Panin nyt kuitenkin rohkeasti peräti 350 km ja kyllähän se tavoitteena voi olla. En tosin ole koskaan yhdessä päivässä ajanut enempää kuin 155 km, joten tuokin olisi valtava parannus entiseen. Jos olisin 30 vuotta nuorempi ja oikeasti hyvässä kunnossa, niin voisihan sitä päästä pitkällekin, mutta ei enää tällä iällä. Mutta onneksi radassa on vain se 5 - 6 metrin mäki, joten keskimääräinen nousu on vain 0,3 %:n luokkaa, kun se täällä Vihdin lenkeillä vaihtelee välillä 1,0 - 1,5 %.
Kas vaan! Ihmeen hyvin tuokin veikkaus vaan meni kohdalleen:
200 m: 55 veikkaus, 61 (tjsp) meni
1 h: 45 veikkaus, 46 meni
12 h: 350 veikkaus, 370 meni
Tuo 12 h kisa oli aika hauska: päätin aamulla ennen kisaa, että vedän ensimmäiset 11 tuntia tarpeeksi alhaisella syketasolla, että jaksan loppuun asti, kun en koskaan aiemmin ole 12 tuntia ajanut. Sen jälkeen voi viimeisen tunnin sitten hurjastella niin kovaa kuin jaksaa/viitsii. Eli alkumatkan syketasoksi päätin 115 bpm max, eli pyrin ajamaan alle 115 sykkeellä niin, että tiukimmassa ylämäessä syke saa nousta 115:een. Aika hyvin onnistuinkin siinä, mitä nyt aina taukojen jälkeen huomasi olevansa niin täynnä tarmoa, että maksimit menivät pasi kierrosta jopa 120:een. Seuraavilla kierroksilla kun taas malttoi vetää ylämäen hitaammin, niin pääsi taas tavoitesykkeeseen. Ja täytyy sanoa, että tämä 115 oli hyvä valinta: matka ei tuntunut missään ja viimeisellä tunnilla oli vaikka kuinka paljon voimia kaahailla aika täyteen.
--
T. Ari
Helkama Kulkuri 14 (1990), Performer Agenda (2009), Insera Reflex (2010), Milan SL (2012), Yosemite 20" Folding (2014), Rossano cyclocross (2018)
Moi,
tässä se nähdään miten eri ihmiset on erilaisia, ja erityisesti 220-ikä maksimipulssia ei kenenkään tule uskoa. Ajarmalan sykkeillä olisi jänissydämminen Nojailija juuri ja juuri ollut elävien kirjoissa, ajan päivän matkan sykkeellä 145, 12 tuntia noin 162 ja 9 tuntia jopa 172... yhden tunnin pulssi voi lähennellä kahta sataa.
Totta. Minulla pulssi oli jatkuvasti 100-110, kun seisoskelin varikolla. 180 jälkeen alkaa pistää kyljestä vasemmalta.
"The haters gonna hate and the lovers gonna love. I just lean back and ride." -janx (Kotisivut) CLWB2008c (09-12), Nazca ePaseo (06/12-), 20/26 SWB Fenix (08/17-) & Spectri (03/19-)
Keskustelukanavat - #recumbents:matrix.org ja #nojapyorat:matrix.org
Tuo 148 keskisyke on korkeimpia mitä olen nojakilla saanut aikaiseksi. Pidemmillä lenkeillä mulla syke tuppaa olemaan enemmän 130 kummankin puolen, mutta niillä lenkeillä on enemmän palauttavia mäkiä. Tuolla Nokian radalla sai runtata aika tasaisesti, semmoinen pieni nousuhan siinä alussa oli.
Näkyy noista se, että 12 h ajossa syke kyllä joskus sattui nousemaan 118 ja 120 tasolle eli yli 115:n, mutta ei monta kierrosta peräjälkeen. Ja vielä: ajoaika oli vain 10 h 33 min eli jos olisi viitsinyt hankkia juomasäkin ja yhdellä kädellä syötäviä suupaloja, niin ei olisi tarvinnut pysähdellä niin pitkiksi tauoiksi juomaan ja syömään. Parhaimmassa tapauksesa olisi voinut ajaa neljä vajaan 3 tunnin jaksoa ja pitää niiden välissä 10 minuutin täydennys- ja vessatauot. Näin olisi saanut 36 km lisää matkaa ja olisi helposti päässyt yli 400 kilometrin. Tai sitten olisikin valinnut maksimisyketasoksi vaikka 120 eikä 115... No, ensi kerralla sitten...
--
T. Ari
Helkama Kulkuri 14 (1990), Performer Agenda (2009), Insera Reflex (2010), Milan SL (2012), Yosemite 20" Folding (2014), Rossano cyclocross (2018)
Komppaan Terppaa. Mulla ei ollu kuin lievä käsitys miten yli neljän tunnin puristus voisi toimia. Nyt on huomattavasti parempi tuntuma joka perustuu viime vuoden suoritukseen sekä sen jälkeiseen treenaukseen.
Toki lyhyemmillä matkoilla oli jo näkemystä mihin olisi pitänyt pystyä... ehkä sitä vaan on tulossa vanhaksi tai väline petti moottorin.
No joo. Itse tuli klikattua 60 km/h, 50 km ja 400 km.
Eka meni läskiksi kun etuveto suti tyhjää joka polokasulla, Garminin datoista katsoin että parhaassa vedossa oli alussa vauhtia noin 50 ja lopussa yli 55, sillä irtosi 53 ja murto-osia päälle. Vielä kun maksimisykekin jäi kymmenen alle vuoden takaisen niin ihan kaikkea en sitten saanut irti.
Tunnin kisassa pääsin tavoitteen kymmenelle mutta sykkeet oli reippaasti alle tavoitetason, keskisyke vain 161 kun esimerkiksi 55 km:n Oulujokiajossa yli 170. Parannukselle siis lienee tilaa.
Mitä tulee 12h ajoon niin puolessa välissä homma toimi suunnitelman mukaan. Tunnit 6-8 eivät sitten sujuneetkaan jostakin syystä kunnolla, sykkeet laski ja vauhti samalla. Jotenkin sain itseni kokoon ja tunnit 9-11 ajoin sitten jo reippaammin. Kun tunti oli jäljellä ja 44 kilsaa tavoitteeseen päätin jäähdytellä loppuajan ja siinä otin tavoitteeksi tulokseksi tulleen 375 kilsaa. Hyvä niin, kyllä oli mehut loppu kun tavoitteeseen pääsin.
ajoaika oli vain 10 h 33 min eli jos olisi viitsinyt hankkia juomasäkin ja yhdellä kädellä syötäviä suupaloja, niin ei olisi tarvinnut pysähdellä niin pitkiksi tauoiksi juomaan ja syömään.
Kateeksi käy jos tuo on tauot sanellu. Mulla oli ajoaika mittarissa 10h45min, eli taukohin meni 1h15min. Ampiaisen pisto ja lokasuojan pika-asennus aiheutti kaksi pysähdystä, mutta loput tarve päästä kuselle. Vissyä olisi aina pullossa ollut, mutta join kierrosta ennen tyhjäksi kun tiesi että sen pääsee samalla täyttämään. En tainnut pystyä ajamaan kuin yhden tunnin pätkän ja noita vajaan 5min taukoja tuli siis pidettyä ainakin 15. Yhtään pidempää taukoa en pitänyt.
Mitä tulee 12h ajoon niin puolessa välissä homma toimi suunnitelman mukaan. Tunnit 6-8 eivät sitten sujuneetkaan jostakin syystä kunnolla, sykkeet laski ja vauhti samalla. Jotenkin sain itseni kokoon ja tunnit 9-11 ajoin sitten jo reippaammin. Kun tunti oli jäljellä ja 44 kilsaa tavoitteeseen päätin jäähdytellä loppuajan ja siinä otin tavoitteeksi tulokseksi tulleen 375 kilsaa. Hyvä niin, kyllä oli mehut loppu kun tavoitteeseen pääsin.
Veljeni on ajellut jonkin verran noita 24h maastopyöräkilpailuja ja muita ultrapitkiä kisoja. Se on eräänlainen taiteenlaji, että osaa a) pitää energiavarastot balanssissa, jotta pystyy fyysisesti suorittamaan optimaalisesti b) pitää pää ja menttaali puoli kasassa, jotta päästään mahdollisimman lähelle sitä fyysistä potentiaalia. Tässä muutama blogirapsa motivaattoriksi
Mitäs mieltä Mika olet, meinaatko joskus kokeilla maasturillasi jotain ultrakisaa?
Oma elämänrytmini on sellainen, että ehdin ajelemaan max 2 tunnin lenkkejä, joten tuo tunnin rykäisy oli justiinsa sopiva, koska vauhdinjaollisesti se vastaa aika lähelle sitä, mitä muutenkin ajan.
ajoaika oli vain 10 h 33 min eli jos olisi viitsinyt hankkia juomasäkin ja yhdellä kädellä syötäviä suupaloja, niin ei olisi tarvinnut pysähdellä niin pitkiksi tauoiksi juomaan ja syömään.
Kateeksi käy jos tuo on tauot sanellu. Mulla oli ajoaika mittarissa 10h45min, eli taukohin meni 1h15min. Ampiaisen pisto ja lokasuojan pika-asennus aiheutti kaksi pysähdystä, mutta loput tarve päästä kuselle. Vissyä olisi aina pullossa ollut, mutta join kierrosta ennen tyhjäksi kun tiesi että sen pääsee samalla täyttämään. En tainnut pystyä ajamaan kuin yhden tunnin pätkän ja noita vajaan 5min taukoja tuli siis pidettyä ainakin 15. Yhtään pidempää taukoa en pitänyt.
Itsekkin taas pyhästi ajattelin, että vähän, ja ennen kaikkea lyhyitä taukoja. Josku 6h jälkeen alkoi varpaat puutua urakalla, ja pari kertaa kokeilin oikein kunnolla niitä heilutella kengissä, ja sitten vasta alkoikin sattua. Ensi kerraksi pitäisi kai ottaa jotkut toisetkin paksupohjaiset kengät, koska tavallisilla sandaaleilla ei uskaltanut ajaa kuin pari kierrosta, kun puomi oli liian kaukana. Lisäksi takamuksen puutuminen vaivasi. Pitäisiköhän koittaa tehdä jotain muutoksia pyörään että saisi 'kisa-ajoon' makaavamman asennon?
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Pitäisiköhän koittaa tehdä jotain muutoksia pyörään että saisi 'kisa-ajoon' makaavamman asennon?
Vastoin parempaa tietoa väitän että 12h ajossa korkeasta ajoasennosta on enempi etua kuin haittaa. Veri kiertää jaloissa paremmin ja tasapainon pito helpompaa. Lyhyemmissä suorituksissa kun nopeudet ovat suurempia pienemmän ilmanvastuksen hyödyt voittaa vaikeamman ajoasennon haitat. Hirveän yksilöllistä...
Pitäisiköhän koittaa tehdä jotain muutoksia pyörään että saisi 'kisa-ajoon' makaavamman asennon?
Vastoin parempaa tietoa väitän että 12h ajossa korkeasta ajoasennosta on enempi etua kuin haittaa. Veri kiertää jaloissa paremmin ja tasapainon pito helpompaa. Lyhyemmissä suorituksissa kun nopeudet ovat suurempia pienemmän ilmanvastuksen hyödyt voittaa vaikeamman ajoasennon haitat. Hirveän yksilöllistä...
Pitäis olla pari erilaista pyörää, ja tehdä niillä parin viikon välein vuorotellen kummallakin pari yritystä. Eli 4x 12h ajoa samana kesänä.
Ja oikeastaan itse pitäisi kokeilla, että miten ilman hiilihydraatteja elämään tottuneen pitäisi toimia, syödä kuten muulloinkin, vai kenties tuollaisessa pitkässä suorituksessa jotain hiilareitakin ottaa? Muuttujia lisää, pitäis kai ainakin 8 suoritusta ajaa samana kesänä, niin sais mittaustuloksia.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Mulla oli ajoaika 11.14. Tauot rytmitin tavoitteella
11t ajoaika, ekat 100 km yritin pysähtymättä, mutta kerran piti.
Sen jälkeen 1-2 t välein lyhyitä taukoja fiiliksen mukaan,
aina tavoite seuraavaan taukoon (näin ajelen brevetitkin).
Keskisyke 130, max näytti olevan 148.
Purtavana banaania ja erilaisia myslipatukoita,
juotavana matkan aikana hiilihapotonta vissyä blandattavalla mehulla
ja tauoilla cokista.
Veljeni on ajellut jonkin verran noita 24h maastopyöräkilpailuja ja muita ultrapitkiä kisoja. Se on eräänlainen taiteenlaji, että osaa a) pitää energiavarastot balanssissa, jotta pystyy fyysisesti suorittamaan optimaalisesti b) pitää pää ja menttaali puoli kasassa, jotta päästään mahdollisimman lähelle sitä fyysistä potentiaalia. Tässä muutama blogirapsa motivaattoriksi
Mitäs mieltä Mika olet, meinaatko joskus kokeilla maasturillasi jotain ultrakisaa?
Jos nyt ultraksi lasketaan kahta keväistä kuuden tunnin MTB-tapahtumaa jonka tänä vuonna ajoin tällä maastonojakilla ja kaksi viikkoa ennen Nokiaa kävin yrittämässä Syöte-MTB 120 km matkalla. Sen oli tarkoitus toimia sisäänajona Nokian 12h strategialle mutta kun stemmi katkesi ja kisa piti heittää kesken kävin seuraavalla viikolla tykittämässä sitten 6h kisareittiä.
Mutta oppia on kaikki tämä, viikonloppuna rikoin jälleen monta henkilökohtaista ennätystä, ajallisesti ja matkalla pisin yhtenäinen ajo sekä kovin virallisesti mitattu nopeus. Ja ihan hyvä mieli jäi kun selkeästi parannukseen on mahdollisuuksia.
Ja oikeastaan itse pitäisi kokeilla, että miten ilman hiilihydraatteja elämään tottuneen pitäisi toimia, syödä kuten muulloinkin, vai kenties tuollaisessa pitkässä suorituksessa jotain hiilareitakin ottaa?
Itse syön tällä hetkellä "hiilihydraattitietoisesti". Kuitenkin yli tunnin suorituksien ympärillä ja aikana syön hiilihydraatteja, jos ei muuten niin siksi että lihaksien surkastumiselta välttyisin. Tästäkin löytyy netistä kaikki mahdolliset mielipiteet (eli tarviiko hiilihydraatteja ollenkaan liikuntaankaan vai ei).
Omiin Lauantain suorituksiin olen tyytyväinen, vaikka ne ei ennätyksiä olleetkaan. 200m pyörä pitäs olla parempi, ettei tartte pelätä hajooko alle
Tunnin ajon lopussa nivunen kipeyty ja tiputti vauhtia, juomista en saanu hörpättyä ku kerran.
12h kinnerillä oli aivan uus kokemus ja ajatukset ristiriitasia sekä ennen ett ajon aikana. Aattelin ett en pysy oikeiden kinnereiden vauhdissa ollenkaan ja sitt ku huomasin ajelevani keulapaikoilla välillä, pelkäsin ett alotin liian kovaa. Mutta ku jaloissa ei tuntunu pahalta, hengittämään pysty hyvin ja pyöritysnopeus sekä -teho oli huomattavasti pienempi ku lauantaina niin annoin mennä. Terpan rinnalla ajoin jokusen kierroksen ja huomasin ett pitkällä suoralla Terpan polkiessa mie jouduin laskemaan vapaalla ett ei mene ohi - painovoimako
Mangon vaihdemäärästä en tiedä, Isoin eturatas oli kuitenkin käytössä ja takanta 3 pienintä ratasta jäi lähes kokonaan käyttämättä. Alamäessä oli siis neljänneks suurin vaihde, suoran jälkeen mutkassa vaihdoin ekan kerran , maalilinjalla toisen ja ennen mäen loppua kolmannen. Pyöritys nopeus tuossa jyrkässä mäen kohassa kovin. En tiedä menikö tuo mäki liian kovalla puristuksella ja vaikuttiko se jalkojen kramppaukseen ? Siinä mäessä kuitenkin Terppa meinas mennä yleensä karata.
Petri
Petri
Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.
180 jälkeen alkaa pistää kyljestä vasemmalta. 
