Hyvän tuulen ketju

[jooseha]

Pelotti kommenttisi toisessa ketjussa Flevon ohjausvaikeuksista väsyneenä, joten Pythonkin tekee vetelät polvet.

Ajo-opettelu on vielä kesken, jos jalkaohjatun ohjaus vaikeutuu väsyneenä. Lisää kilometrejä

[jviirret]

Nimenomaan Tuhannen Python kilometrin jälkeen tuntui että ajaminen onnistui paremmin väsyneenä, jonkun kans jutellessa tai muuten tilanteissa joissa päällä oli muuta tekemistä kuin ajamisen ajattelua. Kun homma on hanskassa niin kaikki tasapainoa ylläpitävät liikkeet tulee kirjaimellisesti selkärangasta(paitsi jos on pilannut Pythoninsa ohjaustangolla). Käsillä ohjattavissa tasapainoa hallitsee pää ja kun pää on väsynyt niin tasapaino horjuu.

Jukka

[Vilijami]

Pelotti kommenttisi toisessa ketjussa Flevon ohjausvaikeuksista väsyneenä, joten Pythonkin tekee vetelät polvet.

Ajo-opettelu on vielä kesken, jos jalkaohjatun ohjaus vaikeutuu väsyneenä. Lisää kilometrejä

Ei Luggarionin ohjaus vaikeudu väsyneenä, mutta Flevon kyllä vielä yli 2000 ajokilometrin jälkeen. Eturungon jatkamisen eli jätön nollauksen jälkeen ei ole vielä tarpeeksi kilsoja pysyvään mielipiteeseen. Alkuperäisellä normaalijätöllä täytyy Flevon keulaa pitää (alle 20km/h) koko ajan aktiivisesti pystyssä jaloilla, pyyttoni eroaa tässä mielessä huomattavasti.

[vaaka]

Milenkiintoinen tuo pythonin väsyneenä paremmin ajaminen ilmiö. Automatiikka on kiva asia ja aivot ovat niin hitaita, että monen monimutkaisen liikken yhtäaikainen toteuttaminen nopeasti ei vain onnistu. Frisbeegolfissa tuttu juttu, miksi kannattaa treenata rutiiniksi jokainen osa heittoa. Jos on huomannut ongelman tai pahemman toistuvan ongelman, välillä onnistu keskittyä sen yhden källin korjaus tietoisesti, kun siihen keskittyy. Kahden tai kolmen asian tietoinen ohjaus on tosi vaikeaa. Toinen vaihtoehto on antaa rentona (jännittäen ja ajatellen ei onnistu) rutiinilla veto meiningillä kyllä kroppa tietää. Vaikka tietysti lihasmuisti on todellisuudessa kai enemmän tai kokonaan aivoissa. Joka tapauksessa usein korjaus tekniikkaongelmiin on ajattelun lopetus. Se zen tila, mitä täällä on terminä käytetty Pythonin ajosta ihannetilanteena rutinoitumisen seurauksena.

Olen huomannut turhan jännityksen väsyttävän ja tekevän ohjauksesta vaikeampaa Streetmachinellakin. Kokemuksesta tiedän keksittymiskyvyn putoavan pitkien reissujen lopussa, kun kunto ja varmaan ravitsemus ja nesteytyskin mättää.

Onko jännittäen ja ajatellen Pythonin ohjaus virkeänä "käsijarru päällä" hallinnan kannalta ajamista ja kun väsähtää, eikä jaksa jännittää ja ylianalysoida sekä ohjata jokaista liikettä paraneeko hallinta? Nouseeko väsyneenä Pythonin hallinta norminojakin hallinnan loppumisen tasolta väsyneen norminojakin hallinnan tasolle tai yli? Ottaen huomioon, että norminojakissa hallinta loppuu ylämäissä sekä pienissä vauhdeissa jännittämällä koko kroppaa ja pyörä kiemurtelee vs rentona menee suoraan. Ja väsyneenä keskittymiskyvyn loppuessa ohjaus kärsii sekä linjojen pito ynnä omalla puolella pyörätietä pysyminen kompromisoituu. Eli pienempi versio Flevo ja puska ongelmasta väsyneenä, mutta ihan tarpeeksi vaarallista senttien toleransseilla ihmisvilinässä.

Onko Pythonissa väsyneenä ohjaus tarkkaa, vai sen lisäksi myös linjojen pito tarkkaa? Jälkimmmäinen on selvä ongelma piippuun ajettuna minulla norminojakilla, vaikka ensimmäinen pinnistäessä keskittyessä sujuu ongelmitta. Eli skarppaavatko aivot automaattisesti Pythonilla ohjausta ylläpitäessä myös oikeassa kohdassa ajoradalla oikeassa kohdassa pysymistä väsyneenä? Vai ovatko nuo kaksi erillistä ilmiötä, kuten norminojakilla ja pystärilläkin minulla?

Mikä ero Pythonin ja Flevon alkuperäisgeometrian välillä on? Pysyykö Pythonin eturengas pystyssä itsekseen alle 20 km/h?

