Megapitkä tilitys, mutta jaoteltu edes vähän osioihin...
Do diih.
Nyt se nojakki on saatu, ja korkattu. Tosin ihan vähän vasta, tämä on ensinäkemys asiaan. Kokemuksella on merkitystä nojakkien suhteen, sen voin nyt jo sanoa. Kerään tähän hieman kokemuksia nojapyöristä, hankinnasta, Nazcasta ja Explorerista. Ihan noin niinkuin vastaavien hankkimista ajatteleville.
Kilsoja tuli ensimmäisenä päivänä noin 50km. Palaan siihen alempana.
Hankinta:
Pyörä tilattiin Ronin Nojapyörien kautta. Kysyin myös Sähköpyörästä, mutta vastausten tylyys oli sen verran turhauttavaa että jatkoin Ronin suuntaan - ja olen asiakastyytyväinen. Tsekkasin myös Loimaa Premiumin, mutta en pitänyt malleista, joten se jäi valitettavasti pois laskuista. Neuvottelin aika paljon toivomuksiani Ronin ja Nazcan kanssa, enkä saanut ihan kaikkea mitä halusin - mutta pyysinkin kyllä listan ulkopuolelta ufoja asioita. Näillä näkymin olen lopputulokseen tyytyväinen. Ongelmaksi kuitenkin olisi muodostunut Paseon huomattavasti kalliimpi hinta, mutta alaohjauksella ja valinnaisilla vaihteilla ei niistä lisäeduista olisi montaa asiaa jäänyt enää jäljelle. Alaohjauksella menettää kaiken vaihtajiin liittyvän, ainoastaan tangonpäävaihtajat sopivat. Samoin alaohjauksessa menettää Paseon "hienommat" tangon sisällä kulkevat kaapelit. SRAM DualDrivella menettää myös, koska varaosa "korvaa" Paseon parempia osia Exploreriin verrattuna. Lisäksi ottamalla valinnaisen Avid BB5-jarrun menetin jarrukahvoihin ja parempiin jarruihin liittyvät parannukset.
Paseon eduksi Exploreriin olisi siis jäänyt parempi takanivelen kiinnitys, joka ilmeisesti on huomattavasti jäykempi ja "modulaarisempi" ja teknisempi. En vielä ensimmäisen päivän kokemuksilla osaa sanoa tulenko sitä kaipaamaan. Explorerin (ja sama koskee Pioneer ja Cruiser malleja) takahaarukan ripustus on aika alkeellinen, jos perinteinen. Tämän lisäksi Paseossa on paremmat jouset sekä edessä että takana. Näistä uskon että etujousella voisi olla merkitystä, mutta ensimmäisen 50km kohdalla tuntuu siltä että etuhaarukalla ei ole niin paljoa painoa että se erityisesti hyötyisi. Takajousesta minulla ei vielä ole käsitystä.
Päätin siis toimia optimoinnin mukaan, ja säästin ottamalla halvemman mallin, vaikka menetin jotain teknisyyttä. Mutta pitää sitä olla aktiivinen kuluttaja.
Kesälomien takia sain tilauksen hieman nopeutetussa aikataulussa, noin neljässä viikossa. Odotusta se silti on, mutta kellään ei taida nojapyöriä olla hyllyssä valmiina. Paketti tuli kotiin, ja pienellä - ihan ymmärrettävällä työllä sain sen itse kasaan. Suurin vika oli se, että Nazca oli kyllä esikasannut pyöräni ennen pakkaamista, mutta eivät olleet osanneet mitoittaa sitä 170cm pätkään pituuteeni. Kun lyhensin etuputkea, piti myös ketjua lyhentää. Kaiken perushomman kanssa pärjään, mutta ketjun katkaisu oli ylimääräistä työtä jonka kanssa tein jonkin verran hommia.
Muutoin asennus oli ymmärrettävä ja oletettu rahtilähetykseen nähtynä.
Pyörä:
Pyörä tosiaan tuntuu laadukkaalta. Ei oikeastaan mitään ongelmaa, joka ei olisi jollain tavoin oma vikani. Etuputki hieman mutjuili alkuun ennen kuin vedin sen riittävän kireälle. Ketjun kiristin on hieman löysä: minun pitää vielä lyhentää ketjua uudestaan. Kuvassa takavaihtaja taitaa olla pienimmällä vaihteella, mutta silti ketjua voi vielä kiristää 2-4 lenkkiä. En tosin tiedä miten kireällä kiristäjän pitäisi olla... Onko vinkkejä?
