Pakkolomalle sairaalaan

Haluatko jakaa Sinun omia kokemuksiasi/näkymyksiäsi nojapyöräilystä?
Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

Tässä raportti sairaalavierailusta ja vähän muustakin.

Niin kuin tiedätte inhoan näin pitkiä juttuja

Nyt suoli toimii jo normaalisti.

EI KAIKKI OLE NIIN KUIN MILTÄ NÄYTTÄÄ 1/8

(Otsikko on vastikään edesmenneen arvostetun valtiopäämiehemme Mauno Koiviston salamyhkäinen mietelmä.)

Jyväskylässä Kukkumäen laella seisoo suuri Keski-Suomen keskussairaala. (Ksks). Sain tilaisuuden tutustua laitokseen lähemmin äkillisesti ilmenneen ohutsuolitukoksen avulla. Aivan hilkulla oli, ettei tukos olisi aiheuttanut minulle ennenaikaista maailmasta lähtöä.

Kokemukset kahden viikon vierailusta Ksks:ään olivat mieltä mullistavat ja monella tapaa opettavat. Valitsin heti alusta asti asenteen, että minut pani joku aivan liian rajun työrupeaman vuoksi pakkolomalle aivan erikoislaatuiseen hotelliin, jonka vuorokausimaksu on vain 50 €. Loman pidetessä parin viikon mittaiseksi, ehdin jonkin verran tutustua hotellivieraan näkökulmasta talon toimintoihin ja interiööreihin ja oppia paljon oman kehon toiminnoista, sen lääkinnästä ja ihmisten välisistä vuorovaikutustaidoista.

Aluksi olin ensiavun vuodeosastolla. Kun vatsakirurgian osastolla ei ollut tilaa, sain muuttaa sitten diabeetikkojen osastolle, jossa vietin muutaman vuorokauden ja sain konkreetisesti nähdä ja kuulla, mihin epäterveelliset elämän tavat ja -ravinto johtavat sokeritautisella. Jalat lähtevät pala palalta ja arpien korjaus on vaivalloista, joskus mahdotonta ja kivut aivan hirveät. Ohessa kuva naapurin jalkapohjasta. Viimein vapautui tilaa vatsakirurgian osatolta, joten muutinpa sitten sinne.

Pääosan hotellvierailuni aikaa käytin housuvaippaa, joka on vallan mainio keksintö. Olo on sen suhteen vallan huoleton, kun ei tarvitse pelätä housujen ja vuodevaatteiden sotkemista. Myös oli ihanaa, kun pissa- tai kakkahädän tullessa ja kylpyhuoneen ollessa varattuna, saattoi kaikessa rauhassa antaa lämpimän pissan tai kakan tulla vaippaan, jonne mahtui yllättävän paljon tavaraa. Ehdottelin housuvaippaa huonetovereillenikin, mutta eipä vain kelvannut. Kun kysyin syytä, yksi sanoi, että silloin tuntee itsensä vanhaksi. Toinen sanoi, että siinähän itsekunnioitus menisi. Kolmas ei sanonut mitään. Kyllä on jo asiat heikosti, jos itsekunnioitus on yhden housuvaipan varassa. Jo loppuisivat valitukset märissä vaipossa viruvista vanhuksista, jos kaikille hankittaisiin tällaiset merkillisen imukykyiset vaippahousut.
2/8 On sanottava, että koko henkilökunta tässä hotellissa keittöhenkilöstöstä ja siivoojista kirurgeihin on loistavaa ja ammattitaitoista ja kärsivällistä varsinkin, kun ottaa vielä huomioon sen suuren, vaihtuvan vierasmäärän, joka talossa jatkuvalla syötöllä poikkeaa, ja joka ei millään meinaa mahtua taloon. Uusi suunnitteilla oleva sairaala on todella tarpeen. Kaikkien tinkimätön antaumuksellisuus työhönsä oli liikuttavaa. Minut leikannut kirurgi tuli jopa osaston ulko-ovelle hyvästelemään lähtiessäni hotellista. Kun tässä tarjoutuu minulle tilaisuus, kiitän teitä kaikkia sydämeni syvyydestä!

Mutta sitä raivostuttavampaa oli todeta se, minkälaisessa ympäristössä he joutuvat työskentelemään.

Kun olen Oulun yliopistosta vuonna 1968 valmistunut arkkitehti ja suunnitellut mm. Jyväskylän kaupungin kirkon peruskorjauksen sisävärityksineen (alttarin katon Bruno Tuukkasen maalauksia lukuunottamatta), Toivakan kirkon peruskorjauksen värityksineen (Pellervo Lukumiehen kattomaalauksia lukuunottamatta) ja Jyväskylän yliopiston normaalikoulun yläasteen ja lukion peruskorjauksen ja laajennuksen sisävärityksineen, kaikista myönteisin palauttein, arvelen, että minulla on kykyä sanoa suoraan, mitä mieltä olen KSks:n aulojen ja käytävien ilmiasuista.

Jos ajattelee, mikä on tärkeintä sairaalan aulojen ja käytävien ulkoasussa sairaan, usein sekavan potilaan kannalta, tulee ensimmäisenä mieleen rauhoittavuus ja infomaation johdonmukaisuus ja selkeys. KSks:ssä asia on juuri päinvastainen. Aulojen näkymät muistuttavat videopeliä, jossa tavoitteena on se, että mahdollisimman sekavasta näkymästä on mahdollisimman vaikea löytää tietä eteenpäin.

Kun minulla oli aikaa, eksytin itseni tahallani käytävälabyrintteihin, ja lähdin sitten etsimään tietä takaisin osastolleni kysellen ohikulkevilta hoitajlta opastusta.
”Hui, en todellakaan tiedä. Osaan vain oppimani reitin osastolleni, jossa olen töissä.” kertoi heistä kaikki tapaamani. Puolustukseksi opasteiden laatijoille on sanottava, että sairaalaa on muutettu ja laajennettu useassa eri vaiheessa. Vaikka uusi sairaala tulee muutaman vuoden kuluttua, olisi opastus kuitenkin mielestäni heti korjattava. Eihän se niin pajon edes maksa.

Koodi: Valitse kaikki

											3/8

KSks:n aula- ja käytävänäkymien yksityiskohdat eivät alkuunkaan tue sitä, että hiukan huumaantunut tai puoliksi näkövammainen ihminen itse löytäisi tiensä
perille. Uudessa rakennettavassa sairaalassa taideteosten ilmaisuasuun ja sijoitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sairaalan aulojen ja käytävien seinät eivät ole taidenäyttelyitä varten. Jos joku teos valitaan, on sen oltava sisällöltään sellainen, että tavallinen käytäväntallaajakin ymmärtää sen mielekääksi. Silloin se jää mieleen, ja palatessaan sen nähdessään ilahtuu ja toteaa, nyt minä olen oikealla tiellä. Tästä harvinainen ja oivallinen esimerkki on pääaulasta oikealle menevän käytävän varrella oleva Niskasen teos. Tekijän etunimeä en nyt muista.

Olen omalta kohdaltani miettinyt, miten ovat mahdollisia tällainen sarja toisiinsa liittyviä, onnellisia yhteensattumia kohdalleni (lähellekään kaikkea en ole tässä kertonut). Ajattelen, että asialla on ollut se talousihmisten nimiämä
näkymätön käsi, joka minun maailmassani on Äiti Maa. Maapallon syntyajoista lähtien Hän on hoitanut ja vaalinut maan kasveja ja eläimiä, joiden muassa myös meitä ihmisiä. Äiti Maa ohjaa meidän kulkuamme, jos vaan annamme sen tapahtua sisäistä ääntämme kuunnellen. Jos nyt tai myöhemmin Hän sattuu tätä lukemaan, kiitän Häntä syvästi nyt näin kirjallisesti. Mielessäni Häntä kiitän oikeastaan joka hetki.

Melkein joka yö näen unta, että ajelen rakentamillani nojapyörillä pitkin Jyväskylän katuja ja ympäristöjä. Herätykset ovat aina outoja, kun nojapyörä, jossa istun onkin aika kummallinen. Enemmän herättyäni tajuan viimein, että se onkin sairaalasänkyni, jossa makaan. Kerran yhdessä unessa olin tilannut Englannista huippuluokan tummanpunaisen Ice-merkkisen kolmipyöräisen nojapyörän. Kun lähetys tuli, erkoista siinä oli se, että paketin sisässä olin minä itse istumassa uudessa pyörässäni. No, siinä minä istuin ja ajattelin, että paketin tuoneet pojjaat alkaisivat pian avaamaan pakettia. Mutta kun ei mitään tapahtunut, aloin hiljalleen itse purkaa pakettia, kun se oli helposti murenevaa styroksia. Kun enemmän heräilin olikin nojapyörä, jossa istuin taas sairaalasänkyni.

Eläkkeelle päästyäni viime vuosituhannen lopulla aloin suunnitttelemaan ja rakentamaan erilaisia kaksi- ja kolmipyöräisiä nojapyöriä. Viimeksi valmistui juuri ennen vappua SH30, joka on nelipyöräinen, nelivetoinen ja nelihenkinen katettu riksa. Kuva mahdollisesti ohessa.

