TKorho kirjoitti:Tuohan on nerokas!! Harmi jos tuollaista ei enää saa! Taisin myös löytää tulevan seuraavan moottoripyöräkypäräni. Kuinka kirkas / selvä / tarkka / laaja tuon kuva on?
Vaatii oikean katselukulman - mutta kun tuohon tottuu niin "pois ei vaihtais" kuten runollisesti aina sanotaa 
TKorho kirjoitti:Saako tuon Take-a-Lookin kiinni kypäräänkin?
Saa kiinni melkeinpä mihin vain. Kokeilin kypärän lipassakin.
Katsotaan josko saataisiin miitti aikaiseksi lähiaikoina.
Pieni päivitys:
Takana jotain 150-200km. Kokemus alkaa karttua.
Mäkien ylösmeno on edelleen vaikeata. Mutta tällä elopainolla se on pystypyörälläkin. Tällä hetkellä en tarvitse valituilla reiteillä ainakaan enää taluttaa ollenkaan. Puuskutus mäen päällä on kuitenkin ehkä pystypyörää kovempaa. Lukkopolkimien, ja erityisesti alasvedon osuus on tärkeä tuossa pyörittämisessä. Ohjaus alkaa sujua, ja vaikka nojakki ei ole ihan niin tarkka kuin mitä pystypyörä, niin kyllä yleensä saa pyörän paikkaan mihin haluaa, ja pyörä pysyy alle 2x oman leveytensä. Eikä se tarkka ohjaaminen enää stressaa, mitä nyt päätä ehkä on nostettava että tasapainottelu on tarkkaa vaikka vastaantulijoiden kanssa.
Joitain harvoja tapauksia on ollut jossa sorakohdassa tiukasti ohjattaessa, eli siis liian kovassa vauhdissa pieni etupyörä alkaa hieman sortaa, ja se pelottaa kovasti. Erityisesti kun useimmiten sellainen tapahtuu kun on joku kohtaaminen, ja kaatuminen tai päälle sortuminen on vaarana. Muuten pyörä kulkee kaupungi-sorateilla (pyörätiet yms) erittäni hyvin, mutta joskus syvemmässä sorassa pelottaa. Onnettomuuksia ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä kaatumisia. Ei edes kovin vakavia läheltä-piti-tilanteita.
Huono kokemus on Nazcan SRAM DualDrive 3x8-paketista. Se on nimittäin Allevio-takavaihtajalla. 70€ säästäminen paketin valinnassa kostautuu nyt. Takavaihtaja ruksuttaa ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen aika pahasti. Voi toki olla joku löystynyt säätö, tai naapurin lapset ovat varastossa kolhineet kivaa uutta lelupyörää. Mutta joka tapauksessa takavaihtaja ruksuttaa tosi pahasti, joskus jopa peräti kolmen vaihteen sisällä vaikka olen viimeisen vaihdon tehnyt aikoja sitten! Tämä on rasittavaa, ja jopa ajamista haittavaa kun vaihtoa tulee yllättäen ja peräkkäin. Kiukutti kyllä jo valitsemisvaiheessa DD 3x8 ja 3x9 pakettien välillä kun moni kalliimman paketin etu olisi mennyt hukkaan USS ohjauksen (ja valinnaisten BB5 jarrujen) vuoksi. Mutta nyt jälkiperspektiivissä Deore-vaihteet olisivat olleet kai sen arvoiset. Pystypyörässä on Deore XTR vaihteet, ja ne eivät ole IKINÄ noin kuuden vuoden aikana (4-5000km?) reistailleet niinkuin tämä Nazca Explorer nyt valittaa ihan arkiajossa, vain vähän yli 100km ajon jälkeen.
Tätä toki voi hieman ohjata vaihdevivun tarkemmalla käytöllä, ja valitsemalla hieman vaihdealuieita. Mutta rasittavaa se silti on. Olisin harkinnut ehkä jopa I-Motion vaihdetta jos olisin tämän tiennyt. Nyt voi hyvin olla edessä takavaihtajan vaihto Deoreihin (joko pystypyörästä tai uusilla osilla) jos en saa säädettyä tuota ruksumista pois.
