Pakoputkipyörä

Rakennatko omaa nojapyörää? Täältä voit saada vinkkejä projektiisi.
jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 9962
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Pakoputkipyörä

ViestiKirjoittaja jori » 30 Joulu 2018, 00:33

Kuva
Otsikkokuva 2017
-----------------------------
Rakenteluketjun sisällysluetteloa varten etsiskelin vanhoja rakenteluprojekteja ja huomasin, ettei Pakoputkipyörästäni ole varsinaista rakenteluketjua. Syy lienee se, että tuohon aikaan tietoja vaihdettiin LEV-listalla sähköpostin välityksellä. Sähköpostilistalla kuvien käyttö oli rajatumpaa ja muutenkin tiedotuskulttuuri toisenlaista. Kirjoittelin kyllä aikanaan Pakoputkipyörästä dokkarin, jonka latasin Kevytajoneuvojen ystävät Ry:n sivulle. Tuokin sivu kuoli Kevy Ry:n mukana 2008. Onneksi löysin tuon tiedoston, niin voin näin postuumisti kertoa jotain Pakoputkipyöräni synnystä.

Laitan tähän alkuun vastaukseni nimimerkin jviirret vuonna 2006 tekemään foorumiäänestykseen "Miksi nojapyörä pystypyörän sijaan?".

jori vuonna 2006 kirjoitti:Minä aloitin nojapyöräilyn "muusta syystä". Velipojalla oli paha iskias, ja se tarvitsi jonkin välineen, jolla voi harrastaa liikuntaa, vaikka jalassa ei ollut kunnollista koordinaatiota. Rakensin sille etuveto deltan. No, siinä rakentamisessa meni kuitenkin niin kauan, että iskias ehti parantua ja pyörä jäi minulle. Se oli siihen aikaan erinomainen väline kuljetella kakaroita uimarannalle, päiväkotiin tai viimein kouluun.
Sitten sen paino rupesi harmittamaan ja rakensin viime kesänä auton pakoputkesta ja 80-luvun romuosista isopyöräisen zox- tai paremminkin toxy tyyppisen pyörän. Ecotripillä kootulla pyörällä ajoin jo seuraavalla viikolla 11 minuutin parannuksen työmatkan menosuuntaan. Matkasta on valtaosa ylämäkeä Edellinen ennätys oli tehty standardi pystypyörällä Tunturi pop -72. Pakoputkipyörä painaa 16,1 kg lähinnä painavien osien takia niin paljon. Delta painoi 24 kg. Alamäkinopeuksia uskallan kokeilla vasta, kun saan laitteeseen kunnolliset jarrut.
Kyllä se kuitenkin on nopeus, jonka takia vieläkin touhuan nojapyörien kanssa, ja niin on teillä muillakin, vaikka ette sitä tunnustakaan :wink:


Tähän sitten puran tuon vuonna 2006 kirjoitetun ja seuraavana vuonna täydennetyn dokumentin Pakoputkipyörän historiasta.
Pakoputkipyörä vuonna 2006.jpg

Pakoputkipyörä
Pyörän runko on Fenno Steelin pakoputkitehtaan koetaivutuskasasta etsitty käyrä, josta on tehty pyörä.

Monet teistä näkivät 2006 Ecotripillä Pakoputkitoxyn syntymän. Nyt pyörällä on ajeltu työmatkaa ja kerätty kokemuksia. Otin alun perin mallia Zox bikestä, mutta lopputulos olikin enemmän Toxy nimisen kaupallisen tekeleen näköinen.

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että fakiiri on ollut itsekin ihmeissään. Pyörä lähti toimimaan siltä seisomalta. Unohtuneen rajojen säädön takia rikkoutuneen vaihtajan lisäksi, ei takaiskuja ole tullut. Ohjaustangon vaihdoin Bilteman alumiiniseen ja paluuketjupyörän pultin vaihdoin senttiä pidempään ja siirsin lähemmäs ojausakselia. Nyt urapyörä pääsee liikkumaan ja kääntymään akselillaan siten, että maksimi ohjauskulma on riittävä molempiin suuntiin. Ennen sillä pääsi tekemään tiukan u-käännöksen vain vasemmalle, nyt se menee molempiin suuntiin.