Koodi: Valitse kaikki

											4/8

Vaikka olen lapsena toisen maailman sodan aikana ollut pommituksissa ja suoraan silmästä silmään venäläisen maataisteluhävittäjän suorassa luotisuihkeessa, jossa äitini oli vähällä kuolla, pahin lapsuuden kokemus oli, kun isä hirveästi suuttuneena hirtti kellarissa ihanan Nalle-koiramme seinässä olevan koukun ja narun avulla. Kellarista kuului kauhea ääni, ennen kuin Nalle kuoli. Me lapset ylä kerrassa odotimme kauhuissamme kuka seuraavaksi viedään kellariin. Äiti ei ollut paikalla. Nalle oli leikkinyt isän narulla kuivumassa olleen valkean paidan hihoilla ja ne olivat repeytyneet.

Hotellini lähiympäristössä rakennetaan paljon. Aamuisin on hauska seurata hotellini terassilta läheisen työmaan heräämistä päivään. Vastaava mestari seisoo jämäkästi paikallaan ja antaa ohjeita päivän työkohteista työhön tuleville miehille. Voi, että minä ihailen ja kunnioitan suunnatomasti monitaitoisia, ihmistuntemusta omaavia työmaiden vastaavia mestareita. Mielestäni he eivät ole koskaan saaneet ansaitsemaansa arvostusta.

Erityisellä lämmöllä muistan Laajavuoren hotellityömaan vastaavaa mestaria Otto Hirvelää. Hän soitti joka päivä minulle arkkitehtitoimistoon, jossa olin töissä suunnittelemassa ao. kohdetta. Aina hän aloitti puhelun kovalla äänellä:”Hirvelä päivää!” Siinä nuori vastavalmistunut arkkitehti oli pudota tuoliltaan. Otto hoiti mahtavan ja vaativan työurakkansa niin vastuuntuntoisesti, että hänet vietiin työmaalta kolmesti pillit vinkuen tänne sairaalaan. Sydän ei tahtonut kestää. Ylevin rauha hänen muistolleen.

Ensikokemus vastaavista mestareista minulla on 1960-luvun alussa Lapin läänin keskussairaalan työmaalta, jossa olin kesäharjoittelijana arkkitehtiopintojen alussa. Työmaan vastaava mestari Rantanen oli äärimmäisen vähäpuheinen, mutta kaikki mitä hän sanoi, oli aina täyttä asiaa, ja viesti meni perille. Näki, että kaikki työmiehet kunnioittivat häntä, jotkut ehkä vähän pelkäsivätkin. Sain ensi tehtäväksi parvekkeiden vanhojen kaiderautojen irroittamisen. Ruuveja ei saanut irti tavallisella ruuvimeisselillä. Toin kotoani taitteisen erikoismeisselin, jolla sain kaikki raudat irroitettua. Rantanen katsoi hyväksyvästi, ehkä vähän murahti jotain, minä kuitenkin ymmärsin.

Tämän kirjoituksen otsikko pitää monessa suhteessa paikkansa. Esim. kaupan alalla on kehittynyt pikkuhiljaa paljon vääristymiä. Ihmiset tyytyvät siihen miten on, eivätkä yritä edes ajatella miten olisi paremmin. Mistä johtuu Suomessa ruuan korkea hinta? Yksi ja ehkä tärkein syy on näiden supermarkettien älyttömän suuri
5/8
tuotevalikoima. Kun kysyy kauppiaalta miksi tuota ja tuota on täällä myynnissä, kauppias vastaa, että asiakas pyysi sitä. Samalla hän joutuu kuitenkin hankkimaan aika lastin tuota tuotetta, ja on hyvin mahdollista, että tuotetta haluavia ei muita olekaan, mutta hylly täyttyi tuotteesta ja käyttöajan mentyä umpeen ne heitetään roskiin. Kuka tämän maksaa? No asiakkaat tietenkin korkeammissa hinnoissa. Onko kauppias putiikkinsa herra vai onko se asiakas? Ennen kauppias sanoi reilusti ei oota. Nykyään se ei tule kuuloonkaan.

Raikkaan tervehdyksen vanhan ajan terveestä kaupanteosta on tuonut maahamme Lidl, jonka sopivan kokoiset ja funtionaaliset myymälät valtaavat onneksi alaa. Siellä tulee iloiseksi tyhjistä hyllyistä. Sehän tarkoitta sitä, että kaikki on mennyt kaupaksi. Roskiin ei ole tarvinnut heittää mitään. Mahdolliseti Lidl voisi tämän takia vielä enemmän pudottaa hintojaan, mutta kukapa se ei helppoa rahaa ottaisi vastaan.

