tavasti kirjoitti:'Kantapään' kautta on tullut todettua, että taitaapa Jukka olla oikeassa: jalat hapottaa ja kramppaa sitä helpommin mitä korkeammalla ovat. En nyt suoraan osaa sanoa onko oleellista takapuolen ja jalkojen suhde, vai pään ja jalkojen. Päässähän on verenpaineen säätely. Itsellä taitaa penkin pohjan ja kampikeskiön korkeuseroa olla luokkaa 20 cm, ja pidemmillä ajeluilla alkaa ylämäissä jalat krampata. Ja kun kerran kramppaa, niin loppu reissun saakin ajaa hissutellen että pääsee kotiin asti.
Mitenkähän jalkoja pitäisi harjoittaa että nopeiten pääsisi vaivasta eroon? Lyhyitä, raskaita treenejä useammin, vai pidempiä reissuja, mutta harvemmin? Niitä lyhyitä raskaita onnistuu järjestää, ihan kotinurkilla on sellaisia mäkiä että niitä edestakaisin sahaamalla saa itsensä pakettiin aikas nopeasti
Join juottopaikalla kannullisen vettä ja jatkoin järven ympäri 134 km. 
. No, ei mitään pahoja, mutta ikävän tuntuisia kramppeja lähinnä pohkeissa ja toisinaan vähän reisissä. Kuvittelisin, että kyse oli juurikin tuosta yläviistoon polkemisesta, huonosta syömisestä ja juomisesta matkan aikana ja siitä, että etupuomini oli jäänyt esittelyajon jäljiltä viisi senttiä liian lyhyeksi. jori kirjoitti:Minusta on mielenkiintoista, että tämä aihe tuli esiin näin voimakkaasti tänä keväänä. Miksei viime keväänä tai aikaisemmin. Mikä on muuttunut, että nyt kramppaa, mutta aikaisemmin vähemmän. Onko ravinnossamme tai jossain muussa systeemiin vaikuttavassa tekijässä muutoksia, jotka ovat tyypillisiä erityisesti tälle keväälle ja alkukesälle. Rypsiporsas?
jori kirjoitti:Minusta on mielenkiintoista, että tämä aihe tuli esiin näin voimakkaasti tänä keväänä. Miksei viime keväänä tai aikaisemmin.
jviirret kirjoitti:Ensiapuna lenkillä on auttanut kadenssin muutos siitä tuttusta normikadenssista 20rmp suuntaan tai toiseen. Ylämäessä jossa pitää saada kaikki irti voi irroittaa lukot ja polkea polkimen lukottomalla puolella. Näin jalat on pakotettu käyttämään eri lihaksia kuin niitä kramppaavia pohkeita.
Tuliko tavastilla kramppailuoireet esille vasta nyt kun vaihdoit paseon keulan 20-->26tuumaiseksi? Vakio paseossahan kampien ja penkin korkeusero ei ole kuin n.10cm?.
jviirret kirjoitti:jori kirjoitti:Minusta on mielenkiintoista, että tämä aihe tuli esiin näin voimakkaasti tänä keväänä. Miksei viime keväänä tai aikaisemmin.
-Alkaa olla sen verran väkeä nojapyöräympyröissä että kehtaa ääneen valittaa näistä pyörätyypin ongelmistakin.
-Nyt lajiin on tullut mukaan porukkaa joka ei aja niin paljon ja kuntoilevat muutenkin jaksottain.
-26/26swb mallit ovat lisänneet suosiotaan, itse asiassa on olemassa enään aika vähän malleja joissa kammet eivät olisi 20cm penkkiä korkeammalla. Ei delta, tadpole, lwb tai clwb kuskit valita, tai ole edes huomanneet koko kramppailua
tavasti kirjoitti:Ja miksei lumipallo-efektikin: kun joku asiasta mainitseen, niin alkaa päässä raksuttaa: onko yhtenä osatekijänä pyörätyyppi, eikä kyse olekkaan pelkästään siitä että on vaan niin huonossa kunnossa.
Ongelma ei ehkä realisoidu sellaisella joka ajaa paljon nojakilla? Toisaalta, Jukka on ajanut paljon, mutta silti valittaa korkeista kammista. Onko kysymys siitä, että Jukka ajaa niin leppoisasti, ja tasamaalla, ettei jalkojen ole tarvinnut oppia?
tavasti kirjoitti:Ongelma ei ehkä realisoidu sellaisella joka ajaa paljon nojakilla? Toisaalta, Jukka on ajanut paljon, mutta silti valittaa korkeista kammista. Onko kysymys siitä, että Jukka ajaa niin leppoisasti, ja tasamaalla, ettei jalkojen ole tarvinnut oppia?
PW kirjoitti:Miulla kramppas eilen reidet ja tähän asti oon syyttäny sitä ett ei oo pyörässä riittävän pientä vaihdetta mäkiin ja joudun runttamaan niihin liikaa.
Tässä kevääässä on se ero ett ollaan kaikki vanhempia ku viime keväänä
Petri
, helpotti heti) musti&siippa kirjoitti:Kramppailuista kärsineenä, tässä omat (ja hierojani) vinkit:
- jos yöllä kramppaa -> villasukat jalkaan!
Palaa sivulle “Nojapyöräily urheiluna”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija
