Omat kokemukseni vuosien varrelta (n. 15 marathonia, useimmat alle 3h, 2kpl 100km juoksuja, fillariretkeilyä 150-250km päivämatkoilla ym) viittavat siihen, että harjoittelun rytmitys on tärkeää: kevyt päivä - rankempi päivä / kevyt viikko - rankempi viikko. Tämä siis tarkoitta sitä, että kaikki harjoitusviikot kootaan sillä periaateella, että jokaista kovempaa treenipäivää seuraa aina kevyempi päivä, jopa täysi lepopäivä, tilanteesta, kunnosta riippuen. Samoin peräkkäiset viikot ovat aina erilaisia rankkuudeltaan: kovempaa viikkoa seuraa aina kevyempi viikko. Monotoonisuus on paha asia, johtaa rasitusvammohin ja ylikuntoon.
Sovellus: jos viikonloppuisin vedetään se 12h tapahtumaan valmistava, vähitellen ajallisesti kasvava pitkä lenkki, niin sen pituuden tulee kasvaa kahden viikon välein, ei joka viikko. Esim: 4h - 3h - 5h - 3,5h - 6h - 4h - 6,5h - 4,5h - 7h - 5h - 7,5h - 5h - 8h - 4h - 12h tapahtuma. Progressiivisyyden voisi tästä vaikka puolittaa.
Pitkät lenkit ovat aina hyvin hitaita, esim mainitulla alle 120 sykkeellä. Muut, lyhyemmät lenkit voivat sitten olla kovemmalla sykkeellä, maksimissaan yksi anaerobisen kynnyksen tuntumassa tehty harjoite viikossa.
Pitkien harjoitteiden yksi tarkoitus on totuttaa kroppa käyttämään juomia ja syötävää kesken harjoituksen. Hyvät eväät mukaan. Tästä ei kannata luistaa. Joku apulaji on pelkästää hyvästä. Minä aion meloa ensi kesänä ihan kuin edellisinäkin vuosina, siis 1000km kausivauhtia. En aio tinkiä yläkropan lihaksistosta, se on osa persoonaani 
) Melonnassahan lenkitkin ovat luonnostaan pitkiä 3h-6h. Aion tehdä myös melontaretkiä, en kuitenkaan pyöräretkiä.
E