Unessa tein pääosin käännökset ilman käsien vaikutusta ja tuntui kuin Hipparionia olisi ajanut ennen kuin kallisti koko pyörää tai hipaisi ohjaustankoa. Kokeilin ilman käsiä ajoa eniten ja tiukoissa mutkissa lähinnä kädet alhaalla penkinvieruskahvoilla sekä vähiten ohjaustangolla kaarosta jyrkentäen. Olen nähnyt jalkakäytävän levyisen u käänösvideon taittuvarunkoisella pienessä vauhdissa käsi maassa, etten näe iloa ohjaustangosta tosimaailmassa, kun Pythonin saa paljon tiukemmin kääntymään kuin Streetmachinen, mikä on kiva asia kaupungissa. Tosin täällä ei voi liikenteessä laskea kättä maahan, kun joku tallaa ruuhkassa päälle tai ajaa pyörällä yli, joten ihan parasta mahdollista ketteryttä tuskin saa aikaan oikeasti.

[vaaka]

tärkeimmät kysymyket lyhennettynä versiona, vaikka kaikkiin kysäreihinkin olisi kiva saada vastauksia: Mihin järjestykseen hallinnan vaikeus menee väsyneenä ja virkeänä ajaessa norminojakki, MBB kiinteällä rungolla, Python ja Flevo?

En tiedä, kärsiikö muilla väsyessä keskittymiskyky ja oikeassa kohdassa ajorataa meno samoin kuin minulla, joten YMMV, siten omakohtainen kokemus lienee harvojen herkkua, kun ei varmaan hirveän moni suomalainen ole ajanut kaikkia noita. Siten olisi kiva saada palautetta niiltäkin, jotka ovat ajaneet vain osaa noista.

[jooseha]

Mihin järjestykseen hallinnan vaikeus menee väsyneenä ja virkeänä ajaessa norminojakki, MBB kiinteällä rungolla, Python ja Flevo?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

[vaaka]

Ei hätää, eikös Pythonit ole tyypillisesti kevyitä, joten ei tarvitse ylämäkeen työntää narulla kiitos vain sitä pähkin vain, että, onko Python zen tilassa silti vaikeampi kuin mikään muu vaihtoehto? Jäykkänä ajaen Python lienee melkoinen painajaisuni alkuunsa ilman kokemusta. Jäykistettynä rungoltaan suoraksi vielä enemmän?

[Vilijami]

Kääntyväkeskiöiset -varsinkin ohjaustangottomat- ovat hieman vaikeampia oppia ajamaan kuin jäykkäpuomiset, mutta kun herra zenistä näkee vilauksenkaan horisontissa, niin vaivannäkö palkitaan kyllä. Varmasti.
Itselläni on viha-rakkaussuhde Flevon kanssa. Parhaana päivänä siinä pyörä ja ukko muuttuu yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi ja ajaminen tuntuu matalalennolta, MUTTA huonona päivänä kaatuu jo pihassa kun koittaa saada klosseja polkimiin ja tällöin olen rälläkkä kädessä pilkkomassa koko peliä romulaatikkoon, jota olen täälläkin foorumilla muutaman kerran uhonnut.

[vaaka]

Ulkopuolisen on vaikeaa arvioida, ovatko Flevon starttivaikeuksien vaihtelut päivästä toiseen rutiinin puutetta, vai sairauden kuvan reflektio.

[vaaka]

Hesarissa tänään on juttu Uudessakaupungissa voittoputken vieressä käydystä sisätila-ajosta, jossa tarkoitus oli kiertää kilsaa lenkki 300 kertaa päivässä. Kaksi päivää ja 35 paikkaa kumpaankin, kuulemma nopeasti myytiin loppuun röret runt - tapahtuma, joka oli kahdeksas kerta. Kävikö kukaan nojailemassa?

Tarvetta on useammalle sisäkisalle talvella, jos minulta kysytään. Tiloille myös.

[Wacky]

Harkitsin osallistumista muutama vuosi takaperin, mutta eipä sit tullu alettua siihen kun ei ollut mitään varmuutta miten nojapyörään suhtaudutaan. Oma veikkaus on että aika nihkeästi kun tila on kortilla ja erilaisuudelle ei sitä myöten yleensä annetaan mitään tilaa.

[vaaka]

Sama kävi mielessä, mutta tilan puolesta pyöräsi ei ole merkittävästi erilainen kuin pystärit. Nopeus on muuta. Kommentti radasta oli, että on kuin normia mäkisempi criterium. Eiköhän sulla vauhdit pysyisi vähintään pystärien tasossa ylämäessä kun hehe. Kysymällä ja pyörän mitat kertomallahan tilanne selviää. Jutun mukaan keskittyminen kärsii pitkässä kisassa, kun porukka juttelee, siksi ohittavat huusivat etukäteen neljä ohittaa.

[samuel]

Nää on päivän piristyksiä!

[vaaka]

Klassikko! Loistavaa ruahhahhaa!

[kuparinen]

Tässä yksi nojapyörän kulttuurillista asemaa valottava mietelmä: