MM kirjoitti:Samoin ajatuksin katsoin. Ensin perustellaan, että ilmanvastus on noissa nopeuksissa ( yli 40 km/h) suurin tekijä, mutta sitten tehdään erillinen pystypyöräilijän koppi ja vielä potkuritorni ylös siivestä. Nojapyörällä päästäisiin lähelle harjoitteluun käytetyn purjekoneen mallia. Eikö potkurin voisi sijoittaa pyörimään putkimaisen takarungon ympäri, jolloin vänkäysvoimiakaan ei tarvitsisi aerodynaamisesti kompensoida.
Älkääs ottako niin vakavasti tätä nimeltään väärin suomennettua ohjelmasarjaa. Alkuperäinen nimi on "Speed with Guy Martin". Sarjaa tehdään varakkaan ohjelmakanavan varsin isolla budjetilla ja saadaan tuloksiksi, mitä milloinkin satutaan saamaan onnistumaan ja lopuksi kehutaan itseä niin paljon, että katsoja saa kuvan, että on oikeasti onnistuttu.
On aivan selvää, ettei puolen vuoden suunnittelulla saada aikaan ennätyslennintä, jollei suunnitteluväki ole aiemmin paneutunut asiaan. Nimenomaan suunnittelupuoli tässä mätti. Onkos se mikään ihme, kun suunnittelijana olivat englantilaiset professorit. Varsinkin kun kilpailivat huomattavan paljon enemmän aikaa tähän projektiin uhranneita 1980-luvun saksalaisia ilmailuintoilijoita vastaan.
Näin se vaan on, että suunnittelukulttuureissa on valtavia kansallisia eroja. Viittaan tässä nyt taas kerran Obreen nopeusennätyspyörään, jolla lupasi rikkoa 100mph nopeuden, mutta pääsi vain puoleen.
Se saksalaisten 1980-luvun lentskari, Muscular II, oli paljon paremmalla asiantuntemuksella tehty ja paljon huonommista materiaaleista ja – valmistusmenetelmillä. Silti lensi huomattavasti kovemmin kuin tämä naurettava tekele, joka tässä sarjassa nähtiin. Hieno oli silti tuo siiven valmistusmenetelmä.
Tyhmimmät ratkaisut tuossa Guy Martinin lentskarissa olivat tuon otsapinnan välttämisen välttämisen lisäksi vaijerireevat siiven tukemiseksi ja se, ettei yritettykään vähentää painoa. Mukana oli kokonainen polkupyörä sellaisenaan jopa nousukahvoilla varustettuna.
Silti pidän tuosta sarjasta, sillä se osoittaa hyvin, miten yhteistyöllä ja hyvällä valmistautumisella päästään varsin pitkälle haastavissakin tavoitteissa, vaikkei välttämättä olisi käytössä maailman terävimmät päät ja kireimmät lihakset.