Tänään sunnuntaina 28.5.2017, eilenhän sain lähtöpassit lomahotellistani, lähdin pitkästä aikaa ajelemaan tekemälläni nojapyörällä SH26:lla, jossa on 1000 watin sähkömoottori, kaksi 10 Ah:n litiumakkua ja liikennevakuutus. Varastossa on vuoroaan odottamassa tekemäni lentokonevanerikuorinen velomobiili SH18. Kuva mahdollisesti ohessa. Siihen lähtee huomenna Keravalta tulemaan tilaamani sähköiset lisävarusteet, jotka asennettuani paikoilleen ajelen sitten sillä. Numerot 26 ja18 tarkoittavat, missä järjestyksessä ne olen tehnyt. SH on lyhennys Sakari Holmasta.

Mutta asiaan. Ajelin Vaajakoskelta kaupunkiin onnellisissa tunelmissa. Oli puolipilvistä ja lämpötila oli passelit 18 astetta. Tuuli aika kovaakin, mutta eihän se matalassa nojapyörässä mitään haittaa. Ilme kuitenkin synkistyi, kun saavuin Jyväsjärveä ympärövän ihanan ja Suomessa ainutlaatuisen Rantaraitin siihen kohtaan, jossa olivat alkaneet raittia ympäröivän tuuhean kasvillisuuden avohakkuut kaupunginpuutarhurin käskystä. Mistä ihmeestä on löytynyt sellainen paukapää, joka käskee tuhota mm. pieneliöitten ja pikkulintujen pesimäpaikat tehden alueesta aution ja tylsän kaupunkipuiston. Luonnonsuojeluväkikin on kauhuissaan, ja minä paljon paljon vihaisempi kuin Nasse-setä. Edellisiltä vuosilta tämän terroristin jälkiä näkyy esimerkiksi lähellä Nelostietä sijaitsevan Halssilan uimarantaa suojaavan kasvuston tuhoaminen. Kasvusto toimi näkö-,melu- ja pölysuojana erittäin vilkasliikenteisen Rantaväylän ja uimarannan välissä.

Koodi: Valitse kaikki

											6/8

Muitakin emämunauksia on kaupunkimme tehnyt. Mm. Tuomiojärven upean leiritäalueen (usein Suomen parhaaksi mainitun) tuhoaminen ja muuttaminen asuntoalueeksi oli anteeksiantamaton teko. Selitys tuhomiselle oli, että alueelle eivät mahtuneet asuntovaunut, oli kovin ontuva, keinotekoinen ja ajattelematon. Hyvä, kun eivät mahtuneet. Rumina pömpeleinä olisivat asuntovaunut pilanneet Tuomiojärven kauniin rantamaiseman. Niiden paikka on olla enemmän piilossa häpeämässä rumuuttaan. Toinen yhtä ontuva selitys oli, että alueen rakennukset olivat huonokuntoiset. Ei oikeat leirintämatkailijat ja patikoijat vaadi mitään huippukuntoisia tiloja. He jopa viihtyvät paremmin vähän patinoiduissa tiloissa kuin huippusiisteissäja steriileissä paikoissa. Reissun tunnelmahan vallan lätsähtää, kun joutuu menemään tiptop-kuntoiseen kaupunkitilaan. Ainoastaan asuntovaunulaiset sellaisia tiloja haluavat. Onhan asuntovaunut sisältään kaupunkiasuntoja. Minä en voisi kuvitellakaan lähteväni asuntovaunu auton perässä muiden autoilijoiden harmiksi matelemaan, tukkimaan ja jatkuvia vaaratilanteita aiheuttamaan Suomen teille.

Leirintäalueen siirto Laajavuoreen oli osoitus täydellisestä tietämättömyydestä hyvän leirintäalueen tarpeista. Eihän ole mitään järkeä tuhansien järvien maassa sijoittaa leiritäalue raiskatulle alueelle kauas järvistä sisämaahan, hyttysten ja paarmojen seuraan. Nyt kiertää Jyväskylän kaukaa esim. pyöräretkeilijöiden ja patikkareissulaisten reitit. Edellisten määrä tulee varmasti lisääntymään sähköpyörien yleistyessä.

Nyt tuli mieleen, että kansanterveyden ja tieliikenteen turvallisuuden kannalta asuntovaunujen verotuksen voisi reippaasti vaikka kaksinkertaistaa. Vero kohdistuisi todella selvästi vauraampaan kansan osaan. Eihän vähempivaraisilla ole varaa ostaa tai vuokrata asuntovaunuja. Asuntovaunu auton perässä matkustaminen on monin verroin epäterveellisempää kuin patikoiden ja pyörällä matkustaminen.

Paljon olen asioita miettinyt kävellessäni hotellini lähiympäristössä. Kun aivot alkavat liikaa savuta, istahdan sisääntuloaukion vierustalla olevalle penkille ja panen piippuun polttaen liiat ja varsinkin turhat ajatukset pois. Poltan piippua normaalisti vain kerran pari päivässä. Se on minulle tärkeä työväline. Piippua sytytellessäni laitan vasemman kourani tuulen suojaksi tulitikun liekille, ja piipun hehkua katsellessani, kuvittelen olevani kaukana kairassa leirinuotiolla korpikuusten humistessa hiljaa ympärilläni kuiskien minulle salaisuuksiaan.

Koodi: Valitse kaikki

											7/8

Piippu on sillä tavalla minulle yksi tärkeimmistä työvälineistä, kun olen pajallani puurtanut jonkin asian kimpussa ja työ pysähtyy jonkun eteen tulleen ongelman vuoksi, jätän homman siihen, menen parvekkeelle ja panen piippuun. Usein käy niin, että ennen kuin olen saanut piipua edes sytytetyksi, ongelman ratkaisu on jo päässäni valmiina.

Penkillä istuessani poikkesi aina joku ohikulkija jutteleen. Useimpien miesten kanssa juttu ei oikein sujunut, mutta varsinkin vanhojen naisten kanssa juttu sujui hyvin. Heissä on rohkeutta ja jäljellä sitä vanhan kansan viisautta, sitä hiljaista tietoa. Aivan ihanaa oli heidän kanssaan jutustella. Sekin varmaan kuului hotellini koulutusohjelmaan.

Se, miksi naiset pärjäävät nyky-yhteiskunnassa selvästi paremmin kuin miehet johtuu monestakin aivan päivänselvästä asiasta. Olen käynyt paljon erilaisia persoonallisuuden kehittämiskursseja. Säännöllisesti kursseilla olen ollut ainoa mies. Yksi naisten salaisista aseista, joita heidän ei tarvitse pitää piilossa on käsi- tai olkalaukku. Se on heillä aina mukana. Siinä heillä on valittuna tarvittavat välineet eri tilanteita varten. Missä mies säilyttää vastaavia välineitä? Ne ovat takin ja housujen taskuissa. Kun vaatteita vaihdetaan, ne jäävät tietenkin sinne ja huomataan sattunut vasta tilanteessa, jossa niitä tarvittaisiin. Siis hankkikaa hyvä laadukas olkalaukku miehet! Olette silloin heti toisella tasolla. Muuten meidät jyrätään.

Tätä kirjoittaessani olen jo kotona. On aikainen sunnuntaiaamu 28.5.2017 kello on neljän kieppeissä. Aurinko ei ole vielä noussut. Heräsin aivan merkillisestä unesta. Olin heitettynä sairaalan ulkopuolella isoon avoimeen jätetynnyriin, siis kai kuolleeksi luultuna. Aluksi en saanut liikuteltua jäsentäkään. Sitten rupesinkin miettimään olenko minä nyt sitten siis kuollut. Jos olin kuollut, ajattelin, että jaahas, tällaistako se sitten rajan takana on. Sitten huomasin, että voinkin liikuttaa hiukan jäseniäni. Rupesin huuteleen, että hoi, täällä ollaan. Kun ketään ei tullut, rupesin laulamaan. Lauloin mm. Ukko Nooan. Ääni oli kummallisen selkeä. Lauloin jopa hyvin. Sitten tapailin uusia lauluja. Olen nimittäin säveltänyt ja sanoittanut ainakin yhden esityskelpoisen laulun. Nyt sävelsin ja sanoitin ainakin yhden uuden laulun, joka oli mielestäni yllättävänkin hyvä. Tietenkin melodia unohtui, kun ei ollut kynää eikä pperia sen muistiin merkitsemiseksi niinkuin usein käy. Kun ei vieläkään ketään tullut vaikka kovasti lauloin, lähdin hitaasti ja varovasti nousemaan tynnyristä. Ruumiini oli kuin saksalaisen sotilaan, joka oli kaivettu ylös rovaniemeläiseltä hautuumaalta vietäväksi Norvajärven yhteishautaan.
8/8
Muistan ainiaan sen losahduksen, joka kuului, kun ruumiiden kerääjä tarttui erään sotilaan olkavarresta ja veti, ja olkavarsi irtosi kumman helposti. Ruumiiden kerääjä heitti olkavarren pussiin, johon kaikki sotilaan osat kerättiin. Meitä poikia oli kielletty katsomasta, mutta kukapa meitä ehti estää. Sehän oli kovin kiinnostavaa. Kömmin ylös tynnyristä ja lähdin konttaamaan vaivalloisesti sisälle kohti hotellihuonettani. Heräsin omassa sängyssäni kotonani Vaajakoskella.

Mietin, lähetänkö tätä juttua Keskisuomalaiseen ollenkaan. Se muistuttaa nykyään enemmän seiskalehteä kuin sanomalehteä. Hirvittävän paksu, täynnä ylisuuria kuvia ja turhia juttuja. Oikeiden uutisten osuus minimaalinen. Lähettämisessä
meinas olla myös sellainen ongelma, että olen kijoittanut tämän pääosin ikivanhalla ilman nettiyhteyttä olevalla Window XP:llä, jonka ihana tyttäreni Maija toi sairaalaan, jossa tämän jutun aloitin kaiken sairaalatohinan keskellä sänkyni laidalla. Muistikku, jolla oli tarkoitus kirjoitus tallentaa omalle pöytäkoneelle ei toiminutkaan. Onneksi löysin toisen tikun, joka toimikin onneksi.

Siellä sisääntuloaukion penkillä istuessani, ajatellen nykymaailman mieletöntä menoa ja omaa elämääni nyt, kun olin sen täpärästi menettää, väliin itkien, ainoana lohduttajana hyvän ystäväni Veikko Hirvimäen ihmeellinen patsas Lentoon lähtö, joka on aukion keskellä. (Olin mm. Veikon avustajana mm. yhdessä presidenttipatsas kilpailussa). Sanoiksi muutettuna patsas on minulle lempirunoilijani Lauri Viidan runo kokoelmasta Luominen:

Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen luojan kämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen lastut arkinrakentajain.
Lienet kasvi, eläin taikka puu:
Kaikin soluin sydämin,
Usko, tahdo jotakin!
Niin se kerran tapahtuu.

Tuhat kertaa tuhat vuotta mitään ei voi tehdä suotta.

Vaajakoskella 29.5.2017

Sakari Holma

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

Tässä juttuun liittyvät kuvat.

Jalka.jpg
SH30 29.4.2017.2.jpg
SH30 29.4.2017.2.jpg (524.12 KiB) Katsottu 9787 kertaa
SH18 2017.04.23.jpg

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

sv
Viestit: 112
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 20:10

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja sv »

Olipa hieno kirjoitus, jonka iäkäs mies vain voi kirjoittaa, en ole ennen lukenut näin pitkää juttua täällä, tämä oli koskettava.
Monet kirjoitukset ovat sellaisia joissa ei ole mitään asiaa.
Mutta irakas osaa.
Nyt kun olet palannut riviin niin ei muuta kuin mukavia nojapyörä retkiä
t: toinen vielä iäkkäämpi mies.
seppo

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

Kiitos sv.

No, kuinka iäkäs olet?

Käytätkö jo housuvaippoja? :wink:

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

sv
Viestit: 112
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 20:10

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja sv »

Ensikuussa 82v tulee täyteen. :D
On mulla kokemusta vaipastakin kun kolmevuotta sitten operoitiin peräpäätä ja viikon pidin vaippoja :mrgreen:
Mutta nyt kaksiviikkoa sitten aloitin nojailun ja eilen tuli 200km täyteen, aloitus tämäkin.
seppo

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Puolet ikää ja on aina kivaa nähdä, kun tulee painavaa asiaa. Kuten olen aina sanonut, paljon asiaa ei mahdu pariin sanaan, vaan pitkä teksti tulee väkisin. Älä Sakari silti vielä kirjoita muistelmiasi, ota vaan lisää ajokilometrejä. Ja elämän kokemusta.

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

2017.05.30.22.21 Palkitsen itseäni kirjoitteluistani päivittäin. Kun maanantaina 29.5. oli tapahtunut se ihme, että vatsa lähti toimimaan normaalisti, sallin itselleni kunnon ravintola-aterian Jyväsjärven rannalla sijaitsevassa Ravintola Albassa. Tänään 30.5. ostin itselleni kaksi kunnollista piippua SokosCenrumista. Piiput olivat huippudesignia ja -laatua, kädessä sulavia.

