Nojapyöräfoorumi

Vilijami kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Porkkanaan piti ohjauslaakerit puristaa kiinni, eli ei ollu ainakaan välystä.

Jukka

Sama täällä. Sisäsauman poishionta ja prässillä laakerikupit paikoilleen. Ei tarvinnut fyllätä.

Teillä on selvästi eri valmistuserää toi. Pientä heittoa on siis sisämitassa. Mulla ei ikinä ole tarvinnut prässiä laakerikupin laittoon. Parissa viimeisessä on hyvällä munkilla ollut siis sopiva väljyys - mutta ei olleskaan klappia. Kuudee sportissa aikoinaan piti oluttölkkiä laittaa pikkuruinen pala sinne väliin.

Pastori kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Porkkanaan piti ohjauslaakerit puristaa kiinni, eli ei ollu ainakaan välystä.

Jukka

Sama täällä. Sisäsauman poishionta ja prässillä laakerikupit paikoilleen. Ei tarvinnut fyllätä.

Teillä on selvästi eri valmistuserää toi. Pientä heittoa on siis sisämitassa. Mulla ei ikinä ole tarvinnut prässiä laakerikupin laittoon. Parissa viimeisessä on hyvällä munkilla ollut siis sopiva väljyys - mutta ei olleskaan klappia. Kuudee sportissa aikoinaan piti oluttölkkiä laittaa pikkuruinen pala sinne väliin.

Kalibrointipuristin olisi siis hyvä idea.

Onko miten huono idea tehdä etuhaarukka ohutseinämäputkesta, jos rakenne on samanlainen kuin pystypyörissä?

Oliks tää takaveto?
Mikset käytä siis valmista etuhaarukkaa?

Pastori kirjoitti:

Oliks tää takaveto?
Mikset käytä siis valmista etuhaarukkaa?

On tulossa takaveto. Mietin vaan kaikenlaisia mahdollisuuksia. Myös uusien osien hankintaa ja vanhan pyörän käyttöä osien luovuttajana olen harkinnut.

Oikeastaan takavetoisuus ja maastorenkaat on valittu, muttei kiveen isketty.

Lähetetty minun PRA-LX1 laitteesta Tapatalkilla

Jos meinaa käyttää polkypyörän ohjauslaakereita niin ei ole mitään järkeä alkaa ostamaan/valmistamaan kaulaputkea, haarukkaputkia, jarrutappeja ja dropoutteja vaan käyttää normi haarukkaa niin saa kaikki osat valmiiksi kasattuna ja viimmeisteltynä.

Flevo, python yms, rakentelijat jotka käyttää ohjauslaakereina konelaakereita tekevät toki haarukkansakkin itse, mutta monesti niissäkin hyödynnetään osia pyörän rungoista ja haarukoista.

Omavalmiste tittelin saa suhteellisen helposti, kaikkea ei tarvi tehdä itse

Jukka

Luulis että sieltä tienoolla löytyis sopiva jonkun nurkista. Meeppä uudelleen saunomaan niin asia varmaan järjestyy siellä.

Hei.

Millä hitsaus menetelmillä olette hitsailleet polkupyörän runkoja? Onko puikkohitsauksella onnistunut ohuen putken ja pellin hitsaus?
T: Kimmo

Ne jotka ei osaa puikolla hitsata hitsaa migllä, esim. minä

Jukka

Puikkoinvertterillä on tullut kaikki rungot hitsattua. Normaali materiaali eli huonekaluputki ja perusfillarin rungot ovat sen verran paksuja että ei ole vaikeuksia.

Puikolla miekin oon pyöräni kasaillu.

TIGillä olen omani tehnyt.

Hyvää tässä on se ettei saa ainakaan työasioita pohtia samalla kun yrittää pitää noin 1mm:n kokoisen "kaasuliekin" siinä tarkoitetun sauman kohdalla... ja ajan myötä saattaa oppia myös tekemään ihan asiallista saumaakin.

Täyteainetta kun ostaa ammattimiesten paketilliset kutakin laatua niin ei tarvi toiste hankkia.

Tungsten-kärkiä menee jonkun verran, riippuu paljolti siitä kauanko liekin kuljettamisen oppimiseen menee aikaa (=paljonko polttaa kärkeä kiinni ja joutuu hiomaan teräväksi uudestaan).

Huonoa se että argon-suojakaasu ei ole halapaa ja sitähän menee kun räkii (tai putket vuotaa ja hitsausajat venyy)...

Minä MIGillä, tai oikeastaan MAGilla, sillä minulla suojakaasuna on kustannussyistä pelkkä hiilidioksidi. Töissä hitsatuissa oli tietenkin seoskaasu Mison 25 tai -18.

Polkupyörän ohutseinäiset rakenteet täytyy hitsata kovin ohuella puikolla (1,6 mm), josta tulee paljon kuonaa metalliin ja valokaareen nähden. Liika kuona tahtoo tukahduttaa valokaaren, varsinkin jos virta on pieni, ja puikon kärki kovasti vapisee.

Ohutta puikkoa on, varsinkin pitkänä, vaikea pitää riittävän vakaana säilyttämään valokaari tasaisena. Hitsaaminen onnistuu, jos hitsattava aine on 1,5 mm tai yli. Pienemmän paksuuden vaatima pienempi virta ei tahdo riittää pitämään valokaarta ehjänä, varsinkaan emäksisellä OK48 puikoilla. Rutiilipuikko OK46 toimii vähän paremmin.

Ongelma on siinä, että matalan virran vaatima matala jännite ei kykene luomaan valokaarta yhtä nopeasti kuin suurempi virta. Valokaari palaa kyllä iloisesti sulan ja puikon välillä, mutta vapiseva puikon pää eksyy kovin helposti kylmän teräksen päälle. Kylmästä teräksestä ei niin helposti irtoakaan elektroneja ja kaari helposti sammuu syttyäkseen uudelleen, kun puikko heilahtaa kuuman sulan ylle. VIrta pätkii ja hitsiin tulee kuonasulkeumia. Vanhemmat hitsarit muistavat elektroniputket ja niiden hehkukatodit, joiden piti lämmetä, ennen kuin telkkarista tuli kuva ulos. Tässä tapauksessa hitsattava rauta toimii katodina.

Tärkeintä ohuella puikolla hitsaamisessa on tarkka puikon kärjen paikan ja asennon liikuttaminen. Muillakin menetelmillä tietysti sama juttu, mutta puikolla se on vaikeinta saada hallintaan. Tai no, onhan tuo paikan hallinta TIG tietysti vieläkin tarkempaa, mutta siinä ei valokaari pala ohuen langan päässä, vaan tukevan lyhyemmän kolvin päässä, eikä va valokaaren teho riipu ohuen rautalangan pään heilumisesta.

Onneksi Jori ei opettanut mulle hitsausta. Olisin lannistunut (Teen sen vieläkin "väärin")
Tuo kuvaus saa puikkohitsauksen kuulostamaan vaikealta tai onhan se, jos tarvitaan ohutlevyyn luokkasauma. Yleensä ei tarvita eikä harrastehitsarin tarvitse edes onnistua kerralla, vaan voi välillä paikata epäonnistumisiaan.

Ja siitä väpättävästä puikosta voi pitää toisella kädellä kiinni, kunhan katsoo ettei kukaan nää. En siis oo kokeillut, mutta näin puhutaan

Jukka