Nojapyöräfoorumi

jori kirjoitti:

Wacky kirjoitti:

Ei ne vaihteet ole pois säädöistä aina jos ostaa vaan laadukkaat osat. Kaikissa jarruissa on jarrupalat jotka kuluu ja voivat antaa sen vaikutelman etteivät ole säädöissä siitä syystä, mutta panostamalla osiin voi tätä tuntumaa vähentää.

Nojanalle kirjoitti:

Samaa mieltä . Halvat osat , ainaista säätämistä . Paremmissa kun säätää kerran kohilleen niin toimii koko kesän . Jarruja ei tarvitse säädellä jos ostaa kunnon hytdaaliset ja säätää ne kohilleen .

Näissä viesteissä lipsutaan juuri tuohon edellä mainitsemaani kapeakatseisuuteen. Ei ne laadukkaatkaan (monimutkaisen tekniikan) osat siedä tolloa käyttäjää. Otetaanpa esimerkiksi vaikka kallein mahdollinen monisylinterinen levyjarru ja kallein ketjuvaihde ja verrataan yksivaihteiseen jalkajarrulliseen. Kumpaa joudutaan säätämään enemmän, kallista vai halpaa?
Tätä tarkoitin tuossa edellä uusimman ja hienoimman tekniikan lainaamisella erityiskäytöstä laajempaan käyttöön.

Mutta eihän nyt kyse ole siitä etteikö yksinkertaista yksivaihteista olisi saatavana, v-jarrullisiakin vasta myymälästä olen bongannut. Jopo ainakin lienee paljon myyty jos on kerran eniten varastettu, varmaan yksi passelein pyörä parin kilometrin matkoille jos ei ole kovin mäkistä.

Omat kokemukset vaan v-jarruista on sellaiset, että olen kiitollinen kun hydrauliset levyjarrut on keksitty

Jos ajaa talvella niin eipä jäädy, ei kerää loskaa, halvoissa v-jarruissa toinen puoli usein jää kantamaan vaikka kuinka säätää, palat kestää vähintään tuplaten ja välissä ei tarvitse säätää. Pysähtyy, myös sateella ja kurakelillä, jarruvoimaa on simppelimpi annostella liukkaalla.

Kyllä v-jarruillakin pyörä pysähtyy, joskus tein testejä ja jarrutusmatka hyvin säädetyllä etujarrulla oli n. 5 metriä 30 kmh vauhdista. Takajarrulla 12 metriä jollei takapää lähtenyt alta tms. eli tuon kokeen perusteella hylkäsin takajarrun käytön kokonaan jotta hätätilanteessa refleksit käyttää etujarrua. Avainsana oli hyvin säädetty, normikäytössä pysähtyvä jarru joskus yllätti kun tuli "kiire" pysähtyä ja säätöä ei ollut muistanut tehdä... jalkajarrulla "jarruviive" on isompi kuin käsijarrulla.

Toki jos pyörän käyttö on satunnaista ja painottuu aurinkoiseen kesäkeliin niin ihan samahan se melkein on millä polkee. Mutta jos pyörä on hyvä, kevyt polkea ja turvallisen oloinen niin se helpommin houkuttaa aktivisempaan käyttöön.

Itseä ei pyörärempat kauheasti innosta niin mieluummin sitten parempilaatuista osaa ruuvaan kiinni. Kiekoille en (vielä) osaa tehdä mitään mutta kun Pioneerin kieroon menneen takakiekon jälkeen "riittävän" hyviä olen ostanut niin eipä noille ole tarvinnutkaan mitään tehdä vaikka käyttö on ollut rajumpaa.

Biltsun maasturin säätämiseen kyllästyin ja ostin laadukkaan oloisen vaihtoehdon ja sille 4 -5 vuoteen ole tarvinnut tehdä yhtään mitää tai säätää vaikka se satunnaisten metsälenkkien lisäksi on ollut ns. huonon kelin pyörä, tosin pari viimeistä talvea vaan Sailan käytössä.

Mutta kukin tavallaan, vaihtoehtoja kyllä on pappiskapartion pojat kyllä on näyttäneet,että yksivaihteisella ja jalkajarrullisella pääsee kovaa ja kauas mutta omat halut ja tarpeet painottuu toisin

terppa kirjoitti:

halvoissa v-jarruissa toinen puoli usein jää kantamaan vaikka kuinka säätää,

En ole huomannut. Pruukaan kyllä öljytä jarruvipujen nivelöinnin, jotta vivut liikkuvat herkemmin.
Pysäytystehossa ja tuntumassa halvan ja kalliin eron huomaa. Halvassa on kovat jarrupalat ja vivut joustavat jarruttaessa

Kaikkien vaijeritoimisten laitteiden toiminnan kannalta tärkeintä on vaijerit. Ei osien hinta, merkki, paino tai väri. On tullut tässä vuosien saatossa kokeiltua hintahaarukan kumpaakin päätä...

