Edit: muutetaan otsikko, alun perin 2012 tapahtumasta kirjoitettua juttua alla:
Tehdäänpäs tästä ihan oma aihe kun homman pistin alulle MetaPhysic framekitti keskustelussa.
Kyseessä on siis PaksuKumiPolokasu 2012
Reitti oli suurin piirtein suunnitelman mukainen mutta maalialueella hieman muuteltu. Yritin käydä lauantaina treenamassa reitin läpi mutta koska sitä ei oltu vielä silloin merkitty niin jäi tuo pohjoisin lenkin osa ajamatta.
Kalusto jolla kisaan lähdin näyttää tältä:
Eli tein MetaPhysic:stä MetaPhrastic:n tositarkoituksella. Renkaat on Specialized 700x33c nappularenkaat maastoon. Siksi myös 29er etuhaarukka ja levyjarrut että mahtuvat pyörimään. Ja takana on nyt 11-32 pakka johon keskikokoisella kehikolla oleva X.9 vaihtaja on maksimissaan speksattu.
"Elektrolyyteille" oli hiilikuidun palasta tehty telline pullolle ja CamelBak Unbottle 2L oli täynnä vettä penkin alla. Vyölaukkuun survoin Lezynen pumpun, yleistyökalusarjan, 8/10 mm kiintoavaimen, rengasraudan ja varasisägummin. Mukana oli myös proteiini/energiapatukka.
Eka lenkki ajettiin ohjattuna ja sekin levesi kuin jokisen eväät. Ajoin turhan kilsan lenkin mutta pistin Garminin näyttämään reittiä ja pääsin sille takaisin. Loput kierrokset menikin sitten reitillä.
Tokan lenkin alussa kippasin kun ei kenkä irronnu polkimesta ylämäessä ja meni hiilikuituinen pullotelinetsydeemi rikki, onneksi ei tarvinnu pitkää matkaa maalialueelle kuskata sitä, loppumatka ajettiin niin että ennen uutta kierrosta kunnolla elektrolyyttiä naamariin...
Mitä tuosta ajamisesta nyt sanoisi... vehkeellä ei päässyt tiukimpia mäkiä ylös. Ja tuskin olisi päässyt vaikka miten modaisi, leveillä renkailla, maasto-tripla ketjurattailla tai joustokeulalla. Mutta kävellen pääsi jopa nopeammin mäet ylös kuin professinaalit ajamalla.
Polut, pururadat ja metsäautotiet... ei prot edes päässy edelle. Vauhdin tappaa sitten heti jos polulla on juuria tai kiviä. Ja kiviset alamäet ei ole kivoja. Kun on 4.5 bar ilmaa gummeissa ja vielä hiilarista 29er etuhaarukka niin pyörä pomppii vähän mihin sattuu kun etupyörä osuu johonkin kovaan.
Äijän väsyessä ja reitin kuluessa alkoi tulla virheitä enemmän ja enemmän. Kuusi kierrosta meni vielä siivosti ja seitsämäskin alkoi kohtuudella. Mutta ärräpäitä alkoi tulla koko ajan enemmän ja ranteet/käsivarret sekä hartiat kiristyä. Perspuolikin muistutti kovasta menosta joten heitin homman suosiolla 4:18 aikaan ja 45 (virallisen) km:n seitsämään kierrokseen.
Paljon kävi mtb-väki ihmettelemässä vekotinta ja että miten lujaa sillä pääsee. Vedin jopa tokalle kierrokselle alun tiukan teknisen alamäen niin lujaa että pro sitä ihmetteli kun ohitti polulla myöhemmin.
Yhteenveto: sain mitä halusin. Treeniin vaihtelua, yli 4h kovahkoa puristusta ja samalla tuli testattua että ajotaidot riittää helposti nojakilla näinkin vaikeaan ajoon, sekä tehot pysymään alueen pro-porukoiden vauhdissa kunhan alusta ei ole liian röykkyinen.
oli siinä varmaan mtb väellä ihmettelemistä kun täysjäykällä nojakilla ajelit 
