Kiitoksia huolenpidostasi! Olen aika varma, että mulla on välillä joku päivä vuodessa kivuttomia. En vain muista, milloin on viimeksi ja ovat niin harvassa, etten pysty arvioimaan esiintymistiehyttä. Tiedän kivuttomia päiviä olleen ja useammin niin minimaalista kipua, ettei haittaa mitään.
En sanoisi olevani tällä hetkellä pohjakunnossa, mutta ennemminkin hyvässä jyrkässä nousukulmassa kunnossa yleisesti ja juoksussa tuplana, kun niin vähän sitä olen tehnyt. Silti talvesta alkaen olen juossut enemmän kuin peruskoulun kilpauintipäivien. Vaikka prosentuaalisesti matkat kasvavat tällä hetkellä paljon, matkana ei lisäystä ole paljon, kun tosiaan aika pohjalta lähtee.
Tiedän, ettei passaa liikaa lisätä matkaa ja nopeutta ja siksi olen maltilla lisännyt mittoja. Edellinen enkka 18.6., joten sopeutumisaikaakin jäi väliin. Ei paljon näyttänyt keskivauhti nousevan, kun äsken latasin datan tietokoneeseen ja vertailin, mutta uudessa enkassa on mukana valoissa seisomista ja paljon isompi mäki, kun en juossut vain juoksuradalla, vaan vedin Linnanmäen Tivolitien puolelta ylös. Kahden enkkareissun pystynousun erot olivat aika merkittävät, kun kesäkuussa 90 pystynousumetriä ja viimeksi 155. Hotsittaa kokeilla tasaisella sipsuttelua nähdäkseni, mikä on vauhdin ja mäkien eliminoinnin vaikutus kunnolle sekä saavutettavalle matkalle. Herännyt hotsitus kokeilla, pystynkö juoksemaan tänä vuonna kympin pysähtymättä ihanneoloissa. Ei vaikuta mahdottomalta, jos ei kroppa tee tenää. Nyt on tuulessa ja viileässä juostu, tyyni ja lihasten toiminnalle sopiva ei liikaa läkähdyttävä lämpö lisi hyvä vertailu oman kropan toiminnalle. tiedän olevani tukkijäykkä tehoton pyörällä suremmissa vauhdeissa viileällä säällä. Kun uusi enklka tuli vajailla unilla ja palautumisella aiemmasta rasituksesta, saa vähän iloa varmaan ilmaiseksi ihanneoloissa tuotakin kautta.
Huolestumista on minullakin terveyteni suhteen uudentyyppisestä rasittamisesta, kun noin puolessa välissä matkaa tuntui ikävälle ristiselässä vasemmanpuoleisessa selkälihaksessa. Se meni ohi melko nopeasti, mutta vasemmassa pohkeessa vasemmalla takana ulkosyrjän ja takaosan kulmassa lihas tai jänne jäykistyi pitkälle pätkälle pystysuunnassa. Pelkään pohkeen paikanneen vajaavoimaista ristiselkää. Tässä on tienhaara. Jos treenaa vammauttamatta, kunto paranee ja työturvallisuus sekä loukkantumisriski urheillessa vähentyy, mutta jos vetää överit, tule rapaa silmille reippaasti. Kun on jo rankavaurio ristiselässä, lihasvaurio päälle ei voi olla hyvästä. Pitää kuunnella itseään ja ottaa iisisti, jotta kuntoudun vammautumisen sijaan.
Olen yrittänyt vähentää lekurin ohjeiden mukaan vammautumisriskiä hitaasti hölkäten tai perätin sipsuttaen ärsyttävän hitaasti. Tervettä päivää en näe ilman uusia lääketieteellisiä keksintöjä. Käsi on nykytiedolla korjauskelvoton ja kaikki, mitä on tehtävissä on jo tehty. En ihmettele lekurien eläkepuheita. itse olen sitä mieltä, että korkeintaan osa-aikaeläkkeeseen voi edes teoreettisesti taipua nykykunnolla. Yksi käsivaivoista palaa kuin väärä raha ja tärinän välttäminen plus toisessa ääripäässä kovaa rystyllä kiekon heittäminen poistaa juurisyytä kudosten liimautumista toisiinsa luonnottamasti. Ja vääriin asentoihin pingottaen kudoksia ärsyttäen ja pahimmillaan tulehdusta aiheuttaen liikeratoja rajaten. Joka päivä on erilainen hermojen liikkuvuuden rajojen suhteen ja vain kaksi sääntöä on varmoja. Kovaa treenaaminen tai työskentely (paitsi kiinnikkeitä rikkova rystyheitto) turvottaa paikkoja ja aiheuttaa hermojen kinnaamista. Toinen sääntö on pakollinen levon, hermoratojen venytystarve sekä käden nosto nyrkkiin puristelu ja ravistelu veren ja lymfanesteiden pois kädestä siirrolla paineen alennus, jolloin hermot eivät ole yhtä pahasti puristuksissa kuin mitä voi olla. Arpien joita ei voi leikata ympärillä olevista hermoista johtuen plus nesteturvotuksen pahimman tapauksen skenaarioon verrattuna kuntoutus on hyvästä kivun liikkuvuuden kannalta.
