No joskushan tämän uudenkin rungon pitää särkyä... ja niin kävi lauantaina:
Olin päässyt 2.5 km:n päähän kotoa, tarkoituksena ajaa 50-80 kilsan vaativa maastolenkki, ja alkajaisiksi ajoin kivituhkareitin ojan yli vauhdilla niin kuului kilahdus kuin olisi lekalla iskenyt alasimeen ja ohjaustanko tuli syliin.
Pian syyksi osoittautui ZS44 -emäputkesta tehty takajousituksen laakeroinnin ratkeaminen alapinnastaan läpi rikki. Kotiinhan siitä piti värkki työntää ja vasta eilen äitienpäivärientojen jälkeen jaksoin alkaa tarkemmin tutkimaan miltä tuo putken pätkä oikein näyttää.
Vähän on laite tuntunut letkulta viime aikoina, ehkä viimeisin pisara oli kun ennen tuota lenkkiä kävin Bob Yak -peräkärryllä hakemassa 2x25kg puhallushiekkasäkkiä (kantavuus 32 kg) ja nippa nappa pyörätien leveys riitti välillä vaikka varovasti ja hitaasti ajelin.
Tarkemmin kun mietiskelee niin vanhakin runko ratkesi käytännössä samasta paikasta, haarukan nivelen takaa kun tuo kohta ottaa kovimman väännön vastaan kun ajetaan vaikkapa kurun pohjalle vauhdilla että takajousitus menee (melkein) pohjaan.
No otin palan vaneria, kuormaliinan ja purin pyörää riittävästi että sen saa ylösalaisin levyä vasten:
Tällä järjestelyllä sain vasaraa ja latan pätkää käyttäen taputeltua sauman keskeltä kohdalleen johon TIG:llä täppä. Sitten pihtien avulla myös laakerien kaulusten reunat kohdalleen ja täppää perään. Sitten koko sauman korjaushitsaus.
Otin runkoputkea pätkän ja leikkelin siitä vauriokohdan päälle paikan jonka sovitin tarkasti paikalleen ja hitsasin ympäri kiinni. Lopuksi porasin (rungon teossa unohtuneen) vedenpoistoreiän keskilinjan sivuun, tuolla kun oli vähän pintaruostettakin niin katsotaan mitä sisältä löytyy.
Vanha runko piti vahvistaa trussilla altapäin, tähän tein kuitenkin vahvistuksen putken yläpuolelle, sitä varten kun oli vetopuolen ketjun taittopyörällä tukeva putki valmiiksi sekä penkin alla tilaa:
Hätäisenä (ja pikkutunneilla) maalasin ehkä vähän turhan nopsaan pohjamaalin päälle metallihohdon ja sen perään lakan, pitää joskus tuota korjailla jos alkaa vaivaamaan.
Seuraavaksi puran takakeinun ja tarkistan laakeroinnin, hitsaukset kun tuli tehtyä ne paikallaan jotta rakennelman suoruus säilyy. Samalla painan kotelonsuoja-ainetta lisää putkien sisään ja huollan takaiskarin ja keulan.
Ja saatan jopa tehdä uudet kappaleet noista takalinkuston alumiiniosista, näissä kun on laakerien reiät väljät ja vaatii vippaskonsteja jotta pysyvät ruodussa. Samalla saisi viimeisenkin klapin pois linkustosta.