Hei!
Kävin tänään ajamassa ensimmäisen oikean lenkkini Alligt Kruiserilla. Olipa mieleenpainuva kokemus.
Ensimmäinen havainto oli se, että ilman lukkopolkimia pyrin vaistomaisesti kannattelemaan jalkojani polkimilla vatsa- ja reisilihaksilla. Näin sain etureidet hapoille ennenkuin koti katosi edes maisemasta. Pyrin lenkin aikana keskittymään "palaavan" jalan rentouttamiseen, jotta se saisi edes joskus levätä.
Toinen havainto oli muun liikenteen seuraaminen. Tarkkailin hieman pelonsekaisin tuntein taustapeiliä ja lähenevää liikennettä. Kyläraitti ei ole leveimmästä päästä ja joillakin tuntuu olevan tavoitteena hivotella pyöräilijöitä. Menoni taisi kuitenkin olla niin huojuvaa, että ohittavat autot jättivät kunnioittavan välin! Lisäsin myös pyörään viirin ennen tielle menoa. Eräs vastaantuleva vanha rouva tosin jäi tuijottamaan minua niin ihmeissään kurvissa, että hivotteli vastaantulevalta kaistalta. Hyvä ettei mennyt tien poikki sisäkurviin ojaan.
Kolmas havainto oli todella suuri ero ylä- ja alamäkien välillä. Paikallinen seutu on mäkistä, eikä luomakunnan synnyssä tänne siunaantunut juurikaan tasaista paikkaa. Ylämäet olivat todella hapottavia jaloissa, ehkäpä 9-vaihdetta (1 eturatas) aiheutti sen, etten päässyt polkemaan riittävän alhaisella teholla mäkiä ylös. Alamäet olivatkin sitten juhlaa. Välillä tuli vauhtia niinkin hyvin, että piti jo ryhtyä jarruttelemaan.
Lenkki oli huomattavasti raskaampi kuin pystypyörällä, saapa nähdä lihasten kiputilat päivän parin ajamisen jälkeen. 
Minkälaisia vinkkejä antaisitte harjoittelua varten?
Ari