Suurten 622mm pyörien takia laite on erittäin helppo ajaa. Työkaverit ovat kokeilleet, ja yhtä lukuun ottamatta, kaikki pysyneet pystyssä. Tämä yksi kaatui jo ennen kuin pyörä liikkui. Lisäksi korkeudesta on se hyöty, että taluttaminen ja pyörätelineeseen laitto ovat aivan pystypyörämäiset.

Tähän malliin voi pyöräkoon valita vapaasti väliltä 406-622. Pyöriä ja etuhaarukkaa vaihtamalla pyörä muuttuu isopyöräisestä lowrideriksi. Romukasassani ei ole jarrutapeilla varustettua 622 haarukkaa, joten olen aikeissa vaihtaa pyöräkooksi ainakin talven ajaksi 559 maastopyörän kiekot. Sellainen haarukka löytyy kasasta, mutta takakiekko (tässä tapauksessa etukiekko) puuttuu vielä.

Takajousitus on nyt (yhä 2007) narurakenteinen ja laadittu siten, että soljellisia hihnoja säätämällä voi takapään korkeutta ja jouston jäykkyyttä ja progressiivisuutta säätää portaattomasti. Naruja on kaksi - varmuuden vuoksi, vaikka yksikin riittäisi. Jousena toimii Bilteman kuminen veneen kiinnitysköyden joustin. Tämä jousitus ei paljon painoa lisää.

Kokonaisuutena laite painaa nyt 16,1 kg, josta 11,3 kg etupyörällä. Vanhat 80-luvun osat, varsinkin kampikeskiö ja iso teräsvanteinen takapyörä edessä lisäävät painoa verrattuna kaupallisiin nojiksiin. Muuten arvelen tällä konseptilla olevan mahdollista saada aikaan varsin kevyitä raasereita, jos on halua sijoittaa rahaa kevyisiin osiin.

Varsinkin istuimeen olen tyytyväinen. Se painaa pehmusteineen selvästi alle kilon ja on tukeva ja yllättävän mukava. Eikä sen rakentaminen juuri helpompaa olisi voinut olla. Neljän millin vaneri viidellä peltiruuvilla runkoputken yläpintaan kiinni. Okei, on siinä nyt yhdet tuet alla, mutta olisi ne voinut jättää poiskin. Kaareva vaneri olisi kantanut kuorman ilmankin.

Vetojärjestelystä

Etupyörä kääntyy oikealle noin 30 astetta, ennen kuin ketju koskettaa renkaaseen. Kääntäminen tästä eteenpäin onnistuu vielä hyvin, mutta rengas tietysti hankaa ketjuun. Vasemmalle ohjaus kääntyy huomattavasti enemmän, koska taaempi =vetävä ketju, on niin lähellä ohjausakselia, että etupyörän liike tällä kohdin on lähes olematon. Tämä on onnekasta, sillä pientä kääntösädettä tarvitaan yleensä vasemmalle.

Vasemmalle pyörä kääntyy siinä, kuin mikä tahansa pyörä. Kääntösäteen tarkka mitta riippuu lähinnä ajajan taidoista ei niinkään pyörän ominaisuuksista. Uukkari onnistuu minulta tavallisella kevyenliikenteenväylällä. Polkeminen jyrkän kääntymisen yhteydessä onnistuu ketjun kannalta hyvin, mutta suuripyöräisellä (28")rajoitus tulee eturenkaan osumisesta sääriin.

Ei tarvita mitään erikoisketjua. Tavallinen ketju kiertyy hämmästyttävän hyvin. Kokeile itse niin huomaat. Pakoputkipyörän ketju on vanhasta 80-luvun romu retkipyörästä, kuten moni muukin osa. Ostin uuden ketjun silloin heti, kun sain pyörän koottua, mutta tarvetta ketjun vaihtamiseen ei toistaiseksi ole ilmennyt. Ketju säilyy etuvetoisessa paljon puhtaampana, kuin takavetoisessa.

