Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
http://nojapyorafoorumi.fi/
Laitapa kuvia esiin. Ei löytynyt kuvaa enää internetistä.
Kirjoituksen editointiruudun alta välilehti.
Kolmepyöräinen ei toimi jos pehmeetä lunta on kovinkaan paljon koska sillä vetää kokoajan kolmea uraa lumeen. Nastarengas ei ole läheskään niin tärkeä kuin karkeakuvio vetävässä pyörässä.
..
Äkkiä olet löytänyt paljon olennaista nojapyöräilystä. Mukavaa, että kirjasit sen esiin uusille aloittelijoille opiksi. 
..
..
..
Kiitos kuvista. 
Nerokkaita oivalluksia tuossa pyörässä useita. Istuimen alapään kiinnittäminen tallinoven saranaan mahdollistaa istuimen kippaamisen niin, ettei sateella pahmuste kastu, tai ei ainakaan täyty istuin vedellä. Istuimen yläpään kiinnitys on myös nerokas. Satulasta lainatulla kiinnityksellä saadaan hyvä säätö ja pieni jousto selkänojaan samalla rakenteella. Etupyörien laakerointi on myös oivaltava. Etuhaarukka katkaistu sopivaksi ja pyörän akselien sisäpäät ruuvattu lattojen läpi haarukan välistä. Hieno oivallus.
Selkänojan asento on melko pysty. Se on nyt kaupunkiajoon käyvä, mutta matka-ajoon liian pysty. Kun lähdet pidemmälle matkalle, tulet kaipaamaan makaavampaa asentoa. Pakarat nimittäin kipeytyvät aivan kuten pystypyörässä, jos asento on kovin pysty, paino liiaksi takapuolen päällä ja poljettava matka pitkä.
..
En tiedä kuinka paljon eroa tuolla ja esim. Scorpionilla on takakiekon sijoituksen suhteen mutta voisko liikaa kevenevä takapää tehdä sen helposti heittelemään lähteväksi? Mulla on nyt jäisillä keleillä ja urilla Scorpionin peräpää hiukan lipsahdellut muttei mitenkään niin pahasti että se olisi menoa haitannut. On se joskus pahemminkin luirunnut mutta siihen auttaa ohjata etupäätä menosuuntaan. Nykyisellään rengastuksena takana nasta mutta edessä nastattomat nappularenkaat. Noilla se pysähtyy kyllä jäällä mutta jarrutusmatka on toki pitempi ja se pitää ajaessa, jarruttaessa ja ohjatessa muistaa.
Scorpionissakin on sen verran kevyt takapää että jäisissä ylämäissä on liiankin helppo saada sutimaan ja pito häviää. No joistain mäistä se menee kyllä vaikka sitten sutimalla hitaasti ylös, kunhan ei pysähdy. Jos pysähtyy, on turha enää yrittää liikkeelle nollasta.
Tuossa pyörässä näyttää myös maavaraa olevan hyvin, ei jää ihan pieniin aurausvalleihin kiinni? Talvipyörässä on mukavaa olla tarpeeksi väliä alustan epätasaisuuksiin etteivät vaijerit tai peräti runko ota turhaan osumaa.
..
Jalkajarru varmaan selittää takapään lipsumisen, kevenevä takapää ja siihen yhdistettynä jarrutus. Scorpionissa on juu takajousitus mutta jarrut ovat edessä molemmin puolin, tämä helpottaa hidastamista kummasti.
Eikö yleensä alaohjaus raidetankoineen ole suht tukeva ohjaustuntumaltaan? Vaikka toinen rengas vetelisikin epätasaisella pinnalla, vastaavasti toinen rengas vastustaa toisella puolella. Ite olen vaan antanut reippaasti mennä pienestä lipsumisesta huolimatta, paitsi jos on vastaantulijoita tai alkaa epätasaisen alustan tuottama tärinä hirvittää. No sohjossa toi ei kauheesti auta koska sohjo vastustaa menoa voimakkaasti. Mut jäällä ajelu on kevyttä.
..
Niin no mietin siltä kannalta että kevyt takapää + epäherkkä jarru ja takakiekko menisi jarruttaessa lukkoon, jolloin se ei enää ohjaudu? Kun mietin noiden pyörien eroja et miksi toisen tadpolepyörän peräpää lähtee helpommin sivuluisuun kuin toisen? Etupään jarrut toimivat tehokkaasti trikessä kun paino on niillä. Tietty niilläkin pitää harjoitella jarruttamaan tasaisesti ettei lähde puoltamaan jarruttaessa. Sohjossa ajaessa ei pahemmin jarruja tarvitse kun sohjo itessään jarruttaa. Aika monena kertana on ollut vaikeuksia edetä sohjossa siksikin että se estää kulkua epätasaisesti jolloin joutuu koko ajan korjaamaan ajaessa pyörän asentoa jos haluaa että se menee suoraan. Eikä tartte olla edes sohjoa, kyllä lumikin riittää. Valitsisin trikellä mieluummin tasaisen jääpinnan kuin lumipinnan, koska jäällä se kulkee paljon kevyemmin.