Jukka

mhelander kirjoitti:

Jos haluaa mahdollisimman huoltovapaan polkupyörän, on siinä parasta olla napajarrut, öljykylvyssä oleva napavaihteisto (jos vaihteita kaipaa) ja hihnaveto. Vielä jos jarrut on DOT-nesteellä niin parempi.

Huoltovapaa VS huoltovarma.

CASE: Ajelet rauhassa keskellä Venäjän karjalaa. Voimansiirto hajoaa. Hihna tai ratas menee rikki.
Kumpaan löytyy varaosa jolla pyörän saa toimimaan - ketjuvetoiseen vai hihnavetoiseen.

HIhnaveto - joo. Ihan hieno. Mutta miksi ihmeessa kun ketju toimii niin hyvin? Enemmän ehkä liputtaisin sen asian suuntaan että ihminen haluaa erottua toisista ihmisistä - koska taviksena on vaan niin tyhmää?

EDIT: Tästä huoltovarma syystä mun mielestä pitkän matkan pyörän jolla matkaillaan - pitäisi ehdottomasti olla teräksinen. Sitä nyt pystyy korjaamaan missä vaan. Jos matkailee hiilikuitupyörällä - pitäisi varmaan olla mukana jokin hiilikuituilaastarisysteemi - eihän se tosin paljoa paina.

Pastori kirjoitti:

mhelander kirjoitti:

Jos haluaa mahdollisimman huoltovapaan polkupyörän, on siinä parasta olla napajarrut, öljykylvyssä oleva napavaihteisto (jos vaihteita kaipaa) ja hihnaveto. Vielä jos jarrut on DOT-nesteellä niin parempi.

Huoltovapaa VS huoltovarma.

CASE: Ajelet rauhassa keskellä Venäjän karjalaa. Voimansiirto hajoaa. Hihna tai ratas menee rikki.
Kumpaan löytyy varaosa jolla pyörän saa toimimaan - ketjuvetoiseen vai hihnavetoiseen.

HIhnaveto - joo. Ihan hieno. Mutta miksi ihmeessa kun ketju toimii niin hyvin? Enemmän ehkä liputtaisin sen asian suuntaan että ihminen haluaa erottua toisista ihmisistä - koska taviksena on vaan niin tyhmää?

EDIT: Tästä huoltovarma syystä mun mielestä pitkän matkan pyörän jolla matkaillaan - pitäisi ehdottomasti olla teräksinen. Sitä nyt pystyy korjaamaan missä vaan. Jos matkailee hiilikuitupyörällä - pitäisi varmaan olla mukana jokin hiilikuituilaastarisysteemi - eihän se tosin paljoa paina.

Kokenut tietää.

Juu. Hämäyksen vuoksi en kirjoittanut esimerkkiin Viroa.

Pastori kirjoitti:

Huoltovapaa VS huoltovarma.

CASE: Ajelet rauhassa keskellä Venäjän karjalaa. Voimansiirto hajoaa. Hihna tai ratas menee rikki.
Kumpaan löytyy varaosa jolla pyörän saa toimimaan - ketjuvetoiseen vai hihnavetoiseen.

Ketjuvaihteiseen ei ole edes pakko saada varaosaa. Ajaa vaan ehjillä rattailla ja poistaa ketjusta hajonneen lenkin

Valitettavasti huoltovapaus tarkoittaa käytännössä aina mahdottomuutta huoltaa ja korjata.

Minäkään en pidä pyörän (enkä minkään muunkaan) huoltamisesta. Pakkohan sitä on aina välillä tehdä oman osaamisen rajoissa, mutta koitan pitää minimissä. Pienen painostuksen saattelemana kiristelin itse huollon sijaan Tunturin takakiekosta pinnat. On se vielä melkein suora. Rullajarru - ei haittaa niin paljon. Olivat pinnat "tehdaskireydessä". Rihtaus ei ole taitoja, joita osaisin. Tietty jos pyöriä on vaikka 3, niin kiekkoja on jo vähintään 6. Jokaisen kun vie rihtaukseen, niin se on jo ainakin pari sataa euroa vuodessa. Tästä syystä olen miettinyt puolavanteista etrikeä. Liekkö sitten miten tärkeää, jos etupääkin olisi jousitettu.