Taittopyörät sorvasin itse. Polyasetaalimuovista (POM). Niissä on molemmissa yksi pieni urakuulalaakeri keskitasossa. Akselit, joilla taittopyörät pyörivät, ovat alimittaisia, jotta taittopyörät pääsevät kääntymään ketjun haluamaan suuntaan. Tämä estää taivutusrasituksen muodostumisen ketjuun. Ratkaisu on vähän "tallin takaa"-tyyppinen, mutta ehdottoman toimiva. Ilman tätä ominaisuutta kääntyminen oikealle rajoittuisi ketjun takia, mitä se nyt ei käytännössä tee.

Pakoputkipyörän vetojärjestely.jpg
Pakoputkipyörän vetojärjestely.jpg (139.63 KiB) Katsottu 373 kertaa


Vetopuolen taittopyörän kiinnitys runkoon on emä- ja runkoputken ylä etuhankaan hitsattu 18 mm putken pätkä, johon on sorvattu 14mm kaula 15mm sisämittaiselle laakerille. Taittopyörä pääsee liikkumaan 20 mm laakerikaulalla. Päästä putoamisen estää putken läpi menevä M5 ruuvi, jossa on isot aluslevyt päissä.

Paluupuolen ketjupyörässä on sisämitaltaan 10 mm urakuulalaakeri. Se on kiinnitetty runkoputken alapintaan hitsattuun M6 jatkomutteriin ruuvaamalla osakierteinen ruuvi niin pitkälle, että kierteetön osa lukitsee ruuvin. Paluuketjun taittopyörän akseli on siis 6mm ja reikä 10 ja pultin pituus sellainen, että paluutaittopyörä pääsee liikkumaan akselia pitkin 30-40mm.

Ehkä vieläkin sulavamman rakenteen paluuketjun taittopyöräksi saisi ripustamalla taittopyörä narunpätkän päähän -kuin purjeveneen skuuttibloki- siten että taittopyörä pääsee vapaasti hakemaan parhaan aseman ja asennon. Pylpyrä kiinnitetään vähän taaemmas ja pitempään naruun siten, että rengas hankaa oikealle käännettäessä ketjun sijaan blokin runkoon. Tällä keinoin oikealle kääntymisen rajoitukset poistuisivat kokonaan. Ei niistä paljon haittaa ole nytkään, mutta renkaaseen hankaava ketju saattaa kurakelillä likaantua.

Pieniä vierintäkitkahäviöitä toki aiheutuu verrattuna takavetoiseen, mutta ne ovat kovilla, oikein muotoilluilla, taittopyörillä niin pieniä, että niiden havaitseminen vaatii tarkkoja mittauksia eikä todellakaan tunnu pyöräillessä.

Eivät etuvetoiset ole huonoja kääntymään. Ei edes niin huonoja, kuin varsinaiset lowracerit, joiden paluuketju roikkuu pienen etupyörän sivulla.
Pakoputkipyörän kääntökulmat.jpg
Pakoputkipyörän kääntökulmat.jpg (53.37 KiB) Katsottu 373 kertaa

Asensin kiinalaisen napamoottorin takapyörään. Se on ostettu Shanghain pyöräkorjaamolta eikä siitä ole mitään tarkempia tietoja merkki on ilmeisesti JIAYI.

Se on rakennettu siten, että paikoillaan pysyvällä akselilla on kestomagneeteilla varustettu kehä ja tämän ympärillä levypakkasydäminen käämirengas. Hiilet ovat aksiaaliset ja kiinni ymmärrettävästi kiinteässä akseliosassa ja laappivat käämirenkaassa olevia kommutaattoriliuskoja.

Moottori on luultavasti 36V jännitteelle tarkoitettu, mutta minä käytän sitä 24V jännitteellä kahdella Bilteman 12V akulla. Se on tarkoitettu vetävään takapyörään, joten siinä on rataspakan kierre ja aika pitkä akseli. Koska minulla se on kiinni taakse asennetussa etuhaarukassa, jouduin hiukan modifioimaan takahaarukkaa, jotta moottori olisi mahtunut väliin. Vaihdoin dropoutit päittäin puolelta toiselle, jolloin tilaa tuli juuri oikea määrä lisää.
Pakoputkipyörän sähköperä.jpg
Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma

Palaa sivulle “Nojapyörän rakentaminen”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija