Kevyt pyörä kevyehkölle naiselle

[Pastori]

Tuo oli uus tieto, et hiilikuiturunkoakin voi jotenkin kotikonstein työstää.

Niin. Lueskeles tuota rakenteluosiota ja huomaat että meille ei mikään ole pyhää. Osa porukasta tekee jopa seljankansa itse

[PW]

Tuo oli uus tieto, et hiilikuiturunkoakin voi jotenkin kotikonstein työstää.

Ihmisen tekemiähän ne on hiilikuitupyörätkin. Lähinnä tarkotin pyörän tekemistä itse hiilikuidusta alusta lähtien. Onhan meillä foorumilla hiilikuitueksperttejä, esim nim. Nojailija. Auliisti on lupaillu auttaa hiilikuitupyörän tekemisessä. Uretaania kaupasta ja puukolla vuoleskelemaan, sopivan kokonen rungon sydän - siitä se lähtee Turkuun Terolle (Nojailija) kuidutettavaksi - siihen sopivat kevyet osat

[jooseha]

Ymmärrän "yskän", 50kilonen tarttee vähemmän rautaa runkoon ku me 100kiloset. Miun kevyin teräsrunkonen on n. 12kg - siis oma tekemä, sen alle on vaikee mennä. Sitten pitäs hiilikuitua opetella työstämään ja sekin homma kunnolla, ett saa painoa pois.
Olisko niin, ett se runko painaa n. kolmanneksen nojakin painosta - retkipyörä n. 18kg ja sen runko 6kg. Hiilikuitupyörä 10-12kg ja runko 3-4kg. Karkeita arvioita on nuo kilot ja riippuu mitä siihen rungoksi lasketaan. Kuitenkin niin ett osista saa helpommin grammoja pois mutta maksaa - maksaa varmast se rungosta viilaaminenkin. Jos haluu paljon keventää, pitää viilata joka paikasta.

Mä käytin tikkurunkoiseni rungon aikanaan puntarilla. Painoi tasan 3 kiloa. Hieman ylipitkä runko 2" teräsputkesta. Romulavalta poimituilla osilla ja retkikäyttöön varusteltuna lopputulos oli jossain 20 kilon nurkilla.

Kyllä se niin on ettei rungosta voi paljoa keventää pyörän kokonaispainoa. Muut osat painavat moninkertaisen määrän. Penkki on toinen osa joka painaa paljon, noin kilon. Hiilikuituisena molemmista saa painoa pois ja hinnan moninkertaistumaan.
Hiilikuitupenkki, kilpapyörän osat, pieni(kevyt) ohjaustanko ja niukka varustelu. Tälleen melkein rungosta kuin rungosta saa kevyen(ja kalliin) pyörän.
Kyllä rungostakin voi kalliilla jonkun satagrammaa keventää, muttei kiloja
Tälleen suht pienikokoisena on hyväksyttävä se tosiasia että pyörä painaa suhteellisesti paljon enemmän kuin isolla ajajalla

[Pastori]

Tälleen suht pienikokoisena on hyväksyttävä se tosiasia että pyörä painaa suhteellisesti paljon enemmän kuin isolla ajajalla

Jos yhtään helpottaa niin sama ongelma on esim. kaikilla lapsilla.

[PW]

Tuo miun 6kg:n paino retkinojakin rungolle, voi olla yläkanttiin tai sitten siihen pitää jo laskee jousituksia mukaan.

[Salsa]

Juu Baronia saa kyllä tulla koeajamaan jos haluaa! Itse olen 154 cm pitkä, mutta kyllähän tuo oma mekaanikko säätää sen juuri niin kuin vain tarvitsee

[Grammarian]

Jos yhtään helpottaa niin sama ongelma on esim. kaikilla lapsilla.

Lapset kun ei paremmasta tiedä, niin se ei oo niille niin katkeraa. Veikkaisin.

Salsa - laitanpa viestiä!

