Pahoittelen jälleen, että kirjoittelen pystypyöräreissusta tänne, mutta yritän kertoa vinkkejä myös nojapyörällä ajeleville. Fillarifoorumilla ei ole tällaista matkakertomuspalstaa ollenkaan. Tämän voi tietysti siirtää pystypyöräily-osastolle, jos on tarvetta.
Matkaan lähdin Nurmeksesta. Olen vihdoinkin saanut hankittua kunnon telineen pyöränkuljetukseen ja vaimo heitti minut alkumatkan ohi. Tie Siilinjärven ja Nurmeksen välillä on vihonviimeinen ajettava; Ylämäkiä, mutkia ja paljon autoja yhdistettynä kapeaan pientareeseen ei ole hauska reitti polkijalle.
Aivan itäisintä osaa reitistä ei näy. Naarvan kautta en mennyt vaan suorempaa tietä, joka palaa Lehtovaaran kohdalla näkyvälle kartalle. Reitin päätepiste näkyy osittain, Petkeljärven kansallispuisto.
Kyseessä on motoristien tiekartta. Kaikki tiet vaaleanpunaisista teistä alkaen ovat asvalttia. Ja erittäin hyvässä kunnossa. Lieksan ja Nurmeksen väli olisi ollut täydellistä ajeltavaa Velomobiilille, loivia pitkiä mäkiä, ei kuoppia, ei tärinäraitoja. Luulen, että metsäteollisuuden tarpeet ja suhteellisen vähäinen liikenne on salaisuus hyviin teihin. Samoin Uimaharju - Kitsi tie oli loistava, ainakin siltä matkalta jolta sen ajoin ennen kääntymistäni Patvinsuolle. Samoin Pompolon kultakaivoksesta alkava asvalttiosuus Ilomantsia lähtestyttäessä oli hyvässä kunnossa ja erittäin sopiva Velomobiileille. Sen sijaan soratieosuuksia en pääsääntöisesti suosittelisi alle 26" renkailla ajeleville. Ja toinen ongelma kapeilla sorateillä olivat jatkuvasti ohi ajavat täyden lastin tukkirekat. Läskillä oli kuitenkin helppo väistyä pois alta, vaikka piennar olisi ollut kuinka mukulaisen soran vallassa.
Kulkupelinä oli sähköläski ja akkua en ladannut koko reissulla. Sähköä käytin lähinnä päivän päätteeksi, jos tuli kiire päästä leiriytymään ennen auringonlaskua. Ja sadeviitan kanssa ajaessa pahoissa ylämäissä, kun en viitsinyt viitta päällä hyppiä pois pyörän päältä. Nykyään en ressaa enää ylämäistä, vaan vauhdin tippuessa 8 km/h tai alle hyppään pois pyörän selästä ja talutan. Saapahan elimistö hieman erilaista rasitusta ja sitä kautta lepoa pyörän päällä istumisesta.
Ortlieb pyörälaukut https://www.ortlieb.com/en/Back-Roller%20Pro%20Classic/ osoittautuivat hyviksi. Tilaa 35 l per laukku, jolloin makuupussia yms. tilaa vievää mahtuu laukkuihin. Etulaukkuja on hieman hankala viritellä Bluto joustohaarukkaan. Mutta leveyden puolesta nämä olivat hieman epäkäytännölliset tietyissä tilanteissa, esim. märkiä pitkospuita pyörää taluttaessa ja kapeilla poluilla muutenkin. Toisaalta kaikki tavarat olivat helposti löydettävissä, ja ulkotaskuihin mahtui takkia, sadeviittaa ja muuta sellaista märkää sekä pikaisen tarpeen yllättäessä tarvittavaa. Pakkarilaukku (Topeak) on 12 l ja sinne laitoin kaikenlaista pikku roinaa, kuten lompakon, kameran, hammasharjat ja kännykkälaturin, saman valmistajan pakkari ja laukku kiinnittyi siihen helposti.
Lähtöpaikka oli saarella olevalla torilla, josta olisi kyllä päässyt suoraan junaradan viertä kohti Lieksaa, mutta ajoin tästä tietämättömänä muutaman kilometrin ylimääräistä kiertäen "laguunin" ympäri pohjoiskautta.
Sää oli sateista, kuten koko reissun ajan. Ensimmäisenä päivänä tihku oli niin vähäistä, että sadeviittaa kokeilin vain harjoitusmielessä.
