Itse olen kaksi talvea ensiliukkaista teiden sulamiseen ajellut hipparion kopiolla. Se mikä kesäkeleillä on iso haitta, "kaarrekiikkeryys", ei talvikeleillä/nopeuksilla ole mikään ongelma. Ainoastaan paksu lumi estää etenemisen. Ja sopivissa olosuhteissa eturenkaasta syliin lentävä lumi on tosi ärsyttävää. Vauhtia hieman hidastaa, kun pyöräteille muiden ajajien muodostamalle "polulle" ei mahdu kuin yksi, tai kaksi rengasta ja loput menevät huonommin rullaavalla alustalla. 3-pyöräisyys aiheuttaa myös sen, että epätasaisuuksia on vaikeampi väistellä, joskaan takarenkaan kohdalle sattuvat patit/kuopat ei heilauta kuskia niin paljon kuin kaksipyöräisissä.
Olen myös kokeillut kahta eri yläohjattavaa LWB pyörää ja pythonia talvella. Kaikki selviää ilman nastarenkaita lumipolanteesta ja LWB:t myös tasaisesta jäästäkin siinä missä pystypyöräkin. Ongelmia alkaa tulemaan kun lunta on paksummasti, LWB:n ohjaaminen hidastuvassa vauhdissa laajoine ohjausliikkeineen alkaa käydä raskaaksi. Jos lunta ei ole pitkästi paksusti, niin sen yli on helppo LWB taluttaa. Talven edetessä pyörätiet muuttuvat epätasaisemmiksi ja ajo hyvälläkin kellillä vastaa soratietä, eli joustoa kaipaa.
Vaatetuksen suhteenkin eroaa pystypyörästä. Jalkojen verenkierto ehkä vähän huonompi kun jalat ovat ylöspäin. Lahkeiden suunnittelussa ei myöskään huomioida, että joissakin tilanteissa tuuli tulee alhaaltapäin. Toisaalta taas jalat eivät ole ajoviimassa kuten pystypyörässä, joten kompensoi aika hyvin, ainoastaan jalkaterien olen huomannut palelevan herkemmästi.
Käsien kylmettyminen yläohjauksessa on todennäköisempää kuin alaohjauksessa. Verenkierto huonompi ja vääränlaisilla käsineillä ranteet jää paljaaksi.
Keskivartalo tarkenee paremmin, kun ajoviima ei selkänojasta johtuen puhalla läpi, eikä selkä ole tuulessa ollenkaan. Toisaalta taas useammin tilanteita että selkä on hiestä märkä ja jalkoja palelee.
Jukka