Onneksi toinen vamma pronaattorilihaksen vajaatoiminta paranee ainakin osin ajan kanssa liikunnalla. Sikäli on valoa tunnelin päässä osin, kun on oire tunnistettu ja auttavat kuntotusliikkeet löydetty. Nyt on kyse vain ajan antamisesta, jotta kuntoutus ehtii vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista. Minulla on niin pahat käsivammat, että osa rajoista on hakattu kiveen lisävammoilta suojautumiseksi. Lekurin käsky on 5 kg maksimipainot puntteillessa huolimatta siitä, että lisämassa lihaksissa ja jänteissä suojaa tälleiltä.
Kun kerran kämmenheitot oli kielletty kyynärpää taitettuna kesken heiton (lisää sikana tehoa) ja onneksi pystyn suoralla kyynärpäällä heittämään kiinnikkeitä rikkoen kuntouttaen, herää kysymys, pääsenkö jossain vaiheessa yli toisen lekurin asettaman rajan. Jos ajan kanssa hitaasti rasitusta lisäten (tässä jarruttelussa olen onnistunut) saan kuntoni siihen, että selviän täydestä kuntoutusohjelmasta 5 kgn punteilla, voi miettiä pienen lisäpainon käyttöä. Kun toinen lekuri totesi lihasmassasta olevan hyötyä uusien vammojen välttämisessä. Toistaiseksi en kovin helposti ole kolhinut itseäni tervemmpänä ollessa max 13 kgn hauiskäännöksiä ja lähes sivulle nostossa. Nyt ei mitään jakoa ja varmaan sattuisikin, jos edes yrittäisin.
Kun toinen lekuri sanoi jänteiden vahvuudenkin suojaavan, olen jännetreenejä tehnyt välillä. Ja turhan usein kolhinut itseni siinä, joten en ole päässyt pitkiin kuntoutusputkiin. Ei päreinä oleva jänne anna yhtään turvavaraa ylirasituksen suhteen. Ikävä juttu on se, ettei mikään anna treenatessa varotusta liiallisesta rasituksesta. Lihastreenikin antaa liian myöhään liian mietoja signaaleja jänteen ollessa todellinen ninjastealthvittuilija. Siksi viime jännetreeniärsyyntymisestä talvella oppineena ajattelin tämän kesän vähintään mennä vain punttitreenillä lihaksia vahvistaen ja korkeintaan jo turvalliseksi todetuin minipainoin ja harvoin toistoin puntilla. Ilman vaaralliseksi osoittautunutta jumppakuminauhan käyttöä.
Vaikka vaivoja on paljon ja herkkä uudelleen hajoamiskynnys, en pidä itseäni enää kriittisessä vaiheessa olevana kuin jännetreenien suhteen kädessä. Sikäli MBB ajon opettelu ilman oikeaa kättä tai molempia olisi sikakova juttu. Kuten myös lisälihasmassan haku. Se on realistinen tavoitepari ja piiiitkän ajan kuluittua, kun lihakset kädessä ovat vahvistuneet, uskallan kokeilla pikkuhiljaa kovempia jännekuntoutuksia. Vaikka tuntui leikatussa oikeassa nilkassa jänteet, jotka menevät kehräsluusta kantapäähän tehneen herneen, en vielä osaa pelätä lihasten ja jänteiden puolesta jaloissa. Polvinivel on oikealla ihan eri juttu. Ei puhettakaan kahdesta peräkkäisetä päivästä pidempiä juoksuja. Lyhyitä ne silti ovat absoluttisesti. Venyttelen koipia ja hieron myös välillä auttaen lihasten jälkikäteen jäykistymistä kylmää ja kuumaa suihkua vuorotellen. Lihashuoltoa on tehty ja yritän juostessa pitää ristiselän ryhtiä yllä välttämällä peffan työnymistä taakse ja hartioiden lysähtämistä eteen. Kun melkein kävelyvauhdilla sipsuttaa, ei nopeasti nouse rasitus toki huonokuntoisiin jalkoihin ym. vammautavaksi kertatällillä. Ennemmin toistuvan rasituksen ongelmat ovat vaarana ja niitä vastaan lyhyehköt matkat ja maltillinen matkan kertaliäys pitäisi auttaa.
