Tänään oli vuorossa kolmas zwift-treeni nojakuntopyörällä. Alkumatkasta tuntui ensimmäistä kertaa (jokusen ohikiitävän hetken verran) siltä, että tästähän saattaa vielä tulla jotain, jopa näillä 120 millin kammilla. No kyllä se meno siitä sitten hiipui puolitoistatuntisen aikana, loppupuolella tahtoi poljinkierrokset hyytyä jalkojen väsähtäessä. Väkeä oli baanalla kuin pipoa, ja yksi hervottoman kokoinen ryhmäkin suhahti pariin otteeseen ohi.
Tuota traineriasiaa olen miettinyt ja tullut vielä siihen tulokseen, että mennään nyt ainakin hetki tuolla vanhalla Tacx Flow:lla. Diy-pyörärakennelmassa ei ole vasta kuin 3-4 toimivaa vaihdetta, joten hoidan vastuksen säätelyn vaihteiden sijaan trainerin kuormitusta muuttamalla. Toimii vielä helposti, kun wattialue on niin naurettavan suppea. Jos olisi ANT+ -älytraineri, niin sitten pitäisi löytyä välitysskaalaa kattamaan reittien ylä- ja alamäet. Jonkinlainen ohjaustankokin tarvisi varmaan viritellä, mihin voisi vaihdevun sitten ripustaa.
Mutta niinkuin näissä asioissa aina, niin voi se mieli muuttua yhdessä yössäkin, ja tulee ostaa paukautettua joku suoravetohärpäke...
Ainakin vuoltu voi toimia tässä "varoittavana" esimerkkinä

.