Omasta mielestäni maisemien katselu on parasta pyöräilyssä. En jaksanut olla ihmettelemättä pitkin matkaa olleita maatiloja, joskus aikanaan ne on rakennettu, jotkut jopa hevospelillä, mutta nykyään ei homma enää lyö leiville ja vähitellen kaikki rappeutuu korjauskelvottomaksi. Sääli!
Nojapyörästä kaipaan eniten hyvää näkyvyyttä koko edessä näkyvään maisemaan, pystypyörällä pitää päätä erikseen nostaa pystyyn, jos haluaa nähdä kaiken maasta taivaaseen. Tosin käsien puutumisen vuoksi vaihdan uuden stemmin, jotta saisin ajoasentoa vielä pystymmäksi. Nyt Thudbusterin ja ISM ergosatulan ansiosta ei peräpäätäni vaivannut ajaminen lainkaan, eli on varaa siirtää painoa sinne käsiltä seuraavalla reissulla.
Lieksassa nautin pizzan ja jatkoin matkaa. Pohjois-Karjalassa on mielenkiintoisia paikannimiä.
Joensuun läheltä löytyy myös Jerusalem, eli päivässä voisi tehdä matkan Inarista Jerusalemiin - näppärää!
Illan alkaessa hämärtää löin sähköt päälle ja kiisin kohti Siikakoskea. Keli oli tuulinen ja sopivan vilpoisa.
Siikakoskelta matka jatkui eteenpäin seuraavan päivänä Sillan yli, läpi metsäautoteiden takaisin asvalttitien varteen.
Kolme kilometriä ennen Suomun retkeilykeskusta oli pieni suokierros, jota en tosin kävellyt. Alueella oli varsin runsaasti erilaisia matkailuautoille sopivia pysähdyspaikkoja, jos sellaisen sattuu omistamaan.
Jostain syystä Patvinsuolla ei ole juurikaan laavuja. Nuotipaikat ovat avotaivaan alla, ja huonolla ilmalla se rajoittaa alueen käyttöä huomattavasti. Kuka haluaa kököttää teltassa, jos tarjolla olisi laavu kauniin järven tai suomaiseman rannalla. Sama tilanne oli 15 vuotta sitten, eikä siihen ole vieläkään tiedossa parannusta.
Suomulla kuulin, että maastopyöräilijät ajelevat Karhunpolkua sujuvasti. Ruunaalta olisi ollut siis lyhyempikin? reitti Patvinsuolle kuin autotiet. Mutta itse en täydessä lastissa edes haaveillut Siikakosken muutaman kilometrin maastopolkujen jälkeen ajavana reissua metsän keskellä. Olisi tainnut jäädä reissu pahasti kesken. Sen sijaan aion kyllä Toukokuussa käydä katsomassa Ruunaan ja Patvinsuon oikein ajan kanssa - mutta repun kanssa Kävellen. Olen käynyt Lapissa kaikkialla, enkä enää Pohjois-Karjalan nähtyäni tunne mitään tarvetta etsiä erämaan tunnelmaa sieltä turistirysien keskeltä. Jatkossa suuntaan retkeni näille alueille, joiden läpi tällä reissulla hurautin.
Telttana oli Hilleberg Rogen, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Aiempia käytössä olleita telttojani ovat olleet Staika ja Hilleberg Nallo 2. Ja tämä kyllä löi laudalta molemmat. Riippukeinun kanssa en enää retkeile. Olen tullut siihen tulokseen, että kupoliteltan saa aina pystyyn minne vain. Ja toisaalta tuulisella säällä riippukeinun päällä oleva laavukatos ei suojaa tarpeeksi tuulelta, jolloin keittely ja muu leirielämä ei ole niin mukavaa kuin riippuen hyvässä säässä. Itikoita on myös parempi paeta telttaan, riiippukeinussa ei voi keitellä eikä esim. vaatteiden vaihto ole helppoa vaikka itikkarverkko löytyisikin. Mukavuusongelma ratkeaa osittain ilmapatjalla. Mutta onhan siinä riipussa toki kerrassaan mainio ja mukava nukkua vaikka vuorokaudet ympäriinsä.
En ollut Suomulla yksin. Sattumalta siellä oli näyttöjään antavia Retkeilyoppaan ammattiin kouluttautuvia paikalla harjoitus asiakkaiden kanssa. Sopivan karu keli mm:ssa valmistaa ruokaa avotulella ja muutenkin yrittää pitää asiakkaat "tyytyväisinä".
