Pystypyörästä Nojapyörään siirtyminen jalkojen näkökulmasta

[Mustasudenkorento]

Ajattelin tähän avautua ja samalla udella tuosta polkemisesta.
Sehän on kaikille tuttua kauraa jotka täälläkin kirjoittelee.

Olen tuossa tuolla omalla kikottimella nyt tahkonnut sellaiset 49km pitkällä puomilla ja sitä aiemmin lyhyellä reilut 30km...
Sitä aiemmin kerkesin polkea peruskuntoa paremmaksi pystärillä tuhannen kilsaa.
Silloin kuten jostain aiemmasta kirjoituksistani käy ilmi että poljeskelin pystärillä sellaiset 60rpm ja se tuntui kivalta.
Sillä saattoi lasketella töihin ilman että isommin hiki tuli, vauhtia noin 20kmh...

Ongelma on nyt palautumisessa. Pidin 5 päivää taukoa edellisestä nojailusta
Maanantaina käväisin töissä ja ei mitään apua levosta.

Jalat tuntuu että ne eivät olisi oikein vieläkään palautuneet viiden päivän levosta huolimatta.
Ja kuten aina tähän asti armoton hiki perille päästyä...

Nyt sitten tänään käväisin töissä pystärillä ja reidet ovat silti jokseenkin tukossa tuosta nojailusta.
Mutta se hassuin pointti, nyt kun ajoin pystärillä huomasin että polkunopeus oli huomattavasti isompi kuin aiemmin.
Tuo vanha 60rpm ei enää tuntunutkaan kivalta.
Matkaa ajelinkin sitten 2 vaihteella vauhtia kutakuin se 20kmh kun aiemmin olin paukuttanut sen tuolla kolmosella. ..

Vasitella kokeilin sitten 3 vaihteella että mikä se on se kiva pyöritysvauhti ja mittari kipusi 27kmh ja ihan kohtuu "sykkeellä" kai vielä mentiin.

Eli voisiko tässä olla nyt kyse siitä jotta nostin nuo polkimet "liian korkealle" tuossa kikottimessa.
Tämän seurauksena jaloissa ei ole "voimaa" ja pitää enemmän pyörittää.

ja tämän pyörittämisen seurauksena ja tottumis efektinä se ei pystärissä tuntunutkaan lainkaan pahalta tämä kohonnut pyöritysnopeus...

;----------------------------------------------------------------------------------------
Kysymyksiä
Onko tutkittu mikä on "oikea" poljin kulma tai suhde korkeuteen?
Viitaten nyt tuohon pyöritys nopeuteen ja tehojen ulos ottamiseen sekä veren kiertoon.

Alla olevasta linkistä lainattuna
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=8&t=508

Jossakin oli asteluku 130astetta, siis suora polkimen keskiöstä istuimelle ja selkänojan kulma tätä suoraa vasten tulisi olla noin 130astetta.

Jukka

Samaten jalkapohjien puutumisesta on puhetta samassa jutussa.
Onko tämä parantunut ajan tottumisen myötä vai onko se aina läsnä kun polkimet ovat "liian" ylhäällä?

;---------------------------------------------------------------------------------------

Aihetta sivuten linkkejä foorumin sisältä

Tzekit ja polkimien etäisyys
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=8&t=965

Oikea poljin etäisyys???
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=8&t=397

Kampien pituus
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=8&t=379

Reisilihasten venyttely
http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=8&t=831

[Teemu Kalvas]

Jos polkimet on ylempänä kuin takapuoli, se tosiaan vaatii tottumista jalkojen verenkierrolle. Tottumattomuus aiheuttaa just tuota jalkojen puutumista ja sitten vaikka siitä pääseekin eroon, voimattomuuden tunnetta jaloissa verrattuna pystyssä polkemiseen. Näihin kuitenkin auttaa totuttelu. Jossain vaiheessa on varmaan korkeus, jossa totuttelukaan ei auta. Ehkä se on henkilökohtainen, mutta ei minulla ole mitään ongelmia vaikka poljinkeskiö on 15 senttiä ylempänä kuin penkki--tämä siis vuosien totuttelun jälkeen.

Jalkalihasten jumissa olo taas kielii ihan yksinkertaisesta liiasta lihastyöstä. Täydellistä lepoa paremmin jumista palautuu tekemällä lepopäivänä jonkun vartin lämmittelyn kävelyteholla, samaa liikettä kuin millä jumi on hankittu. Eli jos jumi on poljettu jalkoihin, palautus on 4 km lenkki aikaan 15 min. Kovempaa ei saa ajaa.

Sitten jos on oikeasti reenattu ihan liian paljon kuntotasoon nähden, jumittaminen on pienin ongelma, ja pääasialliset oireet on sellaisia pahan väsymyksen oireita joista ei pääse nukkumalla eroon. Silloin tulee kyllä useamman viikon pakkolepo, sellaiseen ei kannata joutua.

Sikäli tuo jalkojen asennon aiheuttama ero on sellainen jonka tulee aina huomaamaan. Olen ajanut nojakilla aika paljon, mutta samalla myös pystärillä. Nojakilla kovaa ajaessa vauhtia minulla rajoittaa jalat, pystärillä taas hengitys- ja verenkiertoelimistö. Ilmeisesti jalkojen kohotettu asento rasittaa jalkoja sen verran enemmän, etten pysty ottamaan kaikkea irti hengityksestä siinä asennossa.

[jviirret]

Suurimmat penkki vs. kampikeskiö korkeusero joihin olen tällä foorumilla ja pyörien teknisissä tiedoissa törmännyt on 20cm. Itselläni näin suuri ero on ollut kahdessa pyörässä ja se on minulle liikaa. 10cm korkeuserolla olen ajanut ainakin 10.000km, se on jo paljon parempi, mutta mitä alemmas polkimet laskeutuu sen enempi jaloista saa irti, syke nousee ylemmäs ja hiki tulee helpommin. Mutta nopeus ei nouse, kun samalla penkki nousee ylemmäs ja istuma-asento pitää nostaa pystymmäs jotta tuo 130asteen lonkkakulma säilyy. Itse aloitin harrastuksen pyörillä joissa istutaan polkimia ylempänä ja mitään kipuja ei tuossa työmatka-ajossa tuntunut.
Suurimmassa osassa kaupallisia tadpoleja taitaa tuo korkeus ero olla n.10cm luokkaa? Vähänhän se muuttuu polkimien etäisyyttä muutettaessa.

Jukka

[lowrides]

Itselläni on (kohta oli) M5:ssa poljinkeskiö 25 - 26 cm korkeammalla kuin penkki. Voi olla että pitemmällä matkalla jalat hiukan kuivuivat ja piti ottaa kenkä irti ja vähän ravistella jalkaa alaviistossa. Voimaa sai kuitenkin hyvin polkimiin, vaikka voimahan on kestävyysurheilussa pitemmillä matkoilla aika toissijaista.

Uskoisin että ihanne korkeus olisi omalla kohdallani hiukan yli 20 cm, n. 23. Tätä erotusta käytetäänkin yleisesti kilpanojapyörissä. Taitaa olla aika hyvä kompromissi verenkierron, aerodynamiikan ja käytännöllisyyden kesken.

[Premnas]

En huomannut silloin vuokranojakin kanssa lihasten väsymistä kuin hetkittäin, mutta ne palautuivat hetkessä, toisin kuin pystärillä väsymisen jälkeen olin sitten oikeasti väsynyt. Nojakilla en törmännyt muihin ongelmiin jalkojen kanssa kuin että pitkillä matkoilla ilman taukoja puutuivat. Siihen auttoi kun liikutteli polkiessaan jalkoja ja harrasti vähän varvasjumppaa. Oikeastaan pahempi ongelma oli, että vasemman jalan varpaat tahtoivat mennä tosi helposti kramppiin. En tiedä miksi juuri vasemman, kun oikea ei krampannut kertaakaan. Kramppasi kuitenkin niin pahasti, että oli pakko pysähtyä kerrankin ainakin 10 minuutiksi, sattui eikä meinannut millään mennä ohi vaikka yritin hiukan venytellä. Lähdin siitä kuitenkin vähän ajan päästä ajamaan uudelleen ja vähän ajon jälkeen lieveni, ja perillä ei enää krampannut ollenkaan. Tarkoittaakohan tämä sitä, että yritin pusertaa liikaa? Pitäisi mennä rauhallisemmin.

[jviirret]

Semmonen tuli vielä mieleen, kun kyse on omavalmisteesta, että onko penkki oikean mallinen? Ettei mikään kohta rakenteesta paina jalkoihin polkiessa. Sellaisethan häiritsevät verenkiertoa.
Pelkät vasemman jalan vaivat johtuu mulla iskiaaksesta, se sen kivut säteilee aina vasempaan jalkaan/pakaraan.

Jukka

[Mustasudenkorento]

Semmonen tuli vielä mieleen, kun kyse on omavalmisteesta, että onko penkki oikean mallinen? Ettei mikään kohta rakenteesta paina jalkoihin polkiessa. Sellaisethan häiritsevät verenkiertoa.
Pelkät vasemman jalan vaivat johtuu mulla iskiaaksesta, se sen kivut säteilee aina vasempaan jalkaan/pakaraan.

Jukka

Jaa a- en kyllä usko että mikään penkissä painaa mutta pitää tarkastella tarkemmin.
Tuota istuin kulmaa mietin vaimokkeen kanssa että pitäisi melkein tutkia, ja jos jaksaisi niin ottais videon pätkä arvvon raadin ihmeteltäväksi..

Vasemman jalan syrjä minullakin puutuu ja polttelee, oikeassa ei mitään heikkoa..

[Mustasudenkorento]

Noin 84 kilsaa takana ja jaloissa alkaa tuntumaan hieman paremmalta.
Pitää tutustua vielä tuohon lukkopoljin hommaan kunhan ehtii käydä kaupassa kenkiä katselemassa...
Tuo häkki on hyvä apu pitämään jalat polkimilla mutta ei niilla vielä oikein pyöritä...

Venyttelyä on vain jalat kovasti kaivannut. häkkien laiton jölkeen on pohkeetkin alkanut jumimaan reisien lisäksi..