Kun syöpää aiheuttaa läähätys varsinkin pitkinä suorituksina ja polveni ja nilkkani oireilevat jo lykyillä lenkeillä minimivauhdeissa, on helppo noudattaa ohjetta eka tunti treeniä on hyvästä ja toka ei. Tokassa tunnissa on vapaiden radikaalien ruostuttavan vaikutuksen=syöpäriskin lisäksi kulumavaara ongelmana, joten on tosi helppoa pf kuntoutuksessa, ja työhön, päälajiin sekä sen tukilajiin pyöräilyyn etua saatavista tukilajina olevasta hölkästä. Kun kunnollani vielä pitkän aikaa tunnin juoksu tai kymmenen kilsaa tai molemmat on iso siivu pois suorituskyvystä, työssä, fribailussa ja pyöräilyssä, on naurettavan helppoa välttää ylipitkiäsuorituksia. Vielä en ole tuntia putkeen tai edes aputauoin juossut. Luulen kykeneväni tasaisella siihen pian. En ryntää eteen päin, kun en aseta mitään tavoitteita ja pyri niihin härkäpäisesti.
No onhan terveenä säilyminen ja pf vaivasta eroon pääsy sekä työ- ja treeniturvallisuuden kasvu lisääntyvistä voimista sekä kestävyydestä johtuen olemassa. Mutten mitään aika- ja suorituskykytavoitetta ole asettanut. Juoksen kun juoksen tilanteen mukaan muiden lajien ja työn treenien sekä remppaamisen asettamissa rajoissa.
Juoksu on mainio paskan sään laji, kun pyöräilyssä hohto vähenee, ei ole niin veemäistä vetää välineissä, joiden siivous on helppoa kuin heinän teko. Pyöräily on hienoa oikeissa olosuhteissa, joten mielellään siitä nauttii tilanteen ollessa hyvä. Kun täällä on boforia koko ajan, ei niin hehkutussäihin pääse usein, joten on hyvä lisätä ilon kautta polkemista edes sateiden pääasiallisessa väistelyssä. Ketuttaa silti normiraskaiden vuorojen tarve välttää työmatkapyöräilyä. Onneksi ensi yönä pääsen omaan tahtiin tekemään kevyempää hommaa, joten ei ihan happane työmatkapyöränä palveleva pystymaasturi ja kilsakisaankin tulee rekisteröintikelpoista mittaa.
Kun moni juoksee tukilajina pyöräilylle tai päinvastoin, pitäisi ehdottaa juoksukilsojen lisäysta hyväksyttäviin mittoihin kilsakisaan mielestäni. Kun juoksu on rankempaa ja toteutettuna pois helpompien pyöräilykilsojen kannalta. Kunhan myös ajaa pyörällä. Onhan sähköavusteisten pyörien ajamisen keveysetukin jo huomioitu matkan puolittamisessa.
Vaikka vielä en ole harjoittanut taitojani raahata työvälineet MBBllä, on sekin tavoitteena. Juoksu vähän haittaa treenejä. Terveyshommat vain on tehtävä pitkällä tähtäimellä välttäen ylirasitusta. Säälittävän harvoin pääsen helpommalla, jotta uskallan jatkaa työmatkapyöräilyä, kun ne ylirasitukset ovat niin ilmeinen vaara, että työfyssarikin käski välttämään heittämistä ja pyöräilyä työn jälkeen samana päivänä ainakin ilman välissä pidettyä taukoa. Paha pitää taukoa työn jälkeen ja sitten ajaa. Ei juvita pukkarin kovalla kapealla penkillä torkkua ennen kotimatkaa. Sitten ainakin ajan takaisin pää tukossa. Ei huvita simuloida HSn kommentaattorien tapaista nupin umpiturvotustilaa liikenteessä. Autoilijoissa on jo liikaa törttöilijöitä, joten yhtä lisää törttöilevää pyöräilijää ei kaipaa kukaan. Valitettavasti pyöräturoilua esiintyy ja varmaan joku on eri mieltä kanssani minunkin ajamisestani. Joten ei ehdoin tahdoin kannata vielä heikentää prosessorin toimintaa ennen paluuliikenteeseen lähtemistä.
Parempi olla ajamatta kuin riskeerata ylirasitusvammoja tai omien mokien lisäämistä. Liikaa on jo nyt puhumattakaan muiden mokista. Summa on jo nyt liian vaarallinen, olisi vastuutonta lisätä vaaraa.