Muita huoltotaitoja tuli harjoiteltua Fenixin kanssa. V-jarru on edelleen nimensä mukainen. V****jarru. Kiinnitin huomiota keskustelussa, että mikähän tarkoittaa kellekin "olla säädössä". Onko se, että pala on millin päässä vanteesta ja vähän kun hipaisee, niin jarruttaa vai niin kaukana ettei vipattava vanne ota kiinni kuin jarruttaessa, kun kahva on pohjassa. ^_^

jooseha kirjoitti:

Ketjuvaihteiseen ei ole edes pakko saada varaosaa. Ajaa vaan ehjillä rattailla ja poistaa ketjusta hajonneen lenkin

Napavaihteisto lienee ongelmallisempi ketjun suhteen, mutta huolto- ja säätövapaampi.

Pastori kirjoitti:

Huoltovapaa VS huoltovarma.

Hyvä pointti !

Pastori kirjoitti:

CASE: Ajelet rauhassa keskellä Venäjän karjalaa. Voimansiirto hajoaa. Hihna tai ratas menee rikki.
Kumpaan löytyy varaosa jolla pyörän saa toimimaan - ketjuvetoiseen vai hihnavetoiseen.

Itse olen aina enemmän suosinut ketjua ja sekin kestää mulla melkein ikuisuuksia. En kuitenkaan koskaan laske reissujani sen varaan että saan matkalta varaosia, vaan että pitää pärjätä ihan omillaan. Toki on vielä pitkät journeet tekemättä...

Mulla tulee ympäri vuoden käytännössä joka sunnuntai porukkalenkki joka on kesäkeleillä 100+ km ja talvella 50+ km riippuen pakkasista ja kelistä noin yleensä. Aikaa menee 4-5 tuntia noilla ja yhtään kertaa ei ole tarvinnut heittää vielä lenkkiä kesken renkaan puhkeamiseen, tai muuhunkaan tekniseen ongelmaan.

Sama myös omilla lenkeillä, onkohan kerran vai kahdesti rouva joutunut hakemaan, molemmilla kerroilla katkesi pyörästä joku rakenteellisesti ajamisen estävä osa tai sauma.

Pastori kirjoitti:

HIhnaveto - joo. Ihan hieno. Mutta miksi ihmeessa kun ketju toimii niin hyvin? Enemmän ehkä liputtaisin sen asian suuntaan että ihminen haluaa erottua toisista ihmisistä - koska taviksena on vaan niin tyhmää?

No onhan se vähän erikoista mutta näin ajatuksille pohjaksi että Ikea toi omat pari polkupyörää myytäväksi; molemmissa on hihnaveto, teräsrunko ja napavaihteet. Varmasti tavoitteena on myydä pyörää jonka jälkimarkkinointikulut ei nouse taivaisiin, kun omaa huoltoa tuskin niille löytyy.

Pastori kirjoitti:

EDIT: Tästä huoltovarma syystä mun mielestä pitkän matkan pyörän jolla matkaillaan - pitäisi ehdottomasti olla teräksinen. Sitä nyt pystyy korjaamaan missä vaan. Jos matkailee hiilikuitupyörällä - pitäisi varmaan olla mukana jokin hiilikuituilaastarisysteemi - eihän se tosin paljoa paina.

Riippuu tavoitteista. Jos nuo on kriterit, niin lähtisin itse reissuun evo-offroaderilla johon vaihtaisin takaisin 1x9 vaihteiston, ottasin mukaan NoTubes:n paikkalitkua sekä yhden parin ulkorenkaita. Ehkä myös sen ainoan vaihdevaijerin niin ei tarvi työntää mäkiä jos vaijeri pettää.

jori kirjoitti:

Kokenut tietää.

Arvasin että viittaus tähän tulee ennemmin tai myöhemmin

janx kirjoitti:

Rihtaus ei ole taitoja, joita osaisin. Tietty jos pyöriä on vaikka 3, niin kiekkoja on jo vähintään 6. Jokaisen kun vie rihtaukseen, niin se on jo ainakin pari sataa euroa vuodessa. Tästä syystä olen miettinyt puolavanteista etrikeä. Liekkö sitten miten tärkeää, jos etupääkin olisi jousitettu.

