Kaaduin tuossa syksyn ensimmäisillä liukkailla ja sain pohkeen jotenkin kipeäksi. Kaaduin yllättävässä liukkaassa kohdassa siten että koukussa ollut jalka osui maahan koukussa (tai ehkä jalka meni koukkuun jäättömään kitka-asfalttiin osuessa) ja siitä ei jänteet / lihakset tykänneet.
Nyt olen ajellut parina päivänä pohjelihaksen rasitusta eli kipua vältellen, ja tuli mieleen että onkohan kovinkaan järkevää siirtää reisilihasten polkemisvoimaa polkimiin pohjelihaksen kannattelun kautta? Tätä voisi kai kokeilla "avaruussaappailla" tai vaikka kipsillä, joka lukitsee jalkaterän paikalleen, jolloin pohjelihaksen ei tarvitse tehdä mitään.
Ja toinen tekniikka: Polvinivelen säästämiseksi voima otetaan suoraan reisistä jonkinlaisilla reiden ympärille kiinnitettävillä muhveilla. Tähän tarvitaan jonkinlainen nivelmekanismi tai vaikka suotupyörän tapainen vaijerivälitys.
Ja toinen tekniikka: Polvinivelen säästämiseksi voima otetaan suoraan reisistä jonkinlaisilla reiden ympärille kiinnitettävillä muhveilla. Tähän tarvitaan jonkinlainen nivelmekanismi tai vaikka suotupyörän tapainen vaijerivälitys.
Teho otettaisiin siis polvista ja niiden liikkeestä. Polkemistyö tehtäisiin pelkillä pakara- ja reiden koukistajalihaksilla. Isot reisilihakset jäisivät tarpeettomiksi. Saattaisi olla hyötysuhteen kannalta ihan hyväkin ratkaisu. Pyöritysliikkeestä pitäisi luopua, mutta happea kuluttavat isot lihakset säästäisivät eväänsä pakara- ja lantiolihaksille.
Tuo mekanismi voisi yskinkertaisimmillaan olla remmi polven ympärille ja siihen kiinni vaijeri. Vaijerin toinen pää kiinni etuvetoisen taittopyörän kohdalle sijoitettavaan räikillä varustettuun väliakseliin. Pyörästä jäisi pois koko painava etupuomi keskiöineen kampineen ja rattaineen ja puolitoista metriä ketjua, jotka korvautuisivat väliakselilla räikkäpyörineen.
Nykyaikaiseen käsin poljettavaan invapyörään tällaisen mekanismin saisi lähes ilmaiseksi. Räikkärullat kiinni kampien tyviin ja niistä vaijerit ja lenkit polviin. Jos jalkavaiva on polvien alapuolella eikä lantiossa, voisi tällainen paranevan vauhdin lisäksi pitää kunnossa muuten vähälle liikunnalle jäävää alaselkää.
PS.
Onkohan polkemisen ja polvien kesken jotain etymologista sukulaisuutta; Entä polulla ja polkupyrörällä? Ajelin polkupyörälläni vaihtelevassa maastossa polveilevaa polkua.
Kaaduin tuossa syksyn ensimmäisillä liukkailla ja sain pohkeen jotenkin kipeäksi. Kaaduin yllättävässä liukkaassa kohdassa siten että koukussa ollut jalka osui maahan koukussa (tai ehkä jalka meni koukkuun jäättömään kitka-asfalttiin osuessa) ja siitä ei jänteet / lihakset tykänneet.
Nyt olen ajellut parina päivänä pohjelihaksen rasitusta eli kipua vältellen, ja tuli mieleen että onkohan kovinkaan järkevää siirtää reisilihasten polkemisvoimaa polkimiin pohjelihaksen kannattelun kautta? Tätä voisi kai kokeilla "avaruussaappailla" tai vaikka kipsillä, joka lukitsee jalkaterän paikalleen, jolloin pohjelihaksen ei tarvitse tehdä mitään.
Eikös jalkapohjasta jostain päkiän ja kantapään väliltä pitäisi löytyä paikka, jossa nilkan liikuttaminen ei (merkittävästi) vaikuta polven korkeusasemaan. Tässä tuolinjalkaan jalkapohjaani tukien vaikuttaisi siltä, että tuo paikka on jalkaholvin takareunassa. Jos kiinnittäisi pyöräilykenkiin tähän kohtaan toiset klossit, voisi lepuutella sääriään kesken lenkin pysäyttämättä matkan tekoa.
Remmikiinnityksessä voisi olla huonona puolena se että niistä remmeistä ei varmaan pääse kovinkaan helposti irti. Tosin onhan lukkopolkimissakin ja laskettelukengissä (joilla saa nilkkalukon) tämä ratkaistu.
Kielitiede:
Polvi ja polveilu minusta ovat samantapaisia, eli molemmissa on jonkinlainen mutka. Polkemisliike taas liittyy jaloilla polkemalla syntyneeseen polkuun sekä polkupyörään.