Albassa tilasin Valkosipulikuhaa ja 16 cl talon valkoviiniä. Kohta tilattuani tarjoilija tuli valittamaan, että tilaus tulee viipymään, kun talossa on niin paljon asiakkaita. Ei se mitään, sanoin, kyllä tässä saan ajan kulumaan. Ja kuluihan se. Katselin Jyväsjärvelle avautuvaa panoraamaa vakiopaikaltani, keskeltä ja korkeimmalta kohtaa salia. Näkymä oli kaunis kuten aina. Laineet välkkyivät auringon paisteessa ja mieleeni tuli ne lukemattomat kanootti- ja kalareissut Kotkasta, useille ihanille Keski-Suomen järville, Perämerelle, Oulujärvelle, Inarin järvelle ja Norjan vuonoille. Viime kesänä luovuin kanooteistani. Useissa kaatumisissa ruhjoutuneet olkapääni eivät enää sietäneet melontaa eivätkä kapeaan kanoottiin astumista.

Mutta sitten ajattelin: vene. Mikset tee 3 mm:n lentokonevanerista huippukevyttä venettä? Ja suunnittelu lähti käyntiin. Pääpiirteittäin homma oli jo valmis, kun ruoka jo tuli pöytään. Tämä muuten nyt ei ole unta. Ensimmäisen suupalan maistettuani olin taivaassa. Pietaria ei näkynyt. Ehkä olin livahtanut hänen selkänsä takaa, muuten ei tällaisella taivaankieltäjällä olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä sisään. Harpun soittoakaan en kuullut. Kuha oli hurmaavaa, miltei suolatonta, mutta siinähän se koko juju piilee. Liika suola ajaa kaikki muut maut tiehensä. Viini oli aika hyvää. Pidin viinilasia vähän varjossa, ettei Jumala näe. Onhan viinin juonti ainakin minun lestaadiolaisen isäni mukaan syntiä. Jälkiruuaksi tilasin kahvin ja https://www.viinikauppa.com/catalog/rem ... 4-konjakin, joita siirryin nauttimaan avoterassin lepotuolille.Tuo Remy Martin ei ollut mielestäni hyvää. Yhden tähden jaloviina hakkaa sen mennen tullen. Olen ollut siihen ennenkin pettynyt. Nyt en vaan muistanut.

Tässä kuvassa ollaan melomassa Norjan Lyngden-vuonolla. Keulassa istuu tyttären poikani Ilmo laajentamassani tavara-aukossa.

Lyngen-vuonolla.jpg

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Kaunis kajakki, sääli etteivät paikat kestä. B vaihtoehdoksi kajakki, jossa potkimalla pohjan alla olevat evät liikkuttavat plus purje ja sivumoottori reserviin.

Edellisviestissä mainitsemasi näkymätön käsi taloudessa on 1700-luvulta Adam Smithin idea ja toisin kuin kansainvälisesti historia kirjoitetaan, vielä aiempi taloustieteilijä pappi Anders Chydeniuksen tyyppistä juttua. On se jännää, miten tuollaiseen puppuun vetoavat valtioiden johtajat tänään, vaikka oikeasti taloustieteilijät ovat osoittaneet, ettei tuollaista varsinaisesti ole. Korkeintaan ekoista taloustieteilijöistä poiketen Jumalan kaitsemus on ohjaavana voimana käytännössä harvain valtaa, eli joidenkin ihmisten manipulointia. Harmaat eminenssit lobbaamassa.

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

vaaka kirjoitti:

Kaunis kajakki, sääli etteivät paikat kestä. B vaihtoehdoksi kajakki, jossa potkimalla pohjan alla olevat evät liikkuttavat plus purje ja sivumoottori reserviin.

Edellisviestissä mainitsemasi näkymätön käsi taloudessa on 1700-luvulta Adam Smithin idea ja toisin kuin kansainvälisesti historia kirjoitetaan, vielä aiempi taloustieteilijä pappi Anders Chydeniuksen tyyppistä juttua. On se jännää, miten tuollaiseen puppuun vetoavat valtioiden johtajat tänään, vaikka oikeasti taloustieteilijät ovat osoittaneet, ettei tuollaista varsinaisesti ole. Korkeintaan ekoista taloustieteilijöistä poiketen Jumalan kaitsemus on ohjaavana voimana käytännössä harvain valtaa, eli joidenkin ihmisten manipulointia. Harmaat eminenssit lobbaamassa.

Tämän käsitteen: "Näkymätön käsi" voi kukin tulkita ihan omalla tavallaan omia taustojaan vasten. Esim. Jumalan kaitselmus vastaa hyvin Näkymätöntä kättä.

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

Avatar
Vilijami
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7066
Liittynyt: 27 Maalis 2014, 09:19
Paikkakunta: Oulu

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja Vilijami »

irakas kirjoitti:

Mutta sitten ajattelin: vene. Mikset tee 3 mm:n lentokonevanerista huippukevyttä venettä? Ja suunnittelu lähti käyntiin. Pääpiirteittäin homma oli jo valmis, kun ruoka jo tuli pöytään.