SRAM DualDrive Napavaihtaja on edelleen toiminut aika hyvin, mutta nyt on jo jonkin verran tullut pahoja vaihtamatta jättämisiä, ja pitää päästää teho aika paljonkin pois että vaihto onnistuisi. Tai siis tämä tapahtuu vain joskus, mutta tapahtuu... Yhden kerran aika pahassa ylämäessä kun tulin tunnelista ulos ja lähdin kiipeämään tiukkaa nousua heti tunnelista alkavalle spiraalille, meinasi jo henki loppua, ja vasta mäen päällä tehon vähetessä paljon vaihto onnistui. Muuten olen DualDriveen todella tyytyväinen, ja etuvaihtajan puuttuminen on todella hyvä asia yleisajossa ja kaupungissa.
BB5 levyjarrut toimivat kuin unelma, niistä ei ole mitään pahaa sanomista, ja pyörä pysähtyy kyllä jos haluan. Jos oikein kaivamalla kaivaa, niin jarruvivut voisivat olla ehkä hitusen pidemmät, koska vaihtovivulla käden pitäminen on aika kaukana jarruvivusta. Mutta tämä on todella pieni juttu, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Ja minä olen hieman pienikätinen. Mutta levyjarrut ovat hyvä idea, ja toimivat todella hyvin ihan kaapeliversioina, ja ovat todella tehokkaat. Kiva ajaa.
Pyörä on muuten ollut tosi nasta. Ja vaikka en ole varsinaista nopeusmittaria pitänyt, ja osa ajosta on hankalaa kaupungin lävitse menoa, niin olen selkeästi kokenut että pyörä on nopeampi kuin pystypyörä vastaavassa tilantessa. Ja upeinta on ehdottomasti koko ajan ollut se että vastatuuli ei ole kertaakaan haitannut - tämä oli ehdottomasti pääsyitä pystypyörästä pois vaihtamiseen. Ja se toinen pääsyy oli ja pätee on se että pystyn painavasta elopainosta (90kg) huolimatta tekemään helposti 20-50km lenkkejä, eikä pystypyörän sattumisia ja perseen kalvamisia ole. ==> Pyörä tekee juuri sen mitä siltä halusin! Ja kuten joku varoittelikin, niin kilometrejä tulee ihan yllättäen enemmän kuin pystypyörällä!
Niskatukea edelleen kaipaan, kovasti! Mutta se ei ole ihan niin vakavaa kuin alkuun sanoin. Mutta joka kerta kun pään saa laskettua alas (niin ettei tietä oikein enää näe) niin lepofiilis on kovin helpottava. En tarvitsisi kuin 3-4cm enemmän tuota pään tukea, mutta se olisi tärkeä saada. Eli joku läpiporaus+lankku (mitä ainetta?) +pehmusteet siihen on tulossa. Kaupalliset niskatuet ovat ihan liian kalliita että viitsisin moisiin lähteä. Ihme ettei tuollainen ole vakiovarusteena, kuten vastaavan tasoinen mukavuus on esim pystypyörässä (vaikka pyörittämällä säädettävä etutanko...).
Tarakka on vähän pieni, kun pidän aina mukana reppua, ja siellä hitusen painavia korjausesineita - ja usein paljon muuta lastia! Taidan ehdottomasti virittää pyörään samanlaisen hirvirityksen kuin pystypyörässä: joku kori tarakkaan kiinteästi kiinni niin että sinne saa heittää tavaraa ilman kiinni sitomista.
Alaohjaustanko edelleen pyörii hieman... 
Vaikka olen sen jo kahdesti kiristänyt niin että hirvittää. Kun kiinnityspultit alkavat natista kiristyksen alla, niin alkaa heikompihermoista hieman värisyttää. Täytyy harkita sinne vaikka jotain lock-titeä kiinnikkeeksi.
Etuputken pituutta en ole juuri säätänyt, mutta nyt kun aloittelu alkaa jo mennä ohi, niin ihan muutamalla sentillä sen saisi pidentää, että löytyisi enemmän tehoja polkea. Tosin jalkojen lepuuttaminen rullatessa on sitten vaikeampaa kun pidemmällä oleva jalka on sitten niin pidemmällä. Mutta tämä on sitä ollin oppikoulua...
Yksinkertainen (lyhyt) niskatuki: 2mm alumiinilevyn pala johon teipattu superloni pehmusteeksi, verhoiluna pipo.
Vaihtajat voi helposti reistailla uudessa pyörässä tuollaisen sisäänajon jälkeen, vaihdevaijerit löystyvät liiaksi. Jotkut jopa sanovat että ne venyvät, mutta sitä en ihan vähällä usko, asettuvat kuitenkin kohdalleen ja kenties jos vaihtajien vaijerinkiristysruuvit ovat olleet hieman löysällä niin vaijeri on päässyt hiukan liukumaan.
Olen kuitenkin aivan varma että Alivion? takavaihtaja toimii oikein säädettynä niin hyvin että sokkotestissä sitä ei kukaan erota deoren vastaavasta, vipujen ja vaijerinkuorien pysyessä samana. Älä nyt ainakaan heti ensimmäisenä uutta takavaihtajaa osta, koita ensin säätää tai vie huoltoon.
Tuon jos luet ajatuksella niin onnistut säädössä varmasti itsekkin : http://www.parktool.com/repair/readhowto.asp?id=64
Tuolla on moneen säätämistarpeeseen hyviä ohjeita noin yleisemminkin. http://www.parktool.com/repair/
Dual drivessäkin voi olla samanlainen ongelma oli vaihdevaijerin kireys on syystä tai toisesta muuttunut, luulen että sekin toimiin oikeissa säädöissä paremmin kuin kuvailemallasi tavalla.
TMS kirjoitti:Olen kuitenkin aivan varma että Alivion? takavaihtaja toimii oikein säädettynä niin hyvin että sokkotestissä sitä ei kukaan erota deoren vastaavasta, vipujen ja vaijerinkuorien pysyessä samana.
Tismalleen samaa mieltä. Nojakeissa vaijerien kuoret pidempiä ja mahdollisesti alaohjauksessa vaijereissa tiukempia mutkia, säädöt siis tarkempia kuin pystärin vastaavissa. Ei ole pystäreissäkään ensimmäisten satojen kilometrien jälkeen tehtävä ensihuolto turha.
Pienikin säätö puomin pituuteen vaikuttaa myös ketjun kireyteen ja jos se on liian löysällä/kireällä niin sekin vaikuttaa vaihtajan toimintaan. Sentin säätö puomiin tekee kahden sentin lyhenyksen/pidennyksen ketjun löysälle puolelle, vetopuolen pysyessä kireällä.
Eroja halvempien ja kalliimpien osasarjojen välillä alkaa tulla vasta iän ja kulumisen myötä. Tuossa kuitenkin kyse peräkkäisistä sarjoista(Altus, Acera,Alivio,Deore,Deore LX), joten yhtä komponenttia vaihtamalla tilanne ei kyllä kummene. Tai no kummenee, kun pyöräliike säätää sen kohdilleen vaihdon yhteydessä.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Kiitos säätövinkistä! En pelkää itse säätää, kaikki mekaaninen työ on (jonkun) tehtävissä. Miksei siis myös minun. Mutta pystärinkin säätäminen on ollut vaikeata, joten hyvät ohjeet ovat todella hyvä asia ei niin vahvalle tee se itse miehelle.
Jos jaksaa säätää tietokonee kellojakin kaikkine osatekijöineen, niin kai muutaman ruuvin hallinta on mahdollista.
Hyvä linkki, kiitos.
TMS kirjoitti:Vaihtajat voi helposti reistailla uudessa pyörässä tuollaisen sisäänajon jälkeen, vaihdevaijerit löystyvät liiaksi. Jotkut jopa sanovat että ne venyvät, mutta sitä en ihan vähällä usko, asettuvat kuitenkin kohdalleen ja kenties jos vaihtajien vaijerinkiristysruuvit ovat olleet hieman löysällä niin vaijeri on päässyt hiukan liukumaan.
Yleensä huolimattomasti kasatuissa pyörissä (eli käytännössä kaikki kaupallinen toiminta) vaijerikuoret on vain katkaistu mittaan pihdeillä, laitettu metallihattu päähän ja kiinni pyörään. Kuoren pää sitten helposti ei ole ihan suorassa kulmassa ja tasapitkä, saattaa olla monenlaista kauneusvirhettä. Ajossa se pää painuu vedossa sitten suoraan, jos se ei ole alunperin ollut, ja kuori näin lyhenee vähän. Oikea kasaustekniikka sisältää sen, että vaijerikuoren päät hiotaan siistiksi, ja varmistetaan ettei hassuihin suuntiin sojota mitään metallipiikkejä siitä kuoresta. Kestää noin 5 sekuntia, ja saavuttaa sen ettei tarvitse sitten myöhemmin ihmetellä miksi säädöt on mitä sattuu.
Onko vaihtajan kohdistusta säädettävissä jollain muulla kuin kaapelia irrottamalla ja lyhentämällä?
Tai no, tämä riippuu täysin vaihtajasta, ja en ole nojakin vieressä nyt että voisin sen tarkistaa. Ohjekirjassa ei kuitenkaan puhuta tuosta mitään, vaikka ylä-, ala-, välys/etäisyys- ja B-ruuveista puhutaankin. Noissa yllä olleissa linkin ohjeissa puhutaan "tynnyrisäätäjästä", joka tarkoittanee pyöritettävää kaapelin(pään) kiristintä. Luulen ettei Explorerissa sitä ole. Levyjarrujen kaapelissa taitaa olla, mutta paljonpa se täällä auttaa. Pystypyörässä noita on.
Kuulostaa kuitenkin ikävän tarkalta touhulta kohdistaa siirrin (? vaihtajan osa?) kaapelikiinnitystä ruuvaamalla auki ja kiinni... Tangonpäävivuissa ei ainakaa ole mitään järkevää mahdollisuutta säätöön.
Hmm. Siirtääkö ketjua se hahlo/siirrin, vai se ylempi vaihtajan ratas? Ainakin tuossa artikkelissa puhutaan että ylempi "pulley" on se mikä siirtää? Itse olen aina ajatellut että se hahlo työntää ketjua...
Itse asiassa ne tangonpäävaihtajat pätkivät myös vähän: alaohjaustangon kanssa kaapelikanava on sen verran monimutkainen, kirjaimellisesti, että kaapeli ei siellä ihan itsestään kulje. Aika helposti, mutta kuitenkin napavaihdetta pienemmälle vaihtaessa nousee kaapelin pääty irti vivun kiinnityskolosta, eikä kaapeli liiku pienempään... Heh: pitää painaa peukalolla kaapelin päätä, ja se vaihtaa . Ratasvaihtajassa on sen verran enemmän jousivoimaa että sillä homma hoituu - ja saattavat kaapelikanavan kulmatkin mennä toisella puolella eri tavalla.
Tuohonkin täytynee laittaa LockTiteä kiinnittämään kaapelinpää myös "työntämistä" varten. Pikku jutulta tuo kuulostaakin, mutta onhan siitäkin vähän vaivaa. Pitää muistaa öljytä kaapelikanavat hyvin! Tarttee vissiin olla useamman sorttisia öljyjä eri kohteiden voiteluun.
Käytettekö muuten CRC / WD-45:ttä voiteluun, vai vain johonkin irrottamiseen? Ompelukoneöljy on tosi ohutta, mutta sitäkin tarvitsee, esim sinne kaapelikanavaan. Moottoriöljyä käyttäisin mieluiten ketjujen voiteluun. Ja sitten CRC:tä kaikenlaisiin niveliin... Riittävän usein.
TKorho kirjoitti:Noissa yllä olleissa linkin ohjeissa puhutaan "tynnyrisäätäjästä", joka tarkoittanee pyöritettävää kaapelin(pään) kiristintä. Luulen ettei Explorerissa sitä ole. Levyjarrujen kaapelissa taitaa olla, mutta paljonpa se täällä auttaa. Pystypyörässä noita on.
Pakkohan se on olla, täytyy olla että on unohtunut pois kasatessa tai jotain. Eihän sitä saa millään säätöihin vaijerin kiinnityskohtaa muuttamalla, kun pyörittämälläkin oikea kohta on puolen kierroksen tarkkuudella haettava.
Vai löytyykö vastaavan tapainen säätö jostakin väliltä?
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Kuten sanoin, en ole pyörän luona, yritän vain muistella ja katsoa manuaalista (joka on käsillä).
Todennäköisesti en vain muista ja siellä se on - kerron sitten.
Pitäisi olla joku vielä selkeämpi algoritmi vaihtovivun askeleiden ja vaihtajan indeksoinnin kohdistamiseksi. Meille tumpeloille. Muistelen joskus entisaikaan (80-luvun pystypyöristä) että riitti kun keskitti indeksöinnin jollain kolmosrattaalla (3x5 vaihteisilla). Kokeneet sanoivat että se ei ole yhtä hyvä kuin "oikea" kohdistus, mutta sen aikaisista ohjeista minä nuorena poikana mitään ymmärtänyt... Ja hyvinhän se sillä meni.
