Nojapyöräfoorumi

No voi eikä, tosi harmillista . Jänteiden kanssa viitti ottaa riskiä että hajoaa.

Nojailija kirjoitti:

Mun ajoni on ajettu. Akilles ei kestä ja jäljellä olisi vielä 1500km. Taitaa olla kilometrit täynnä ja aika luopua ultramatkoista. Maitojunalla vaan kotiin.

Harmillista Mutta kyllä se on viisaampaa lopettaa ajoissa

Nojailija kirjoitti:

Mun ajoni on ajettu. Akilles ei kestä ja jäljellä olisi vielä 1500km. Taitaa olla kilometrit täynnä ja aika luopua ultramatkoista. Maitojunalla vaan kotiin.

Rohkea ja viisas päätös lopettaa, ennen kuin särkyy paikat lopullisesti.

Pitäiskö sun kokeilla tuota mun hyväksi havaittua klossien siirtoa keskelle kengänpohjaa?
Huomattavasti vähentää akillesrasitusta ja suonenvetoja pohkeessa.

Korkea hatun nosto täältäkin. Nöösipojat ei noille reisulle lähde edes yrittämään.

Heh, Vilijami ehti itse ensin. Tässä minun versioni.

Pohje-, polvi-, ja akillesvaivat ovat nojapyöräilyn akilleen kantapää. Vaivoja on yhtenään, eikä niihin oikein osata systemaattisesti varautua. Hyvä esimerkki on tämä pyöräilykenkien klossien paikka ja asento kenkien pohjissa.

Ei ole pystypyöräilykenkien klossin paikka oikea nojapyörällä ajeluun ainakaan pitkillä matkoilla. Vaikka tämä tiedetään ja klossit ovat säätövaransa takareunassa, ongelmia on monella pitkän matkan nojailijalla.

Minä en oikein ymmärrä, miksi tätä ongelmaa siedetään, vaikka tiedossa on toimiva ratkaisu. Klossit pitäisi siirtää selvästi taaemmas kuin kengässä riittää säätövaraa, joten viisainta on laittaa kahdet klossit. Ultramatkaväellä pitäisi olla kaikilla VIlijami-malliset ajokengät, jotta akillesjänteet saavat välillä levätä.

Kahdet klossit on hyvät siihen, että etumaisilla klosseilla voi polkea sporttisesti, mutta kun alkaa jalat krempata ajon aikana, voi lepuuttaa kramppaavia pohkeita ja akillesjänteitä keskijalan klosseissa.

Klossien säätömatkaa on tyypillisesti pyöräilykengissä parin sentin verran, mikä riittääkin mainiosti pystypyörän klossin siirroksi. Vilijamin virityksessä etumaiset klossit ovat oman säätövaran takareunassa ja taemmat klossit niistä noin viisi senttiä taaempana.

Mikään kengänvamistajista ei ole saanut pieneen mieleensäkään, että kukaan klosseja noin taakse haluasi, siksi ne täytyy asentaa itse. Nojapyöräily on harvinainen laji ja sihen aktiivisesti ja luovasti suhtautuvien joukko vielä pienempi. Turha kuvitella, että kaupalliset varusteet olisivat lähelläkään täydellistä nojapyöräilyyn. Ne on tehty pystypyöräilyä varten ja soveltuvat vain harvoin sellaisenaan nojapyöräilijöille.

Täällä aiempaa keskustelua "Kengät ja lukot" -ketjussa

Viime vuonna esille kaivamani ohje tulehtuneen akillesjänteen hoitamiseen:

1. Istu jakkaralla. Nosta jalka vaakatasoon polven päälle niin että kipeä jalkaterä roikkuu rennosti. Ota kädellä jalkaterästä kiinni ja lutkuttele sitä rennosti jalkaterän maksimiliikkeen verran. Toista tämä 30x. Jalka siis aivan rentona.

2. Istu edelleen ja siirrä kinttu niin että nosta kantapään siihen jakkaran reunalle ja jalka on suorassa. Kantapää on jakkaralla vain senverran että saat tukea. Ota molemmin käsin taas jalkaterästä kiinni ja liikuttele sitä liikeradan verran rennosti ylös ja alas.
   Toista 30x.

Tämä sessio sitten 2 kertaa päivässä.

Tällä huomaa heti miten se helpottaa oloa siellä kintussa.

Idea on tuottaa liikettä niin ettei tulehduksessa ärtynyt kinttu menetä liikettä ja ettei sinne synny mitään liikettä estäviä ongelmia. Toinen idis on saattaa aineenvaihdunta siinä kintussa ja sääressä liikkeelle.

Hyvä vinkki tuplaklossit - kiitoksia! Itsekin olen huomannut, että pitkällä matkalla tulee siirrettyä ajoin polkeminen maiharin keskiosaan, varsinkin ylämäessä. Maiharin kanta tarjoaa luontevan tukipisteen flateillä polkiessa.

Tämä siirtelyn tarve on yksi syy, miksi olen vältellyt klosseja. Toisaalta klossit ovat pakolliset suuressa osassa nojapyöriä. Ja jopa Kuukkelissa kun ruvetaan tavoittelemaan Ruskan kaltaisia päivittäisiä kilometrejä.

Ruska on haaveissa, kahdet klossit ovat varmasti yksi osa suunnitelmaa. Ellen sitten pikkuhiljaa pysty samaan päiväsuoritukseen maihareilla.

Samantien triplaklossit, taaimmaiset kantapään kohdalle.

Pastori kirjoitti:

Viime vuonna esille kaivamani ohje tulehtuneen akillesjänteen hoitamiseen:

1. Istu jakkaralla. Nosta jalka vaakatasoon polven päälle niin että kipeä jalkaterä roikkuu rennosti. Ota kädellä jalkaterästä kiinni ja lutkuttele sitä rennosti jalkaterän maksimiliikkeen verran. Toista tämä 30x. Jalka siis aivan rentona.

2. Istu edelleen ja siirrä kinttu niin että nosta kantapään siihen jakkaran reunalle ja jalka on suorassa. Kantapää on jakkaralla vain senverran että saat tukea. Ota molemmin käsin taas jalkaterästä kiinni ja liikuttele sitä liikeradan verran rennosti ylös ja alas.
   Toista 30x.

Tämä sessio sitten 2 kertaa päivässä.

Tällä huomaa heti miten se helpottaa oloa siellä kintussa.

Idea on tuottaa liikettä niin ettei tulehduksessa ärtynyt kinttu menetä liikettä ja ettei sinne synny mitään liikettä estäviä ongelmia. Toinen idis on saattaa aineenvaihdunta siinä kintussa ja sääressä liikkeelle.

Liikunta ja tukielinten ongelmissa on aina sama hoito: Paljon liikettä ja vähän voimaa.

Onkos sinulla tuolle ohjeelle kuvitusta. Minä tyhmä en ymmärtänyt tuosta tekstistä 2. vaihetta. Miten voi nostaa kantapään jakkaran reunalle jakkaralla istuen niin, että jalka on suorana.

Takempien klossien paikka ja asento ei ollut aivan tuulesta temmattu. Kuvan astinlauta on vasta ensimmäisessä kiinnitykohdassaan, mutta nykyään sen pohja on (nippusiteiden )kiinnitysreikiä täynnä. Sillä testailin oikean kohdan ja sitten vasta porasin klossien reijät kenkien pohjiin.

Nojailija kirjoitti:

Mun ajoni on ajettu. Akilles ei kestä ja jäljellä olisi vielä 1500km. Taitaa olla kilometrit täynnä ja aika luopua ultramatkoista. Maitojunalla vaan kotiin.

No voi harmi ! Olisi jälleen ollut paikallaan nähdä nojapyörälläkin tällaisia suorituksia ihan perille asti... itsekin tumpuloin jokunen vuosi sitten SyöteMTB 120km kisan himpun verran vajaaksi... no se nyt mikään ultramatka ollutkaan.