Nojapolkuvene? Itse olen tällaista haaveillut, kun yhdellä kädellä soutaminen on kovin nihkeää.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Ei vain taloustieteen mukaan sellaista asiaa ole taloudesta löytynyt kuin Jumalan vaikutus, mutta ihmisten suhmurointia senkin edestä.

E-Cruiser
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 695
Liittynyt: 02 Marras 2014, 13:01
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja E-Cruiser »

Jaksamista, Sakari.
Muistan kun itse makasin yhteensä kolme kuukautta kahdessa eri sairaalassa polvien takia 2003, niin kyllä maistui pizza taivaalliselle kun sukulainen sellaisen toi pari kertaa. Sinulla nyt oli täysi ruokakielto, mutta ei se sairaalaruoka silloin paljon parempaa ollut. Niillä oli muistaakseni vielä vuonna 2003 käytössä se vanha ohjesääntö että potilaille tuli syöttää sitä 800 kalorin "extra low calorie"-dieettiä, ja suolattomana tietenkin.
Muutama viikko sitä ja pizza oli kuin paratiisin pidot. Nykyään käytännöstä on käsittääkseni luovuttu. Muistan vielä kun hoitaja paheksui ja näytti hapanta naamaa kun potilaalle tuotiin pizza. Meteliähän niissä paikoissa riittää, korvatulpat ovat ihan välttämätön lisävaruste.

25 000km MXUS 500W suoravetomoottorilla 2012-2017

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Ei minulla käsileikkauksen aikaan 1999 ollut mitään meluhaittoja. Riippuu varmaan siitä, minkälaisia potilaita on ja millä osastolla on. Päiväsairaalassa olin puukotuksen jälkeen yön ja klo 11 seuraavana päivänä ulos. Päiväsairaalassa sarjatyöleikkausmeininkiin pääsevät hyväkuntoiset. Laitapa sekava alzhemer potilas sotamuistoista kärsivänä huutamaan yön yli ja et helpolla pääse kuntoutumisen alkuun.

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja irakas »

2017.06.02.08.13. Tänä aamuna se sitten ratkesi

Olen kaiken aikaa miettinyt, mikä minua vaivaa, miten voin kokea olevani yhtä aikaa kahdessa tilassa poimien niistä aina tilanteeseen sopivan yksityiskohdan.

Hyvin ja syvästi nukutun yön jälkeen herättyäni, menin vessaan ja ulostin kevyesti ilman kovia päkistelyjä kunnollisen tulosteen, joka oli todella merkittävää tervehtymiselleni. Sitten söin tukevan aamiaisen. Juomana oli Teeleidin Caribbean Kiss-teetä. Liekö se ollut ratkaisun syntymisen avain. Kiitos kuitenkin Teeleidille hyvästä teestä.
Mennessäni parvekkeelle aamupiipulle, pälähti päähän, voisikohan tässä nyt olla kysymys useammasta ulottuvuudesta. Piippua sytytellessä se ratkesi:
elän nyt neliulotteisessa maailmassa.

Ulottuvuus 1. Perusminä
Ulottuvuus 2. Tämä näkyvä todellisuus
Ulottuvuus 3. Lähimenneisyyden todellisuus
Ulottuvuus 4. Utopioiden todellisuus
Näistä perusminä pysyttelee visusti erillään muista ulottuvuuksista. Se antaa ulottuvuuksien sekoilla keskenään, mutta pitää ohjat käsissään.

Ulottuvuuksien välinen raja on kuin veteen piirretty viiva.

Onko kysyttävää?

Nyt lähden Kylpylä Wessmanniin. Näkemiin ja Kuulumiin!

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

Avatar
Vilijami
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7066
Liittynyt: 27 Maalis 2014, 09:19
Paikkakunta: Oulu

Re: Pakkolomalle sairaalaan

Viesti Kirjoittaja Vilijami »

Nämä ovat niitä pohdintoja, jotka vaativat yleensä vakavan sairastumisen tai muun pysäyttävän kriisin.
Itse pohdiskelin paljon 15 vuotta sitten sairaalassa koko oikea puoli kehostani halvaantuneena. Aiemmin tärkeänä pitämäni asiat tuntuivat yllättäen aika merkityksettömiltä ja oikeastaan mitä järkeä on missään. Olin aiemmin ollut mielestäni kuolematon supermies ja sitten yhtäkkiä täysin toisten huolenpidon armoilla. Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää.
Todellisuus oli yksi iso pohdinnan kohde. Esko Valtaojan ajatuksia herättävä kommentti oli asiasta: "Todellisuus saattaa olla olemassa."

Vastaa Viestiin