Tuo Parktoolin ohje on kyllä muuten hyvä, mutta just tuota rattaiden kiipeämistä samaan aikaan kun viilataan kiristystä edestakas en täysin snaijaa. Ehkä se on helpompi sitten kun vierestä katsoo!
Takavaihtajan säätämistä vaikeuttaa se että mukana tulleet paperit ovat SRAM DualDrivelle, jossa olisi SRAMin takavaihtaja... Mutta kun tuossa on Shimanon Aliviot ratasvaihtajana. Onneksi niihin löytyy manuaalit Shimanon sivuilta. Siinäkin tosin pitää olla ihan tarkka mallimerkintä käytössä, kun noitakin tuntuu olevan useita malleja. Nyt piti vähän arvailla.
Tosin ihan noilla ParkToolin sivuilla olevilla ohjeilla pääsin pitkälle. En edes viitsinyt ketjua ottaa irti... :-/ Mutta sain jotenkin fundeeraamalla ja kokeilemalla rajoittimet säädettyä. B-ruuvia en osannut löytää tai käyttää, ja kiristimen säädöillä ei ollut B-välille mitään merkitystä. Indeksöinnille tosiaan löytyi "tynnyrisäädin" - tottakai, ihmeellistähän se olisi ollut jos ei. Sitäkään en osannut kunnolla säätää ilman parempaa huoltopenkkiä: milläs koepoljet, pidät pyörän perää ilmassa, pyörää pystyssä, katsot rattaita ja säädät ruuveja yhtäaikaa kun poljinkeskiö ja takavaihtaja ovat puolentoista metrin päässä toisistaan?
No, ihan arvailemallakin sain suhteelisen hyvin rutinat pois. Mutulla vaan säätelin sillä miltä ajossa kuulosti. Pitää ensi kerralla hankkia A) joku jakkara millä pitää pyörää, B) ottaa ketjut irti rattailta päätyjen kohdistuksia varten, C) käyttää kaveria indeksöinnin hakemiseen.
Noissa Shimanon manuaaleissa oli vähän eri ohjeita indeksöinnille. Helpoissa oli vain "laita kakkoselle, vaihda kolmoselle" jos ei vaihda tai rutisee niin säädä". Vaikeammissa hieman enemmän askeleita.
Ylämäet menevät paremmin nykyään. Ei tarvitse työntää. Jos ehkä vähän huohottaa.
Niskatukea edelleen kaipaan, ja nyt se alkaa olla korkea aika jo hankkia.
jolaes kirjoitti:Ajelin Nazca Expolrerilla pari kesää, yhteensä n. 3500 km. Kiertelin Tanskassa ja täällä suomalaisissa maisemissa. Erittäin hyvä retkipyörä ja helppo kuormata sivulaukkuihin runsaasti retkivarustusta.
Nyt sillä on poljettu melkein parituhatta lisää Allekirjoitan myös tuon erittäin hyvyyden retkipyöränä, ja banaanilaukkuihin saa todella runsaasti kampetta, peräkärryä en ole kaivannut. Lyhyemmillä keikoilla riittävät ne pikkulaukut. Niskatukea en ole kaivannut, en edes pitkillä matkoilla. Mäet nousevat iloisesti puuskutellen, yhden ainoan kerran olen joutunut taluttamaan, Norjassa kaverin talo 100 m korkeudella vuonosta, puolet poljin, mutta sitten siirryin taluttamaan. Tarpeeksi jyrkässä ylämäessä talutuskin on alaohjauksesta huolimatta helppoa, lähinnä kuorma hankaloittaa, jos sitä on.
Korvien välini ei ole kestänyt yli 40 km/h nopeuksia vielä. Tiettyä epävakautta menoon tuo se, että puhkaisin eturenkaan ajamalla orapihlajan oksaan kotinurmikolla, rengas on nyt melkein kohdillaan mutta ei aivan, nypyttää pikkuisen isoissa vauhdeissa. Mutta tällaiselle rauhalliselle retkeilijälle vauhti on aivan riitävä.
Alaohjaus on osoittautunut hyväksi: minulla on yliliikkuvuutta alaselässä ja sen myötä pitää treenailla noita selkä- ja vatsalihaksia. Alaohjatussa pyörässä on yläohjattua ryhdikkäämpi ajoasento, mikä tekee selälle hyvää, polkiessa samalla treenaa juuri noita lihaksia, ainakin vähän. Ei ole juurikaan selkä vaivannut enää pyörän hankinnan jälkeen.
Punainen Nazca Explorer
