Avataan tähän nyt pohdiskelu, joka toivottavasti johtaa keväällä uuden pyörän hankintaan. Tarkoitus löytää siis se kaikkein optimaalisin peli keski-suomalaisille, mäkisille maanteille... ja miksei muuallekin. Maantiellä nojapyörä on nimittäin yhdessä parhaista elementeistään. Edellämainitulla alustalla ei nimittäin ole asiaa jossa asianmukainen maantienojakki ei pärjäisi tai olisi parempi pystyveljeään. Varsinkaan nyt kun harhakuvitelmat nojapyörän huonosta mäennousukyvystä ovat haihtuneet.
Aluksi täytyy myöntää, ettei tämän kaltaisen pyörän hankinnassa voi tehdä kompromisseja. Tarjolla on käytännössä vain muutama kaupallinen malli ja nekin kuitenkin hyvin erilaisia, eli pohtimista siis riittää. Raha ei saisi olla este, mutta johonkinhan raja on vedettävä, vai onko? 
Pääosassa kuuluu olla nopeus. Mistään retkipyörästähän ei nyt puhuta. Mukavuuden kannalta oleelliset ratkaisut täytynee siis jättää pois. Eli jousitus, ylimääräiset ketjun ohjailut, pystyt ajoasennot yms. hylätään kättelyssä.
Turhaa puhetta, mikä kuuluu nopeaan nojapyörään ja millainen se on, välttääkseni listaan alle muutaman varteenotettavan pyörä vaihtoehdon, joiden tyyppisiin keskustelu voi sitten keskittyä.
- M5 TiCa Lowracer.
Tällä hetkellä se ykkös vaihtoehto. Nojapyörämaailman legenda ja boheemi. Silloin kun suurin osa meistä ei ollut kuullutkaan nojapyöristä (ja kun muut valmistajat vielä kasailivat pyöriä huonekaluputkista) Bram Moems oli jo kehittänyt hiilikuituisen lowracerinsä ja niitti sillä mainetta voittamalla maailmanluokan pyöräilytähtiä (Bjarne Riis jne.). Alkuperäinen hiilikuitu versio vaatii kuljettajan pituudeksi vähintään 175 cm... ja kun ei tätä aivan ole, joutuu tyytymään titaani/hiilikuitu -versioon. Pyörä ei silti menetä paljoa hypestään, sillä onhan titaanin ja hiilikuidun yhdistämistä pidetty kovasti arvossa pyöräilymaailmassa.
Pyörä on siis tajuttoman nopea, tosin kalliiden lisävarusteiden kera. Kuitenkin TiCa on yksi niistä pyöristä jonka selässä voit tuntea itsesi todelliseksi recumbent-urheilijaksi... tai ainakin melkein. Pyörä on myös laadultaan ylivoimainen ja M5:den ehkä hieman omituisetkin (ainakin näöltään) tekniset ratkaisut ovat viimeisen päälle hiottuja.
Pyörän pitkä miinus on hinta, jos siitä haluaa numeron tehdä. Ei nimittäin riitä että ostat perus paketin esim. shimanon 105 osilla. Jotta pyörä vastaisi oikeasti otsikkoa ja em. arvoja, on sen kokoaminen harkittava huolella. Tässä yksi ehdotus:
-Runko tietenkin se titaaninen, johon kuuluu hiilikuitu takahaarukka.
-Etuhaarukka mono hiilikuituinen (350g!)
-Penkki hiilikuitu
-Stemmi titaani
-Itse tanko kuitenkin hiilikuitu
-Jarrut M5:den omat superkevyet (400€. naurettava hinta, mutta markkinoiden parhaat!)
-Jarru kahvana maailman kaunein "valaan pyrstö", joka operoi molempia jarruja. Täytynee tosin harkita esim. cyclocrossarin lisäjarrukahvojen asentamista helpottamaan päivittäistä ajoa. Mutta tuo monokahva on upea!
-Aerovanne eteen
-Levy tai Hed 3 -kiekko taakse
-tämän peittää tietenkin M5:den oma takakate. Maksaa 600€, mutta pyörää ei voi ajatellakaan ostavansa ilman tätä. On niin hienokin ja ennenkaikkea aerodynaaminen.
-niskatuki
-loput osat sitten jotain Campy recordia tai dura-acea.
Painoa saisi tulla enintään 10 kg paikkeille. Ja hintaa? Paljon. Piste.
Sitä ei tarvitse tässä ketjussa paljoa itkeä. Olkoon tämä nyt unelma, joka on kirjoitettu paperille.
Tulipa kauhea selitys töherrettyä. Muutama muukin vaihtoehto on, mutta ehkä parempi kirjoittaa niistä myöhemmin. Ne ovat suurin piirtein joko Velokraft No Com tai sitten Fujin SL-II rankasti paranneltuna.
Muistaakseni 14kg. Tahtoo näissä mäissä tuntua liiaksi. Ja lisäksi siirtymä Fujinista on ehkä vähän liian pieni -> hiukan nopeampi geometria, mutta muuten aikalailla sama pyörä.
Lopullinen ratkaisu taitaa syntyä vain kokeilemalla molempia... ja tähän kun ei pysty.