Istuin on medium comfort. Se ilmeisesti on pehmusteltaan paksumpi kuin Sport. Ohuempi pehmuste saattaisi antaa hieman tiiviimmän otteen pyörään, mutta halusinkin enemmän ne comfortin siivet sivuille kuin pehmustetta. Medium lienee minulle sopiva, vaikka se voisi ihan hitusen olla pienempi, mutta en täysin mittojen mukaista haluaisikaan kun se olisi muuten todella tiivis, nyt se tuntui lyhyeen varteeni ok mukavalta ja vähän vapaammalta. Ei kuitenkaan falskilta.
Penkki tarvitsee ehdottomasti niskatuen! Minusta on hämmästyttävää että Nazcalla ei sellaisia ole automaattisesti pyörien mukana, tai että se ei edes ole automaattisesti tarjottava lisävaruste! Ensimmäisellä 50km niska tuli todella kipeäksi, samoin vatsalihakset. Ja kun sain lepuutettua niskaani penkkiä vasten, en juuri nähnyt eteeni... Tähän tuskin tottuu ajamisen myötä, sen verran rankkaa se oli. Explorer vielä on suhteellisen pysty penkiltään, ja ensimmäisiä ajoja ajaessa minulla on penkki ollut ylimmässä asennossa.
Nyt minun tarvitsee välittömästi ratkaista niskatuen ongelma. Alkuun teen sen luultavasti itse ensin lyhyestä laudasta, sitten kai alumiinista jonka kiinnnitän penkin kiinnityksiin. Vaikka täällä jossain on sanottu ettei sitä niskatukea niin tarvitse, niin sanoisin että ehdottomasti niskatuki.
Vaihteet ovat SRAM DualDrive, ja ne ovat yllättävän mukavat. Napavaihtaja toimii todella herkästi ja nopeasti, ja kertaakaan siitä ei vielä ole ollut ongelmaa milloin sen vaihtaa. Todella miellyttävä kokemus. Helppo "asentaa". 
Myös Shimanon takavaihtaja on ollut miellyttävä ja nopeasti toimiva, kestää useamman vaihteen yli menon. Ainoastaan paikallaan vaihtaminen on ongelma, tietysti. En valita. Vaihto on nopeata ja suht tarkkaa, parempi kuin suurinpiirtein samoilla osilla olevassa Kästle-pystypyörässäni. Liekö ohuemman ketjun ansiota?
Jos ei Rohloffiin ole varaa, tai SRAM I-Motioniin, niin tuo DualDrive tuntuu todella tyydyttävällä tässä välissä. Etuna on siis etuvaihtajan puuttuminen: helpottaa etupään käyttöä, ja takavaihtajat tuntuvat jotenkin "kompaktimmilta" ja hitekimmiltä.
SRAMin sivujen mukaan vaihtosuhde napavaihteessa on kai vain 37% (en ole laskenut hammassuhteita tavallisissa vaihtajissa) mutta tuo vaihtosuhde riittää oikein hyvin. En keksinyt tilannetta missä se olisi ollut huono. Tosin kokonais-välitysväli oli hieman lyhyt, mutta se on kokonaisuuden syy: napavaihtajan askeleet tuntuvat miellyttävän kokoisilta vaihtaessa. Tuntuu että pyörä on tehty A) tasaiselle Hollantilaiselle maisemalle, ja B) suhteellisen kevyeen hikoilemattomaan työmatkapyöräilyyn. Voi tosin olla sitä että isot vaihteet eivät tuntuneet isoilta kun pyörä kulki niin kevyesti. Koko ajan vaivasi etten pyöritä tarpeeksi kun meno on niin kevyttä tasaisella/alamäkeen. Pienet vaihteet ovat todella pieniä: sen huomaa kun taluttaa pyörää takaperin, välityssuhde on pieni. Samoin paikalta lähtö liian pienellä on vaikeata. Mutta silti sillä on raskasta mennä jyrkempään mäkeen. (ks. alempana)
Avid BB5 levyjarut oli mielestäni erinomainen valinta! Jarrut ovat tehokkaat ja ongelmattomat - tosin keli on ollut kuivaa. Kootessani arvelin että jarrut hieman laahaisivat, mutta eipä tuo siltä tunnu. Yhden kerran Plevnan nurkalla jouduin niitä kokeilemaan kun autoilija ei viitsinyt katsoa kevyen liikenteen väylältä tulevaa.
Lukkopolkimet tuntuivat melko välttämättömiltä! Ensin ajattelin että en niitä ota alkuun mukaan, opetellessani. Mutta onneksi otin ensimmäiselle reissulle lukkokengät mukaan, koska 15km polkemisen jälkeen menin kauppaan hakemaan uudet lukkopolkimet. Ja sen jälkeen niitä aktiivisesti käytin! Toki olen kokenut pystypyörälukkopolkija, ja säädin lukot kaikkein löysimmälle nyt alkuun. Mutta heti tuntuivat hyödyllisiltä ja tarpeellisilta. Etuputken säätö on vielä kesken, koska en halua olla jalat kippurassa, mutta jalkojen lepuuttaminen on raskasta jos tanko on liian pitkä. Lukkojen varassa voi lepuuttaa, mutta voi tuntua oudolta kun jalka roikkuu...
Alaohjaustanko tuppasi jäämään monellakin säädöllä löysäksi, ja kovemmassa paikassa alatangosta tukiessa tanko kiertyi: täytyy vetää se todella tiukalle. Samoin etuputken kiinnitykset: poljinkeskiö mutjusi myös, mutta se oli vain kunnon kiristystä vailla. Oma vika.
Ajokokemuksia:
Pyörä tuntuu todella hyvältä. Laadukkaalta ja tekee mitä pitää.
Ongelmia ovat lähinnä todella todella raskaat ylämäet, ja hutera ohjaus. Taitavat olla tavallista roinaa nojakisteille.
Ylämäkiajo todella yllätti: se on paljon paljon raskaampaa kuin mitä edes tämän foorumin keskusteluista kuvittelin. Suhteellisen pieni ja normaalikin mäki vaatii pienimmän vaihteen, keskittymistä ohjauksessa, poweria reiden työnnössä ja pään nostamista tasapainottelua varten. Harvoin happi loppui reidestä, mutta uupumus kyllä iski nopeasti. Päivän pyöräilyn jälkeen olin täysin uuvuksissa, josta osa tuli pään kannattelusta, osa mäkien kiipeämisestä.
Tämä on todella hämmästyttävä ilmiö. Reidet eivät pettäneet niinkään alta (kuten oletin vaaka-asennon ja verisuonien/lihasten tottumattomuuden takia) vaan kokonaisvoimat loppuivat ja nääntymys iski.
Olen toki tosi läskissä kunnossa, joten ei ihme että ylöspäin meneminen on kovaa. Mutta ei se pystypyörällä ole kuin pieni osa tuosta. Poljinvarret tuntuivat hieman pitkiltä, lyhyt simosalminen kun olen, mutta toisaalta pitää sitä voimaakin jostain saada... Itse ottaisin poljinvarrista 1-1.5cm pois jos se olisi triviaalia. (Mutta ei ole, kuten toisesta ketjusta voimme lukea.)
Alaohjaus on ... mielenkiintoinen. Se on haastava opetella ajamaan. Liike on toki ihan sama kuin pystypyörän tangossa, mutta se on silti omituinen. Pyörä tuntuu tosi kiikkerältä, ja välillä kiemurtelen ympäriinsä. Todella nopeita vauhteja en vielä uskaltanut kokeillakaan. Kuten joku sanoi, pyörä ei stabiloidu vauhdissa, ei ainakaan paljoa. Tuntuu että ohjausgeometriassa on vielä hieman kehittymisen varaa. Kyllä tuollakin oli kiva kruisailla, ja jossain mutkassa oli kiva kun oppi kääntämään lantion alta (se tunne kun kallistaa mutkaan). Mutta todella kovassa vauhdissa pelkään että jyrään lapset ja muut pienet menijät. Toki sain eturenkaan suurinpiirtein siihen kohtaan mihin halusin, mutta kyllä haparointiakin oli. Tämä voi kaikki tosin asettua tottumalla: tangon liike on samaa luokkaa kuin vastaavassa tilanteessa pystypyörällä! Tosin säädin kyllä kesken matkaa alaohjauksen "välitystä" pienimmälle mahdolliselle tuon takia. Vaikea kuvitella että alamäessä hakisin 60+km vauhteja tuolla ohjauksella.
