tavasti kirjoitti:'Kantapään' kautta on tullut todettua, että taitaapa Jukka olla oikeassa: jalat hapottaa ja kramppaa sitä helpommin mitä korkeammalla ovat. En nyt suoraan osaa sanoa onko oleellista takapuolen ja jalkojen suhde, vai pään ja jalkojen. Päässähän on verenpaineen säätely. Itsellä taitaa penkin pohjan ja kampikeskiön korkeuseroa olla luokkaa 20 cm, ja pidemmillä ajeluilla alkaa ylämäissä jalat krampata. Ja kun kerran kramppaa, niin loppu reissun saakin ajaa hissutellen että pääsee kotiin asti.
Mitenkähän jalkoja pitäisi harjoittaa että nopeiten pääsisi vaivasta eroon? Lyhyitä, raskaita treenejä useammin, vai pidempiä reissuja, mutta harvemmin? Niitä lyhyitä raskaita onnistuu järjestää, ihan kotinurkilla on sellaisia mäkiä että niitä edestakaisin sahaamalla saa itsensä pakettiin aikas nopeasti

"Lihaskrampit ovat hyvin yleisiä.
Niitä on kaikenikäisillä ihmisil-
lä, mutta iän myötä krampit
yleistyvät. Jopa puolet vanhusväestöstä
valittaa joskus kramppeja."
http://www.laakarilehti.fi/files/potilaansivu/SLL92007-976.pdf
Juu, minullakin oli vaikeuksia pohkeiden kramppien kanssa Pirkan yöpyöräilyllä. Läksin kylmiltään, vuoden ensimmäiselle yli kymmenen kilometrin reissulle, ilman vettä tai mitään muutakaan evästä. Kuvittelin, että siellä on syöttö ja juottopaikkoja. Olihan siellä heti kohta 70 km jälkeen.

Join juottopaikalla kannullisen vettä ja jatkoin järven ympäri 134 km.
Viimeisen kolmenkymmenen kilometrin aikana pohkeet kramppailivat. Huomasin, että pohjekrampit pahenivat, kun pyöritti kevyesti pienellä vaihteella ja hellittivät hiukan, kun polkimissa oli enemmän vastusta. Reisien krampit sitävastoin pahenivat.

. No, ei mitään pahoja, mutta ikävän tuntuisia kramppeja lähinnä pohkeissa ja toisinaan vähän reisissä. Kuvittelisin, että kyse oli juurikin tuosta yläviistoon polkemisesta, huonosta syömisestä ja juomisesta matkan aikana ja siitä, että etupuomini oli jäänyt esittelyajon jäljiltä viisi senttiä liian lyhyeksi.
Jalkojen verisuonisto on yläviistoon poljettaessa hydrostaattisen paineen eron verran pienemmässä paineessa ja valtimot tietenkin ovat venyttämättömässä tilassa ahtaammat. Kannattaa siis huolehtia siitä, että kehossa on nestettä tarpeeksi ja verenpaine (diastole) jaloissa riittävä.
Minusta on mielenkiintoista, että tämä aihe tuli esiin näin voimakkaasti tänä keväänä. Miksei viime keväänä tai aikaisemmin. Mikä on muuttunut, että nyt kramppaa, mutta aikaisemmin vähemmän. Onko ravinnossamme tai jossain muussa systeemiin vaikuttavassa tekijässä muutoksia, jotka ovat tyypillisiä erityisesti tälle keväälle ja alkukesälle. Rypsiporsas?