kannattaako urheilla

[tavasti]

Se on varmaan omalla kohalla suurin synti tuo leipä ja varsinkin mitä sen päälle lastaa

Leivän pitäis ainakin olla oikeaa ruisleipää. Sen lisäksi leivän kanssa pitäis syödä pelkkiä rehuja ja ei mitään rasvaista ainakaan. Sitten jos jättää sen leivän kokonaan pois saa syödä rasvaisia komponentteja vapaasti niiden kasvisten kanssa. Tää jälkimmäinen on se mun juttuni, mutta kyllä silti hyvin tuntuu paino pysyvän samassa eikä turhaan laske.

[JuSa]

Tänään yhteislenkillä ajettiin reilu 30 km lenkki noin 21 km keskinopeudella + kolme taukoa välissä. Viimesellä tauolla oli puhetta kaloreista ja kuulin väitteen että tommosella lenkillä kuluu reilu 100 kaloria , kuullosti miusta aika vähältä.
En oo noita koskaan laskeskellu mitä kuluu enkä mitä mätän suuhun, vissiin pitäs ett sais tuota elopainoo vähemmäksi.

Petri

200W (jonka kuvittelisin olevan normaali mekaaninen lenkkiteho) vastaa 172kcal/h. Siten mekaaninen kulutus olisi yo lenkillä ehkä 300kcal, joka ihmisen vajavaisen hyötysuhteen huomioiden tekisi n. 1000kcal lämpötehoa, sen minkä poltat rasvoja. Koska 200W voi olla liikaa (kevyt kaveri ja kevyt pyörä, helppo maasto) niin vastavasti 1000kcal voi jopa puoliutua: 500kcal. Itse olen painava, pyöräni on painava, PK-seudulla lenkit ovat mäkisiä, vauhti epätasaista (kiihdytyksiä, jarrutuksia), siten sykemittarini näyttämä 1500kcal normilenkillä lienee ihan uskottava.

[jviirret]

Tuosa työmatkalla vuosia sitten noita kilokaloreita sykemittarilla mittailin. Tommosiin 600kcal/tunti lukemiin pääsin, nykyään menisi enempi kun painoa on kertynyt lisää

Jukka

[ajarmala]

Tuosa työmatkalla vuosia sitten noita kilokaloreita sykemittarilla mittailin. Tommosiin 600kcal/tunti lukemiin pääsin, nykyään menisi enempi kun painoa on kertynyt lisää
Jukka

Oma sykemittarini (Polar) laskee saatuaan tietää painon, pituuden ja iän (68, 186, 51 - jää lukijan pohdittavaksi, mikä noista on mikäkin...) kalorien kulutukseksi aika tarkkaan 700 kcal/h. Noilla saa sellaisen 26 km/h keskinopeuden aikaan kattamattomalla midracerillä.

T. Ari

[JuSa]

No niin. Ja sitten vielä silloin tällöin joku kehtaa väittää, että esim painonhallinnassa liikunnalla ei ole oleellista merkitystä vaan käytännössä kaikki riippuu ruokavaliosta ja määrästä. Mutta mehän näemme edellisestä, että aika vaivatta 30%-50% päivän syömisen kaloreista voi kuluttaa liikkumalla. Siinä ei "kahvikupin sokeripalat" ym. paljon tunnu missään.

Lisäksi on huomioitava liikunnan jälkikulutus: lopettamisen jälkeen peruskulutus on monta tuntia normaalia korkeampana.

[Nojanalle]

En tierä mitä muut väittävät. Mutta se mitä kukin kuluttaa enerkiaa on yksilöllistä. Itseni kohdalla kaikki mitä en liikunnalla , tai sen vaikutuksesta johtuvista syistä . Ylimääräinen poltoaine muorostuu " palloenerkiaksi" . Siksi voi sanoa että jos haluaa laihtua . Pitää myös liikkua ja katsoa mitä syö. Tälläikää ollaan pitkälti yläpitoruokinnalla. Enään ei kasveta pituuttata , vaan leveyttä. Vaikka päivittäin yritän saada ajettu yli 50km , niin ei se yksin ole riittänyt . Vaan jokainen suupala on laskettava. Herkutteluun ei ole varaa ,kuin lankeemuksen kautta. Se tietää lisää kilometrejä ja roppa kärsii , nautiskelun seurauksena.

[tavasti]

No niin. Ja sitten vielä silloin tällöin joku kehtaa väittää, että esim painonhallinnassa liikunnalla ei ole oleellista merkitystä vaan käytännössä kaikki riippuu ruokavaliosta ja määrästä. Mutta mehän näemme edellisestä, että aika vaivatta 30%-50% päivän syömisen kaloreista voi kuluttaa liikkumalla. Siinä ei "kahvikupin sokeripalat" ym. paljon tunnu missään.

Itsellä ainakin säätely toimii täydellisesti: mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän on nälkä. Nälkä on juurikin sen verran että paino pysyy samassa. Ja jos jotain syö ajankuluksi/seuran vuoksi, niin se kaikki jää kyytiin.

[optimistx]

...

Lisäksi on huomioitava liikunnan jälkikulutus: lopettamisen jälkeen peruskulutus on monta tuntia normaalia korkeampana.

Olen kuullut samaa. Mutta en ymmärrä, miksi itselläni kuitenkin syke palautuu normaaliksi enintään noin varttitunnissa liikuntariehumisen jälkeen. Eikös aineenvaihdunnan vilkastumisen pitäisi merkitä hapentarpeen lisääntymistä (polttamista varten) ja siis sykkeen pysymistä ylempänä? Jos ei näy sykkeessä, mistä tiedetään, että happea menee enempi käyttökohteisiin?

[Nojanalle]

Kun lihakset rupee palautumaan , ollaan lepotilassa ja näin ollen sydänmem ei tarvitse tehdä ylimääräistä työtä. Paras korjaava kasvu tapahtuu ihmisen nukkuessa ja täysin rentoutuuneessa tilassa. Siksi riittävän levon suhde rasitukseen on tärkeä. Kuten tieretään ei rasituksen jälkeen juuri pysty syömään . Johtuu se pitkälti siittä että elimistö on jälkipoltolla. Jos kovan rasituksen jälkeen välittömästi , tain sen aikana syördään raskaasti . Joutuu elimistö tavallaan sokkiin. Siksi kevyt välipala on parempi. Ehkä tunti rasituksesta on vasta kunnon aterian paikka ja niinkuin sanotaan ruokaperäset ei pahasta. Itse olen näitä ravinto asioita ja palaatumisia seurannut vuosikymmeniä . Varsinkin kun harrastus on vienyt tähän enenpi valmentamis puolelle . Monesti reissulla on huomannut että kaverit jotka ahmivat raskaan lounaan ja yrittää jatkaa matkaa , ovat aivan lamaantuneita. Mikä ihme . Keho on enerkian talteenotto tilassa ja lihakset eivät ole silloin suurimman toiminnan tärkeys luokassa. Itsensä tarkailemalla oppii parhaimin mitä voi syödä ja mitä on parasta jättää väliin.

[Mustasudenkorento]

No niin. Ja sitten vielä silloin tällöin joku kehtaa väittää, että esim painonhallinnassa liikunnalla ei ole oleellista merkitystä vaan käytännössä kaikki riippuu ruokavaliosta ja määrästä. Mutta mehän näemme edellisestä, että aika vaivatta 30%-50% päivän syömisen kaloreista voi kuluttaa liikkumalla. Siinä ei "kahvikupin sokeripalat" ym. paljon tunnu missään.

Lisäksi on huomioitava liikunnan jälkikulutus: lopettamisen jälkeen peruskulutus on monta tuntia normaalia korkeampana.

Itsellä painonhallinta on kaiken "helpointa" hoitaa syömällä, "ei ole" aikaa eikä motivaatiota istua montaa tuntia päivässä pyörän selässä...
Mitä koittanut joskus kuntopyörällä seurata kulutusta niin sen lukemat on ihan jonnin joutavia, helpompi jättää se voileipä syömättä kuin istua tunti pyörän selässä sitä kuluttamassa...

[tavasti]

No niin. Ja sitten vielä silloin tällöin joku kehtaa väittää, että esim painonhallinnassa liikunnalla ei ole oleellista merkitystä vaan käytännössä kaikki riippuu ruokavaliosta ja määrästä. Mutta mehän näemme edellisestä, että aika vaivatta 30%-50% päivän syömisen kaloreista voi kuluttaa liikkumalla. Siinä ei "kahvikupin sokeripalat" ym. paljon tunnu missään.

Lisäksi on huomioitava liikunnan jälkikulutus: lopettamisen jälkeen peruskulutus on monta tuntia normaalia korkeampana.

Itsellä painonhallinta on kaiken "helpointa" hoitaa syömällä, "ei ole" aikaa eikä motivaatiota istua montaa tuntia päivässä pyörän selässä...
Mitä koittanut joskus kuntopyörällä seurata kulutusta niin sen lukemat on ihan jonnin joutavia, helpompi jättää se voileipä syömättä kuin istua tunti pyörän selässä sitä kuluttamassa...

Molemmat tavallaan oikeassa, ja väärässäkin. Pessimistisesti voisi todeta, että sama mitä tekee, niin ei onnistu: jos lisää liikuntaa, on kovempi nälkä. Jos ei liiku, vaan vähentää syömistä toteaa elimistö että nyt tulee ruokaa liian vähän, ja kääntyy säästöliekille. Keho oppii säästämään, ja jos nälkäkuurin jälkeen palaa syömään samoin kuin ennenkin alkaa painoa kertyä lisää vieläkin nopeammin.

[jviirret]

Jos jonkun päiväkulutus ennen liikuntaharrastusta on 1500kcal, niin sitä on aika helppo lisätä kymmeniä prosentteja liikunnalla ja näin ollen se näkyykin jossakin. Jos taas päiväkulutus on 3-4000kcal niin saman prosenttuaalisen liikuntamäärän lisääminen tuntuu aika kohtuuttomalta. Tuolla kulutuksella on varmaan helpompi lähteä painon pudotukseen ruokavalion kautta.

Jukka

[jori]

Liikunnalla laihduttamisen ongelma on siinä, että liikuntaa lisätään liian paljon. Lisääntyneen liikunnan takia elimistön energiankulutus kasvaa, mutta syömisen määrä sopeutuu tähän varsin nopeasti. Liikunnalla kuitenkin laihtuu aluksi, mikä perustuu siihen, ettei heti liikunnan jälkeen ruoka maistu ja siksi osa välipaloista jää syömättä.

Yleensä kuitenkaan nopeasti noussutta liikunnan määrää ei jakseta ylläpitää, vaan liikunnan rasittavuuden pikkuhiljaa laskettua syömiset jäävät ennalleen. Todellisuudessa syömisten määrä pikemminkin nousee, kun rasitus ei ole enää niin kova ja ruoka maistuu paremmin rasituksen jälkeen.

Laihtuminen on elämänmuutos, eikä elämänsä muuttaminen ole helppoa. Paitsi tämä hiilihydraattien vältteleminen on minulle ollut yllättävän helppoa. 10 kg lähti ensimmäisen puolen vuoden aikana. Sen jälkeen on paino asettunut tuohon. Mitään muuta tietoista muutosta en elämääni tehnyt, kuin vaihtanut voin alla olleen leivän juustoksi.

[Nojanalle]

Aihe on kannattaako urheilla. Jatkaisin kannattaako kuntoilla. Itse en urheile vaan otan nojapyöräilyn kuntoiluna ja nopeus ennätykset ja muut siihen liittyvä ei ole niin kiinostavaa. Kuntoilupuolena nojailu on mukavaa ja siihen voi yhdistää retkeilyn ja maisemien katselun. Kuntoiluna kun tämän aloittaa niin , jos halua riittää ja motivaatiota on urheilu varmaan mukavaa ja aikaa vievää. Pyöräilyn markinointi nuorille liikkumattomalle 9% suomalaisia , 12 vuotiaille nuorille , olisi parasta lääkettä vanhemmilta . Kun lakkaisivat kuskaamasta lapsia jokapaikkaan autolla. Vaan opettelisivat nämäkin siirtymät tekemään pyörällä ja näin hoitamaan kuntoaan eres jollain tavalla.
Niinkuin Jori tässä sanoi tästä laihduttamisesta . Lisään siihen kansa että omien elämäntapojen muutos syömisessä ja liikunnassa on asiaa . Ruokavaljoja on monenlaisia ja mielipiteitä ja ismejä vielä enemmän . Kyseessä kuitenkin on pitkälti kaikissa siittä että kuinkapaljon niitä kaloreita siittä suusta sisään ahmitaan ja kuinka paljon niitä käytetään. Tutkittua on että lihomme 0.4kg vuosittain , jos pysymme ravinnon saanissa 25v ihmisen tasolla. Että laskekaa siittä paljonko ehdimme lihoa , suuremmitta ahmintaa muutenkin. Eli sopiva ravinnon sisällön iän myötä on koko elämän pituinen rojekti . Jos emme haluta lihota. Ja vaikeaa se on . Kun itse katsoo peiliin huomaa tämä. Pitkän rupeamman tuloksen. Eli nuorena aloitettu oikea elämän asenne syömiseen oli ollut paras lääke nykyiseen tilaan. Näin myöhemmin ei asenne yksin riitä tarvitaan kovaa itsekuria ja sopivaa liikuntaa. Että pääsisi edes jonkinlaisiin mittoihin tulevaisuudessa .

[PW]

Tämän pävän lenkillä alko taas reisissä kreamppaamaan pahasti jossain 50 km paikkeilla jyrkissä mäissä.
Aamulla otin yhen 400mm mangnesiumin ja matkalla toisen lisäksi kramppaamisen jälkeen sain poretabletin juomaveteeni. Samalla tavalla ku viimevuoden lowridessä, ekana päivänä.
Oliskohan syynä liian vähänen syöminen ennen tommosta pitempää lenkkiä? Viime vuonna kramppas sillon ekana päivänä ku aamukahvin voimalla läksin sille lenkille ja seuraavana aamuna kunnon hotelliaamiaisen jälkeen pitempi lenkki eikä mitään oireita.
Vähän alkaa huolettaa tuo Mäntyharjun reissu, pitäsköhän suosiolla tulla autolla ja polkee sielläkin lyhyempiä reittejä?

Petri