Tasaisella pyörä tuntui tosiaan kulkevan melko itsestään. Tuntumaksi jäi että isoin vaihde tulee nopeasti vastaan, ja tuntuu etten tee tarpeeksi työtä, miten kevyesti pyörä kulkee. Tosin harvoin sitä kuitenkaan kauaa ehti isoimmasta nauttimaan. Vastatuuli ei tuntunut missään! Se oli parasta heti ensihetkistä lähtien! Ei ollut väliä suunnalla, eikä sitä pystypyörän tasaista ketutusta vastatuulesta.
Ajoin ehkä hieman ylitse oman huonon kuntoni, ja loppupäivästä olin aika naatti. Mikään ei tullut seuraavanakaan päivänä kipeäksi, mutta kokonaisolo oli varsin käytetty. Illasta virheet lisääntyivät, ja viimeisellä kymmenellä kilometrillä tuli liikkellelähtövirheitä ja pakollisia talutettavia ylämäkiä pari. Pystypyörällä en koskaan taluta, mutta ei tuolla nojakilla Tampereen Lukonmäkeä pysty ikinä ajamaan. Mikään ei hiertänyt eikä painanut, eikä kipeytynyt, mutta yleisolo oli naatti pitkään. Nesteytys tosin oli hieman ongelma. Samoin niskatuki: päätä lepuuttaessa tuntui että helpotti valtavasti, vaikka luulisi että työ tehdään jaloilla eikä niskalla!
Pieni alaohjaus-taustapeli on täysin kelvoton. Sinne pitää erikseen katsoa, ja näkee todella vilauksen ja kapealle sektorille. Peili on liian kaukana ja liian alhaalla. Pakko kehittää joku kypäräpeili, alaohjauspyörään ei kahvapeili riitä kunnolla. Näkyvyys suoraan sivuille on tosi hyvä, mutta taakse ei voi katsoa koska selkää ei saa juuri nostettua penkistä. Ja jos saisikin, niin alaohjauksella menee pöpelikköön... Eli joku muu ratkaisu peiliin on tarpeen. Joko kypärätähtäin, tai penkin hartiasta tuleva taivuteltava rakenne?
Soralla ajaminen oli paljon helpompaa kuin pelkäsin. Mikään tavallinen kaupunkisora, urheilukenttä, hiekkatie tai parkkipaikka ei ollut mikään este! Syvässä sorassa (Viialan Kodin Ykkösen tietyö) ei olisi halunnut ajaa, mutta siitä selvisi yli kun ajoi kovempien kohtien kautta. Normaalit pyörä/kävelytiet olivat kakkupaloja. Sitä ei siis kannata pelätä.
Jousitus oli ok: etupää tuntui muutenkin keveältä, ja iskarin kanssa se ei oikeastaan missään ollut ongelma. Kiveykset menivät hyvin, ja jopa 10+cm kiveyksiä pääsi helposti kun ajoi suoraan kohti ja hidasti selkeästi. 2-4cm normikiveykset menevät suoraan ajamalla. Isommat asfalttikummut tuntuivat varsin villeiltä kun vartalo ja pää menevät ympäriinsä, mutta ei mitään ongelmaa ylityksen tai kontrollin kanssa.
Päivän kommentti:
Hauskin kommentti oli eräs känniääliö pubin pihassa (juu, yhden vain nesteytin...) kun olin parkkeerannut pyörän takaperin telineeseen: "Onks toi kikkeli!?!" ja muita humoristisen ylistäviä kommentteja. Ja keltainen Explorerin etuputki töröttämässä tavapyörien seasta kyllä vähän oikeuttaa tuon hulvattoman mielikuvan. Sanovathan ne porcheistakin jotain samanlaista...
Olet ottanut ensimmäisen askeleesi suurempaan maailmaan.
