfoorumi

Tuo onkin eri jykevä rakenne verrattuna tavalliseen polkupyörän etuhaarukkaan, mutta taitaa olla niin leveä ettei haarukka mahdu olemaan kampien välissä? Jos näin niin lisää vähän pyörän pituutta.

Jukka

Hei, keskiö ja polkimet on laatikossa, haarukka sopii polkimien väliin juuri ja juuri. Ehkä triple trees (mikä lie suomeksi) laitaa pitää varmuuden vuoksi vielä ylityksen osalta leikata.
Mallin kopioi choppereista. Drop outit on omaperäiset, mistähän saisi hyvä 15 mm akselin jolla pituutta olisi n 20 cm ?
Hydrauliputkea olisi mutta se on aavistuksen yli 15 mm kun ei mene sisään.

kemppes kirjoitti:

mistähän saisi hyvä 15 mm akselin jolla pituutta olisi n 20 cm ?
Hydrauliputkea olisi mutta se on aavistuksen yli 15 mm kun ei mene sisään.

Putki kiinni porakoneeseen, kinttaaseen hiomapaperia, puristaa sillä akselista ja antaa pyöriä? Harvassa käsiporassa on noin isoa istukkaa, mutta kun kiinnittää putken ensin kierretankoon ja kiinnittää sen sitten istukkaan.

Jukka

Ja jos tykkää rakennella juttuja, niin kyllä kulmahiomakone kuuluu vakio työkaluvalikoimaan. Sillä hioo huomattavasti nopeampaan. Eikä ainakaan halpismallit liikaa kyllä maksa! Vaikkakaan en sellaista kenellekään suosittele.

Hiomalaikan Lappeella kun hioo jatkuvasti pyörivää putkea niin saa tarkkaa jälkeä pienellä vaivalla.

Joo, taitaa mennä köyhän miehen sorvihommiksi eli yrittää sitä putkea kiinni 13 mm porakoneen istukkaan (sisään pienempää putkea) ja vähän kerrallaan pintaa pois, lopuksi vesihiomapaperia. Rälläkkä taitaa olla tuolle paksuuserolle liian tehokas, ehkä joku hellävaraisempi laikka voisi toimia. Ei kai tuota varsinaista akseliputkea saa tuossa pituudessa, en ole ainakaan löytänyt. Joissain mopoissa on mutta umpirautaisena painaa aivan liikaa.

Rungon kasailin ex tempore/bernsteinilais- tyyppisesti, liike on tärkeintä. Sen pääputki koostuu neljästä 32 mm putkesta nippuun liimattuna, olen ollut tyytymätön esim. 54,5 mm putken jäykkyyteen. Tämä tuntuu tukusalta. Takahaarukan edessä on "laatikko" johon tulee pieni tavaratila ja tila yhdelle tai kahdelle 36v 12 Ah akulle. Jo heti joku yksityiskohta olisi pitänyt tehdä toisin mm ketjulinjaa ajatellen. Takahaarukka on 197 mm leveä.

Pahoittelen kuvan laatua...

Tein toisen vaaleamman version. Ei liene haitaksi. - Pastori

No se kävi äkkiä Näyttää ihan ajettavalta, joko ehdit kokeilla?

Jukka

Ensimmäiset 54 km takana, sain pe iltana valmiiksi. Erittäin positiivinen vaikutelma odotuksiin nähden. Pitkä akseliväli aiheuuttaa pitkän kääntösäteen, ei tuota maastoon voi viedä kuin leveille poluille tai ajotaitojen pitää moninkertaistua.
Kiinnostaako konstruktio, laitanko tarkempaa detaljia ajatuksella jos joku ei tekisi samoja virheitä ?

Mahtavaa!
Tyylilaji on futuristinen, hiukan Mad Max vaikutteinen.

Nyt voisit tosiaan laatia "As built" -raportin, jossa kerrot havaitsemasi huomiot ja merkittävät yksityiskohdat rakentamisen aikana. Ajoraporttia vaikutelmista ja tunnelmista uuden nojapyöräilijän näkökulmasta odotamme myös kieli pitkällä.

Hieno on! Raporttia odotellaan. Voisin hyvin kuvitella rakentavani tuollaisen, mutta deltatriken.

Tuossa on tyyliä! Kiinnostaisi kuulla jatkossa enempikin ajokokemuksia ja millä tavalla käyttäytyy erilaisissa keleissä?