Sori jankutus, mutta edelleen liputan 48 pinnaisen 406 bmx kiekon puolesta. Hyvä saatavuus, kohtuuhintaisia ja helvetin lujia. Mulla on kahdessa trikessä tuollaiset, eikä ole kiristely tai oikomistarvetta ollut. Tämä on ainoa kiekkomalli mikä mun trikekäytössä on kestänyt.

Kirjoitin poliisiohjeen suoravetojarrusta. Pitänee siirtää se toisaalle, mutta olkoon nyt ensin tässä.

janx kirjoitti:

Minäkään en pidä pyörän (enkä minkään muunkaan) huoltamisesta. Pakkohan sitä on aina välillä tehdä oman osaamisen rajoissa, mutta koitan pitää minimissä. Pienen painostuksen saattelemana kiristelin itse huollon sijaan Tunturin takakiekosta pinnat. On se vielä melkein suora. Rullajarru - ei haittaa niin paljon. Olivat pinnat "tehdaskireydessä". Rihtaus ei ole taitoja, joita osaisin. Tietty jos pyöriä on vaikka 3, niin kiekkoja on jo vähintään 6. Jokaisen kun vie rihtaukseen, niin se on jo ainakin pari sataa euroa vuodessa. Tästä syystä olen miettinyt puolavanteista etrikeä. Liekkö sitten miten tärkeää, jos etupääkin olisi jousitettu.

Muita huoltotaitoja tuli harjoiteltua Fenixin kanssa. V-jarru on edelleen nimensä mukainen. V****jarru. Kiinnitin huomiota keskustelussa, että mikähän tarkoittaa kellekin "olla säädössä". Onko se, että pala on millin päässä vanteesta ja vähän kun hipaisee, niin jarruttaa vai niin kaukana ettei vipattava vanne ota kiinni kuin jarruttaessa, kun kahva on pohjassa. ^_^

Jarru on säädöissään silloin, kun ei hipaisekaan pyöriessä, muttei maksimivoimalla mene kahva pohjaankaan.

V, eli H-muotoinen jarru on äärimmäisen helppo pitää säädöissään, tai laittaa toimimaton kuntoon. Tässä lyhyt ohje.

1. Hommaan tarvitaan pätkä hiomanauhaa 5 mm koloavain ja pieni latta- tai ristipäämeisseli.

2. Vika on yleensä juuttuneessa nivelessä, jonka jälkeen vain toinen puoli jarrusta on liikkunut ja sillä sitten nilkutetaan siihen saakka, kunnes jarru ei hankaamatta ole ajettavissa.

3. Ensin irrotetaan vaijerikuoren pää vipujen välissä olevan haarukan kolostaan, jolloin vivut aukeavat oikeasti V-jarrumuotoon.

4. Sitten irroitetaan molemmat vivut tapeistaan avaamalla jarrutapin päässä oleva kuusiokoloruuvi ja nitkuttamalla vipua edestakaisin vedetään vivut etukautta pois tapeilta.

5. Sitten huomataan, että jarrutapit ovat ruosteessa –ne on aina. Revitään hiomanauhasta noin sentin levyinen suikale ja sillä hiotaan tapit kiiltäviksi ja pyyhitään rätillä puhtaiksi.

6. Sitten tapit rasvataan ja laitetaan vivut takaisin niin, että vipujen nivelreiän ympärillä olevasta jousikotelosta ulos pistävä jouslangan pää tulee vähintään keskimmäiseen reikään tapin tyven laipassa. Alin reikä antaa yleesä liian heikon jousivoiman ja vähemmän liikkuva vipu jämähtää kiinni nopeammin. Yleensä vanhat jarrut toimivat sitä paremmin, mitä jäykemmällä jousi on kun vivut painetaan vannetta vasten ja asennetaan vaijerikuori paikoilleen.

7. Nyt, ennen kuin kiinnitetään jarrutappien ruuvit, koejarrutellaan paikoillaan jarrulla. Jos jompikumpi pyrkii edelle, sen puolen vivun jousikotelon kyljessä olevaa pientä ruuvia ruuvataan sisään päin, kunnes on tasan. (Jos ovat jo sisällä vastakkaisen puolen ruuvia ulos)

8. Kun jarrupalat osuvat vanteeseen yhtaikaa, säädetään jarrupalojen asento kuntoon löysäämällä jarrupalan ruuvi löysälle ja laittamalla jarrupalan takakulman alle kaksinkertaisen kartongin pala ja painamalla jarrupala haluttuun asentoon vannetta vastan jarrukahvasta puristamalla toisella kädellä jarrupalan asentoa ja sijaintia korjaten. Kun näyttää hyvältä, puristetaan jarrukahvasta apinan raivolla ja kierretään jarrupalan ruuvi (5 mm koloavaimella) kiinni. Lopullinen kiristäminen on helpompaa, kun kaveri puristaa jarrua ja itse voi pitää kiinni jarrupalasta ruuvia kiristäessä. Sitten sama toiselle puolelle.