[janx]

Juu Baronia saa kyllä tulla koeajamaan jos haluaa! Itse olen 154 cm pitkä, mutta kyllähän tuo oma mekaanikko säätää sen juuri niin kuin vain tarvitsee

Ja taas viedään kotimekaanikkoa kuin litran mittaa.

[Salsa]

Juu Baronia saa kyllä tulla koeajamaan jos haluaa! Itse olen 154 cm pitkä, mutta kyllähän tuo oma mekaanikko säätää sen juuri niin kuin vain tarvitsee

Ja taas viedään kotimekaanikkoa kuin litran mittaa.

Ahihihi

[vaaka]

Saa viedäkin Wackya, on sen verran kovan luokan pyörämies

Tervetuloa foorumille. Havaitsin kaksi kehityskohdetta, paremman pyörän hankintatarve kuin, mihin olet tottunut ja moottorin virittely. Anteeksi jos tuntuu tungettelevalta ventovieraan henkilökohtaisten asioiden kysely, mutta terveys- ja kuntoutumisasioista foorumilla on paljon kollektiivista tietoa ja kokemusta. Saa olla aika hankala vaivaprofiili, joka mahdollistaa kesäpyöräilyn ja talvilankuttamisen, eikä muuta talvella kunnossa pysymistä. Jos kehtaat kertoa rajoitteistasi, saatamme keksiä tapoja, joilla pääset ensi kauden alkuun vähemmällä tasoituksen antamisella.

Olet oikeilla jäljillä pyöräilyn kevyemmäksi tekemisessä, kun nojapyöriä harkitset. Minua ihmetyttää loukkaantumisen vuosien pyöräilytauon pitäneenä, kuinka kovassa kunnossa foorumeilla jengi on, vai onko kyseessä tiedon tai fysiikan tuntemattomuus, kun käytännössä aina painoa aliarvioidaan. Vaikka suurimman osan ajasta pyöräillessä tyynessä säässä (hah, Helsingissäkö joskus?) nojapyörien aerodynamiikkaedut tekevät suuren edun pystypyörien enemmistöön verrattuna, painolla on iso vaikutus. Linnanmäellä huipulla asuvana vain joka reissussa noustaan. Lyhyellä lenkillä ei ole mitään väliä kunnollani, mutta satanen pohjaa ja parikymmentä tai yli nousua ja hups. Huonompikuntoinen taluttaisi ja mä kärsin. Kramppivaarakin kasvaa.

Kun tiedostan nousun ongelmat ja ei ole rajattomasti kestävyyttä ja tehoa, 20 kilon retkinojakki on sprintissä lähes yhtä nopea kuin pystäri aika-ajopyörä 12 kg, mutta normiajossa samalla nopeudella samalla välityksellä aika-ajopyörä on helpompi kiivetä. Mountain bikeni paljon kevyemmällä välityksellä myös 12 kg painolla kiipeää paljon kevyemmin kuin muut pyöräni.

Minun 600 W hetkittäisellä huipputehollani pystärillä irti penkistä aika-ajopyörä ja maantiepyörä 49 km/h tasaisella tyynellä hyvin lyhyellä matkalla voin todeta, että sekä tosi pieni pienin vaihde, että kevyt pyörä auttavat reilusti yhden päivän ajossa ja tosi reilusti monipäiväisessä reissussa.

Retkivarustuksen grammanviilaus auttaa myös ja ilman itse rakentamista voi säästää rahaa. Jos nojailija tekee hiilikuitupyörän maltilliseen hintaan, iso peukku. Hiilarissa on isoja käytössä huomioitavia asioita. Öljyt sulattavat pyörän, joten ketjujen lubrikaatio vaatii oikean matskun sekä hiilikuituvanteen jarrupalat eivät ole yleisiä matkan varrelta ostettavia. Kun jarrupalat eroavat materiaaleiltaan normipyöristä. Kuitupyörä ei kestä iskuja hyvin terävistä metalliesineistä, kun vastaa muovia. Siksi ei oikein voi luottaa naapureihin pyöräkellarissa. Vielä hankalampaa on se, että jos hiilikuitusäie katkeaa kolhusta pyörän sisällä, se ei aina näy ulos, vaikka pyörän kesto olisi kompromisoitunut.

Yleensä eka pyörä ei vastaa haluja, siksi laina-ajo edes alkeiden tiedostamiseksi omista preferensseistä on tärkeää. Vasta pitkä ajo kertoo, väsyykö joku paikka, kuten kädet yläohjatussa, jolloin paljon rennompi alaohjattu huonommalla ilmanvastuksella ja yleensä suuremmalla kääntösäteellä minivauhdeissa voi olla parempi maantiellä. Ja huono keskustassa, kun ei ole helppo 90 asteen mutkissa.

Yksi iso tekijä pyörän sopivuudelle on istuimen pystyys. Mitä pystympi, sitä hitaampi ja hallittavampi pyörä on. Yleensä hallinnan oppiminen onnistuu alussa vain pystymmillä penkeillä. Olen jostain lukenut suosituksen, että harjoitellessa ekaa nojapyörää selkänojan pitäisi olla 35 astetta maahan tai pystympi. Alussa 45 teki tiukkaa, 35 viikon päästä. 25 ja 20 olikohan seuraavana vuonna olivat hot rodeja aluksi, vaikka oli kokemusta. 25 on selvästi kisamalli, mutta itse tuunattu penkki oli mukava pitkilläkin matkoilla ja vaati viikkojen treenin, kuten 25. Huolimatta koko ajan lisääntyneestä kokemuksesta. 2 alkuiset kulmat ovat tapoa monille, ellei kaikille pitkän aikaa ja voi iskeä uskon puute. Kun starttikin on kikkailua aluksi, voi tulla liian suuri oppimiskurvi kisahenkisellä penkillä.

Etuvetoisessa loppuu vetopito jyrkissä mäissä tahmaisellakin renkaalla, mutta omani 37 millin 28 tuumaisessa hiekka renkaassa saa sudittamaan startissa, jolloin tasaisen startti kesällä kuivallakin epäonnistuu helposti. Paha juttu keskustan liikenteessä. Siksi ajan pystypyörillä keskustalenkit.

Pienikokoiselle 20 tuuman renkaat edessä ja takana matalahkolla penkillä voi olla kova juttu. Sikamatala penkki tekee sivuttaiskallistuksista nopeaa, mutta korkea penkki estää pyörän pystyssä olon jalka maassa. Se on huono asia valoissa seistessä, kun pyörän vipuvarsi rassaa jalkaa. Mitä rankempi reissu, sitä isompi kramppiriski ja olen ollut kyljelläni usein, kun tappajasepelin palat pyörivät kengän ja asfaltin välissä.

Startissa on kokeneenkin vaikeaa päästä vakaaseen vauhtiin kallistetulla pyörällä. Helsingin liikenteessä on vaarallista. Kannattaa mitata, miten suuri korkeus on pakarasta kengän pohjaan istuessa, jotta osaat valita matalamman penkin. Silloin voit potkia jaloilla vauhtia ennen jalkojen nostoa polkimille, mikä helpottaa valtavasti startissa.

Startissa hallitusti vauhtiin pääsy on ongelma kaikille aluksi, joten siinäkin on hyvä syy kevyen pyörän hankintaan. Kevyt kiihtyy vakaaseen ajoon vähemmin voimin.

Pitkä ketju takavetoisessa ei ole muuten ongelma kuin painoltaan. Pitkä ketju helpottaa vaihteiden säätöä. Kun kerran säätää ketjun pituuden, sen voit unohtaa. Nojapyörissä ketjut kestävät pidempään kuin pystäreissä.

[Wacky]

Salsan pyörissä on se ongelma pitemmälle kokeilijalle ettei niissä ole kauheesti säätövaraa pidemmäksi puomeissa, varsinkaan baronissa. Sen lisäksi ensikertalaiselle en suosittelis Baronia ensimmäiseksi kaksipyöräiseksi vaan Performerilla ensin sinuiksi ja sitten vasta kun ajo sujuu niin Baronia kokeilemaan.
Mitä matalampi ja makaavampi ajoasento niin sen vaikeampi ajaa kunnes on opetellut.

Mitä siihen painoon tulee niin se ei ole niin tärkeä vaan ilmanvastus on se joka määrittää keskinopeutta huomattavasti enemmän. Painon pudottaminen pyörässä vaikuttaa ainoastaan kiihtyvyyteen ja ilmanvastus nostaa huippunopeutta joka vaikuttaa paljon suuremmissa määrin keskinopeuteen kuin kiihtyvyyden parantaminen. Pystypyörien maailmassa ei vaan ole kunnon keinoja parantaa sitä niin ainoa keino jolla myydä lisää on keveys ja kun siltä puolelta tulee niin voi kuvitella että se olis myös nojapyörissä.

[ajou]

Wacky puhuu asiaa!

[jooseha]

Etuvetoisessa loppuu vetopito jyrkissä mäissä tahmaisellakin renkaalla, mutta omani 37 millin 28 tuumaisessa hiekka renkaassa saa sudittamaan startissa, jolloin tasaisen startti kesällä kuivallakin epäonnistuu helposti.

Tämän takia ei kannata etuvetohaavetta hylätä. Opettelee(jos ei jo osaa) polkemaan pyörittämällä runttaamisen sijaan, niin pito riittää mainiosti.

[vaaka]

Huom hiekkaa renkaissa ja jäi tärkeä parametri kirjaamatta, etuvetoiseni pienin välitys on liian suuri, joten ei ihme, että pidolle syntyy haasteita. Puhtaalla renkaalla kuivalla säällä on paljon helpompaa startata. Jos on järkevän pieni pienin vaihde, suditusvaara pienentyy.

Kevyellä kuskilla painojakauma muuttuu lastaamattoman ja retkikuormatun pyörän välillä enemmän kuin keski- ja suuripainoisilla. Kun etuvetoisissa vetävällä renkaalla on lastaamattomassa pyörässä enemmän painoa takarenkaalla, mistä vetopidon rajallisuus johtuu, usein retkivarustus sijoittuu myös takapainoisesti korostaen kevyellä ajajalla keulan keventymistä ja pidon vähentymistä. Tuplatuho retken aikana tulee ylämäessä lastatun pyörän taluttamisesta ylös. Alaohjattua on hankalampi taluttaa kuin yläohjattua, kuormattua pyörää vaikeampaa kuin tyhjää, koska lyhyen varsinkin on hankalaa ylettyä ohjaustankoon kurkottaessa ohi kassien.

On ihan liian mustavalkoinen kuva yleensä puhua keskinopeudesta ja aerodynamiikan ylivertaisuudesta painoon nähden. Olikohan etunimi Gerry sukunimi Pease vertaili erilaisia pyöriä eri nousujyrkkyyksissä johtopäätöksien kannalta biaksen osoittaen sensuroimalla todellisen jyrkkyiset mäet. Edes entinen suoran linjan ei normikäyttöinen nopeusennätyksen haltija Varna ei pärjännyt Etelä-Suomen mittakaavassa loivissa mäissä edes kumpuilevassa maastossa, jossa sai alamäestä alkuvauhdin avuksi ylämäkeen. Kyseessä on useimpia kinnereitä, joten kaikkia kattamattomia nojapyöriä aerodynaamisempi 30 kilon vehje.

Alkuperäinen kirjoittaja epäili, saako 30 kilon kinneriä liikkeelle, voi saadakin, jos pienin välitys tarjoaa tyyliin 4 km/h nopeuden 80 tai yli kadenssilla. Mutta lyöpä retkikuorma päälle ja jyrkkä pitkä mäki. Voi mennä oman painon taluttamiseksi.

Pointti mitä ajan takaa on se, että alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa on muillekin merkityksellinen asia painossa korostunut. Se on keskinopeuden virheellisyys mittarina kaikissa olosuhteissa. Aakealla laakealla painon merkitys vähentyy selvästi, kuten tuulessakin, noissa olosuhteissa aerodynamiikka tuo nopeuden. Kun kysyjä asuu tuulisessa ja mäkisessä maastossa ja haluaa lisäkuormaa retkivarusteista treenaamattomien talvien päälle, ollen kevyt ja omasta mielestään tulkitsen ei huippukunnossa, mitä tapahtuu a taluttaessa, jos edes onnistuu väsyneenä valitulla kuormatulla pyörällä, kun emme tiedä hänellä selvästi olevia terveysrajoitteita (kun talvella liikunnasta onnistuu vain lankutus) b jatkuuko matka ilman apuja c jos ei apua on kuorma purettava, kannettava mäen päälle ja haettava pyörä (pahempi etuvetoisella, jos ei pito riitä) d ketutus ja käytön vaikeus nousee ajamattomuuteen tai pyörän myyntiin asti.

Ottakaa huomioon kysyjän kertomat syyt keveysvaatimukselle, ne ovat todellisia hänen ajamiseensa vaikuttavia. Terve kovakuntoinen 90 kiloinen mies elää ihan eri elämä kuin 50 kiloinen vajaakuntoinen nainen, ette tiedä, mistä puhutte.

Ei Grammarian ole väärässä keveyden halussa, voitte simuloida hänen tilannettaan painavalla pyörällä, miltä 100 kgn pyörä 18 prossan nousuun kuullostaa? Vaikuttaako paino muuhunkin kuin kiihtyvyyteen? Jos ei, lisätkää 50 kg iteroiden tarpeen mukaan. Kyllä totuus ennemmin tai myöhemmin selviää kovempikuntoisellekin, kun vedätte monta päivää monta mäkeä päivässä retkipituuksia. Sitten ehkä havaitsette, että kokonaiskuormitus painottaen maksimikuormitusta on reaalisempi mittari kuin keskinopeus arkiajossa, jos ette valitse vain tasaista reittiä. Se taas ei ole helppoa, ehkä edes mahdollista helsinkiläisille.

Mulla on 170 senttisenä ei heikkopeikkona ja ei kovakuntoisena parempi haju, missä mennään kuin monella täällä, jotka toistuvasti vähättelivät painoa kehityskaareni alussa, kun opettelin polveltaan liian kireillä talvipyöräilyhousuilla, jotka söivät vähiä tehoja. Kun oli silti kylmää ja lihakset toimivat alitehoin kylmänä, joten tehosyöppöjä oli kaksi sekä tehoja oli 80 W huipuissa vähemmän ideaaliolosuhteissa kuin nyt. Käytössä 20 kilon nojakki, jolla Mätäkivenmäki ei noussut aluksi, kun kiemurtelin ilman kontrollia 4 km/h happi loppuu hävettää meiningillä keuhkot poltellen. Se ei motivoi kaikkia jatkamaan. Esimerkiksi E-cruiser täällä kirjoitti, ettei aja hiki päässä sporttauksen vuoksi. Emme tiedä kysyjän ajotapaa.

Keskinopeus on matala, jos mäkiä ei pääse ajamalla ylös ja ensi kerralla ei ehkä lähde matkaan sekä vihaa nojakkia kalliina virheinvestointina. Pahimmillaan lokeroiden epäsopivan perusteella kaikki nojakit huonoiksi pysyen pystärimaailmassa tai pahimmillaan autoillen jatkossa. Ei ole tarkoituksenmukaista.

Ei kevyellä sporttimallilla koeajo murhaa ole, kun vain istuu selkä pystyssä, starttiharjoituksessa se on paras tapa ja se on hallittava ennen kuin voi oikeasti ajaa. Ja hankkia dataa siitä, mistä pitää, mistä ei ja mitä haluaa. Ei ehkä onnistu ensikertalaiselta muu kuin starttitreeni. Penkkiä ei alussa luultavasti tarvitse selän alle, kun on vatsalihasten kunnon rajoissa mahdollista nojata taakse selkä penkistä niin kauas kuin kontrolli säilyy. Kuka aloittelija muka saisi kontrollin aikaan pelkotilojen sijaan selkä penkissä 20 asteen selkänojalla? Selän tukeminen penkkiin on relevanttia vasta kun startti sujuu ja ajaa pidempään.

Tärkeä homma etuvetoisessa on jalan pysyminen polkimella käännöksissä. Niissä etuvetoisissa, joissa jalat ovat samassa paikassa, ja rengas kääntyy polkimien kääntymättä, ei ole niin paljon riskejä kuin MBB etuvetoisissa, joissa sekä jalat, polkimet että rengas kääntyvät yhdessä. Olen selvästi pidempi kuin Grammarian ja en voi yleistää yhden MBB pyörän perusteella, kun säätöjen optimointi on kesken, mutta mulla on cityssä vaarallisia kontrollivajeita mutkissa, kun jalan pituus ei riitä jalan polkimella pysymiseen ulkokaarteen puolella. Siitä tulee jos jonkinmoista ylimääräistä ohjelmaa. Miten käy lyhyemmällä kuskilla? Reiden ottaminen ohjaustankoon on ongelma minulla mutkissa ja se rajaa eturenkaan kääntöä pakottaen tiukoissa mutkissa kallistukseen. Ei hyvä cityssä varsinkin kanttaria ylittäessä. Kun töyssy voi kaataa. Pieni rengas ei kiipeä hyvin kanttarin yli ja HPVelotechnik pyörävalmistaja on sitä mieltä, että kaupunkipyörä 20 tuuman renkailla vaatii iskunvaimentimet. Oma kokemus heidän pyörällään tukee tuota.

Matala pyörä matalalla penkillä ja kahdella 20 tuuman renkaalla ei ole yhtä helposti tuulen riepoteltava ja hidastama kuin korkeat pyörät. Pieni eturengas vähentää vaaraa kengän osumisesta renkaaseen kääntyessä. Pieni rengas ei toimi yhtä hyvin iskunvaimentimena kuin suuri. Rullausvastus on suurempi pienissä renkaissa kuin suurissa.

Jos ajatellaan sopivan pyörän tai edes siedettävän saamista heti alkuun, olisi hyvä minimoida yleisiä riskejä, kuten MBB, korkea penkki, korkea poljin penkkiin verrattuna verenkierron haittaajana, hallintakyvytön pyörä, kuten pienet renkaat ilman jousitusta ja makaava selkänojan asento. Kun taitojen karttuessa hallintakyky paranee, olisi helposti kulkevaa pyörää haluavalle hyvä olla säädettävä selkänoja, jotta pääsee nopeampaan ajoasentoon, mikä lisää vuodessa ajopäiviä, kun rannikkotuulien piiskaamassa kaupungissa ei tarvitse jättää pyörää kotiin myrskyn takia.

Emne tiedä, haluaako Grammarian yhtä nojapyörää kaikkeen ajoon ja ajaako hän cityssä. Vaatimukset pyörän ominaisuuksille vähenevät, jos ei aja cityssä ja voi ajaa lyhyet reissut mutkaisessa vilinässä muulla pyörällä. Sportimpi malli voi hyvinkin olla näppärä retkikäyttöön, jos on citypyörä kauppakassiksi.

Luin Fujinilla Norjan läpi ajaneen matkakuvauksen ja kovakuntoinen ajaja totesi, että enemmistö paikoista olisi mennyt painavallakin nojakilla, mutta olisi ollut ikävää. Oli Fujinillakin kovilla ennen kuin etelästä aloittaen Nordkapiin ylettyi.

[PW]

Kun tässä ketjussa keveys on ollu pinnalla, ni vertailin ja punnitsin 98,5cm pätkän (semmonen sattu tuossa oottelemaan) - painaa 1700g. Tuossa kevyimmässä pyörässäni RR:ssä sitä putkea ei ole ihan tuota 98,5cm:äkään. Eli kuten tässä montakertaa todettu "rungosta on paha nyhjästä"
Viime vuonna RR painoi Nokian puntarissa tuubikiekoilla 10,6 kg tänä vuonna yli 12kg avokiekoilla. Vanhoilla neuvostoliittovalmisteisilla osilla saa siis kevyen ja halvan pyörän