Suomujärvi on kaunis paikka, mutta niitä laavuja olisi kiva olla. Rannat ovat hiekkaa ja miltei koko järven ympäri pystyi ajamaan taluttamatta, ainoastaan luoteisalue oli ajamatonta ja vaati taluttamista. Ja tarkoitan nyt, että en usko kenekään pystyvän ajamaan siellä koko matkaa. Itse käytännössä talutin kaikki hankalat kohdat ympäri järveä, vaikka kiersinkin järven ilman jättisäkkejäni.
Suomun retkeilykeskuksessa oli rantasauna, mutta olisin päässyt saunaan vasta 22:00 jälkeen ja käytännössä olin unten mailla jo 19:00. Hintaa olisi 2 tunnin saunalle tullut 15 €. Suomussa oli väkeä, mutta kertoivat, että yleensä paikka menee kiinni jo elokuun lopussa, aukeaa toukokuussa. Mutta toisaalta paikan pitäjät asuvat lähellä ja ovat puhelinsoitolla tavoittetavissa, jos tarvetta on. Tosin tietysti sesongin ulkopuolella kannatta soitella jo ennen paikalle saapumista.
Tämä puu oli edelleen samalla paikalla kuin 15 vuotta sitten. Samoin puisen soutuveneen raato rannassa ja nuotiopaikalla näkyvät rantakelot.
Suomujärven eteläisin piste, parkkipaikalle on 50 m.
Suomun ympäriajon jälkeen päädyin seuraavaksi yöksi Polvikoskelle. Myös Koitajoki vaikutti erikseen käymisen arvoiselta. Alunperin tavoitteena oli mennä katsomaan Koivusuon luonnonpuistoa, mutta sinne ei ollutkaan kylttiä ja ajoin ohi. Onneksi voidaan sanoa, sillä siellä ei ilmeiseti olisi ollut lainkaan fasiliteettejä. Tämän päivän ajoin miltei kokonaan sadeviitta päällä. Sade alkoi ennenkuin ehdin Patvilta Hattuvaarantielle ja jatkui miltei loppuun asti. Ja 15 min sen jälkeen kun olin kömpinyt telttaan alkoi rankkasade. Ajoin akulla viimeiset 9 km ja se pelasti minut sateelta, kun mäet eivät hidastaneet juuri lainkaan. Jos olisi taluttanut, olisin myös kastunut läpimäräksi.
Sadeviitan kanssa ajo osoittautui hilpeäksi. Rupesi ihan naurattamaan kun rajussa kaatosateessa ei ollut mitään ongelmia, senkun vaan ajelin ja sähköllä ylämäen tiukat kohdat. Suosittelen, jos pystyssä pyöräilette. Ilma kun kiertää jalkojen kautta ei ajelu juurikaan edes hiosta. Tilasin suoraan valmistajalta: http://www.spaddeville.com/ukindex.html. Viitta pelasti reissuni!
Polvikoski.
Leiripaikka aamuauringossa.
Matkalla takaisin päätielle löysin todellisen jokamiehen unelman kaikilla herkuilla...
Sekä Villieläimiä...
Sadekuuron yllättäessä satuin juuri sopivasti taukopaikalle, matkaa Ilomantsiin oli tässä vaiheessa muistaakseni n. 20 km ja otin pienet välipalaleivät mukavasti sisätiloissa.
Siltamaisemia n. 100 m taukokopin jälkeen.
Ilomantsin keskusta. Pizzaa tuli jälleen syötyä sivistykseen palaamisen jälkeen.
Pizzan jälkeen ajelin Petkeljärvelle, ja jälleen sade yllätti, viimeiset 6 km satoi kaatamalla. Tuo soratie retkeilykeskukseen oli todella huonossa kunnossa, jopa läskillä ajaen. Tie täynnä isoja ison miehen peukalon pään kokoisia kiviä ja lisäksi tietysti jyrkkiä mäkiä toinen toisensa perään. Sattumalta retkeilymajakin oli auki ja pääsin yöksi lakanoiden väliin, sain päivällisen, iltapalan ja aamuisen. Ja tärkeimpänä tietysti kävin illalla saunassa. Sattumalta laulukuoro oli majoittunut yhdeksi yöksi ja retkeilykeskus oli auki vain sen vuoksi.
Seuraavana aamuna paistoi aurinko ja otin muutamia valokuvia. Reissu päättyi tänne, kun Vaimoni tuli autolla hakemaan minut takaisin kotiin.
Matkan Speksit:
Kiitoksia mielenkiinostasi!
Tarkemmat kuvat ja muutama lisäkuva löytyvät täältä: https://www.smugmug.com/gallery/n-FkNgK4/ (infotauluista saa paremmin selvää originaaleina).