9. Jos jarrupalan asento on ollut päin helvettiä, voi kulutuspinta olla aivan väärän muotoinen ja väärässä asennossa. Hiomanauhalla sen saa kohdalleen teippaamalla suikale vanteeseen. (Joskus laitoin pidemmän suikaleen toisen pään renkaan ja vanteen reunan väliin.) Tämän jälkeen hyvin varovasti jarrukahvasta puristamalla ja kiekkoa edestakaisin hankaamalla hiotaan jarrupalan pinta kuntoon.

10. Tässä vaiheessa viimeistään sitten jarrutappien ruuvit paikoilleen.
    Siinä kaikki.

Vaijerin pituuden säätäminen.
5 mm 6-koloavain, kumilenkki ja lyijykynä

1. Kierretään kahvan pään säätöruuvi kahvan sisään, vaijeri löystyy.
2. Irrotetaan vaijerin toinen pää jarruvivun pään kiinnityksestä.
3. Asennetaan kuminauha vetämään jarruvipujen päitä yhteen.
4. Asetetaan lyijykynä vanteen ja jarrupalan väliin. Kumilenkki pitää sen paikoillaan.
5. Vedetään vaijerin vapaa pää niin ulos kuin tulee niin että vaijeri kiristyy ja kiristetään vaijerin päätä kiinni pitävä ruuvi 5mm koloavaimella.
6. Poistetaan lyijykynä välistä ja hienosäädetään jarrua jos tarvitsen. Yleensä ei.

janx kirjoitti:

Napavaihteisto lienee ongelmallisempi ketjun suhteen, mutta huolto- ja säätövapaampi.

Vaihdevivun indeksointi on se säätöä kaipaava osa eikä sekään itsensä takia vaan vaijerin venymisen. Normaalissa kappavaihteessa on myös indeksoitu vipu.

Ite olen päätynyt siihen että käytän pyörässä mielellään osia, jotka voi tarvittaessa avata suht helposti. Pyörät eivät usein ole niin hyvin säädettyjä kuin voisivat olla, mutta tarpeeksi kuitenkin (ainakin suurimman osan aikaa). Levyjarruissa arvostan jarrupalojen kestoikää ja sitä etteivät ne kuluta itse vannetta. Jarrulevy ja palat ovat kuitenkin helppoja vaihtaa kun ovat vaihtokunnossa.

Usein vaihtajaongelmiin on ollut syynä kuivana tai jopa likaisena kuoressaan liikkuva vaijeri. Puhdistus ja silikoniöljyä vaijerin pintaan niin jo liikkuu sutjakkaammin ja kappas kun vaihteetkin alkavat löytyä. Kerran on mennyt kahvasta indeksirinkula rikki. Muissa vaihdevivuissa en muista olleen vastaavaa ongelmaa, vaikka niitä en ole uskaltanut vielä avata osiksi (voiko niitä edes).

mhelander kirjoitti:

No onhan se vähän erikoista mutta näin ajatuksille pohjaksi että Ikea toi omat pari polkupyörää myytäväksi; molemmissa on hihnaveto, teräsrunko ja napavaihteet. Varmasti tavoitteena on myydä pyörää jonka jälkimarkkinointikulut ei nouse taivaisiin, kun omaa huoltoa tuskin niille löytyy.

Nyt ne haluaa nämä hihnavetoiset pyörät takaisin liikkeeseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005692593.html

Jukka

jviirret kirjoitti:

mhelander kirjoitti:

No onhan se vähän erikoista mutta näin ajatuksille pohjaksi että Ikea toi omat pari polkupyörää myytäväksi; molemmissa on hihnaveto, teräsrunko ja napavaihteet. Varmasti tavoitteena on myydä pyörää jonka jälkimarkkinointikulut ei nouse taivaisiin, kun omaa huoltoa tuskin niille löytyy.

Nyt ne haluaa nämä hihnavetoiset pyörät takaisin liikkeeseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005692593.html

http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... 1&#p102821
Virke ennen kuvaa.