Ehkä aluksi sähköpuolesta. Etukäteen arvioin että tästä tulee raskaspolkuinen ja olen jo kauan suunnitellut sähkövermettä, ja jos sen suunnittelisi jo rakennusvaiheessa niin tulisi tehdymmän näköinen. Toisaalta kuntoilu on hyväksi, sähkömopoilu ei kiinnosta. Niinpä valitsin väännöntuntevan kaasuttoman moottorin ja kun piti saada halvalla niin otin riskin ja TSDZ2 350 w moottoriin päädyin. Siinä on väännöntunnistin joka pienentää polkemistehoa/kampien vääntöä tietyn prosentin, 10% mikä on hyvin luonnollinen ja saa itsensä täysin puhki, taso 2 on hyvä jyrkempiin ylämäkiin, 3 lähtöpolkaisuun ja nelonen on sähkömopo. Poljintuntuma on täysin luonnollinen ja moottori on äänetön. En ole kauppamies ja kannattaa lukea https://endless-sphere.com/forums/viewtopic.php?t=79788 jos hankkimista miettii. Ohjaimessa on kiertokahva mistä säädetään momenttia, sen tilan osoitus 0 - 1- 2-3-4, nopeusnäyttö, matkamittari ja akun varaus. Johdot piilotin runkoon niin että niitä ei näy.
Moottorin peitin itsetehdyillä hiilikuidulla pinnoitetuilla lasikuitulevyillä koska halusin sen näkymättömiin ja levyt suojaakin moottoria.
Akku on 12 ah 36V. Sen suhteen hassu tapahtuma, tilasin sen ebaystä Saksasta Panasonicin kennoilla. Akussa oli miinusnapojen pistehitsaus epäonnistunut ja kennoja oli irti. Valitin ja lähettivät heti uuden akun. Vanha piti palauttaa mutta eivät antaneet osoitetta joten tinailin ne irronneet paikat, balansoin kennot ja nyt on sitten kaksi akkua. Molemmat sopii istuimen alla olevaan laatikkoon jos tarvitsee tuplakapasiteettia. Akun suojana on 20A sulake, päävirtakytkin ja pyörän rungossa on kiinteä latauspistoke. Ostin netistä 10 kennon balanserin ja suojapiirin mutta se oli rikki ja meinasin katsoa pysyvätkö kennojen jännitteet tasassa. Kennot voin balansoida erillisellä laturilla jos ne menee epätasapainoon.
Laturin tilasin muutamalla eurolla samoin netistä, teho vain 2A mutta toimii automaattisesti ja lataus pysähtyy 42V tasossa.
Niin, en minä näistä moottoreista ymmärrä, varmaan kehittyvät hyvin nopeasti...

Hienoa!
Olisiko sinulla kuvia ja kommentteja yksityiskohtien valmistusprosessista, vaikeuksista ja onnistumisista.
Laita kuva ja kerro, mitä tulee mieleen tuon kuvan ottohetken tilanteesta tai kuvassa näkyvän yksityiskohdan toteuttamisesta.

Minua kiinnostaa erityisesti t-liitosten toteutustapa. Kuinka tarkasti sovitukset pitää viilata ja miten kieputettu kuitu saadaan pysymään kireänä ja luistamatta. Miten kuidun pää lukitaan kieputuksen alussa. Onko kieputettava kuitu hartsattu etukäteen, vai vasta sidoksessa jne.

Vastauksena Jorille:
Hiilikuituputki on hyvin helppoa työstettävää, etenkin hiottavaa. Putkien muodon t-liitoksiin sai hyvin helposti pylväsporakoneessa "timanttireikäsahalla" jossa 32 mm paksuus. Sillä ei kuitenkaan saanut terän syvyysrajoitteen ja kallistusohjaimen ongelmien takia kovin jyrkkiä sovituksia. Niitä varten tein "tube notcherin" eli laitoin 32 mm putken päälle santapaperin ja sitä pyörittämään akkuporakoneen. Kulmaraudasta ohjuri jolla sai esimerkiksi takahaarukkaan symmetriset kallistukset molemmin puolin. Santapaperi riitti hyvin koko projektiin ja upposi putkeen hyvin.
Putkien tarkat sovitukset helpottivat merkittävästi kasaamista. Hiontaa, pölynpoisto, rasvanpoisto ja hyvälaatuista epoksia väliin. Kun oli kuivanut niin sitten liitoksen vahvistus.
Liitoksen vahvistuksen suhteen mietin miten rasitus kuhunkin liitokseen kohdistuu, on aivan eri asia vahvistaa venyttävien tai vääntävien voimien suhteen kuin puristavien. Helpommaksi totesin leikata hiilikuitukankaasta jossa kuidut on yhteen suuntaan noin 6 x 10 cm palan, taittaa se kaksikerroin ja läntätä liitoksen yli. Kiinnitys vain sähköteipillä. Jos tarvittiin arvioni mukaan parempaa tukea, em. lisäksi laitoin kuvassa näkyvät alumiinipeltiläpykät teipillä kiinni ja niiden lovien kautta pujottelin erillistä kankaasta purettua hiilikuitulankaa samoin kuin tehdään rottinkihuonekalujen liitokset. Langan sai kireälle etenkin kun lopuksi kiersi lankaa putken ympäri.
Kankaan palat käsittelin liimalla toiselta puolelta. Toki Kerros liimaa pensselillä vahvistettavaan kohtaan ja vielä päälle. Tämä ymmärtääkseni riippuu epoksista, juokseva laminointiepoksi tunkeutuu hyvin ja sen saa parin kerroksen läpi. Ilmakuplat on hyvä saada pois eli jos hifistelee niin päälle reitetty muovikalvo, jotain pehmentävää kuten imuhuopakaistale ja päälle komprimoiva teippi.
Jos putkeen haluaa loivan mutkan, sekin on helppo tehdä kun sisälle laittaa esim. polyuretaanitulpan ja sen päälle hiilikuitua ja liimaa kiinni. Päälle vielä n 3 kerrosta UN-hiilikuitukangasta.

Olen harrastanut hitsausta ja minulla on mig ja puikkolaitteet. Dropoutit hitsailin reikälevystä ja 30 mm putkesta. Kuidusta tekeminen on kyllä hitsaamiseen verrattuna erilaista ja oikeastaan helpompaa.

Kuvassa taustalla näkyy penkkiporakone (toki käsivaraltakin onnistuu), tuo hiontarulla ja sen ohjain, langan pujottimet ja poran terä. Lisäksi hyvoä on olla tarkka mielellään digitaalien kulmamitta ja jiirisirkkeli jolla katkoa putkea.