Saa viedäkin Wackya, on sen verran kovan luokan pyörämies
Tervetuloa foorumille. Havaitsin kaksi kehityskohdetta, paremman pyörän hankintatarve kuin, mihin olet tottunut ja moottorin virittely. Anteeksi jos tuntuu tungettelevalta ventovieraan henkilökohtaisten asioiden kysely, mutta terveys- ja kuntoutumisasioista foorumilla on paljon kollektiivista tietoa ja kokemusta. Saa olla aika hankala vaivaprofiili, joka mahdollistaa kesäpyöräilyn ja talvilankuttamisen, eikä muuta talvella kunnossa pysymistä. Jos kehtaat kertoa rajoitteistasi, saatamme keksiä tapoja, joilla pääset ensi kauden alkuun vähemmällä tasoituksen antamisella.
Olet oikeilla jäljillä pyöräilyn kevyemmäksi tekemisessä, kun nojapyöriä harkitset. Minua ihmetyttää loukkaantumisen vuosien pyöräilytauon pitäneenä, kuinka kovassa kunnossa foorumeilla jengi on, vai onko kyseessä tiedon tai fysiikan tuntemattomuus, kun käytännössä aina painoa aliarvioidaan. Vaikka suurimman osan ajasta pyöräillessä tyynessä säässä (hah, Helsingissäkö joskus?) nojapyörien aerodynamiikkaedut tekevät suuren edun pystypyörien enemmistöön verrattuna, painolla on iso vaikutus. Linnanmäellä huipulla asuvana vain joka reissussa noustaan. Lyhyellä lenkillä ei ole mitään väliä kunnollani, mutta satanen pohjaa ja parikymmentä tai yli nousua ja hups. Huonompikuntoinen taluttaisi ja mä kärsin. Kramppivaarakin kasvaa.
Kun tiedostan nousun ongelmat ja ei ole rajattomasti kestävyyttä ja tehoa, 20 kilon retkinojakki on sprintissä lähes yhtä nopea kuin pystäri aika-ajopyörä 12 kg, mutta normiajossa samalla nopeudella samalla välityksellä aika-ajopyörä on helpompi kiivetä. Mountain bikeni paljon kevyemmällä välityksellä myös 12 kg painolla kiipeää paljon kevyemmin kuin muut pyöräni.
Minun 600 W hetkittäisellä huipputehollani pystärillä irti penkistä aika-ajopyörä ja maantiepyörä 49 km/h tasaisella tyynellä hyvin lyhyellä matkalla voin todeta, että sekä tosi pieni pienin vaihde, että kevyt pyörä auttavat reilusti yhden päivän ajossa ja tosi reilusti monipäiväisessä reissussa.
Retkivarustuksen grammanviilaus auttaa myös ja ilman itse rakentamista voi säästää rahaa. Jos nojailija tekee hiilikuitupyörän maltilliseen hintaan, iso peukku. Hiilarissa on isoja käytössä huomioitavia asioita. Öljyt sulattavat pyörän, joten ketjujen lubrikaatio vaatii oikean matskun sekä hiilikuituvanteen jarrupalat eivät ole yleisiä matkan varrelta ostettavia. Kun jarrupalat eroavat materiaaleiltaan normipyöristä. Kuitupyörä ei kestä iskuja hyvin terävistä metalliesineistä, kun vastaa muovia. Siksi ei oikein voi luottaa naapureihin pyöräkellarissa. Vielä hankalampaa on se, että jos hiilikuitusäie katkeaa kolhusta pyörän sisällä, se ei aina näy ulos, vaikka pyörän kesto olisi kompromisoitunut.
Yleensä eka pyörä ei vastaa haluja, siksi laina-ajo edes alkeiden tiedostamiseksi omista preferensseistä on tärkeää. Vasta pitkä ajo kertoo, väsyykö joku paikka, kuten kädet yläohjatussa, jolloin paljon rennompi alaohjattu huonommalla ilmanvastuksella ja yleensä suuremmalla kääntösäteellä minivauhdeissa voi olla parempi maantiellä. Ja huono keskustassa, kun ei ole helppo 90 asteen mutkissa.
Yksi iso tekijä pyörän sopivuudelle on istuimen pystyys. Mitä pystympi, sitä hitaampi ja hallittavampi pyörä on. Yleensä hallinnan oppiminen onnistuu alussa vain pystymmillä penkeillä. Olen jostain lukenut suosituksen, että harjoitellessa ekaa nojapyörää selkänojan pitäisi olla 35 astetta maahan tai pystympi. Alussa 45 teki tiukkaa, 35 viikon päästä. 25 ja 20 olikohan seuraavana vuonna olivat hot rodeja aluksi, vaikka oli kokemusta. 25 on selvästi kisamalli, mutta itse tuunattu penkki oli mukava pitkilläkin matkoilla ja vaati viikkojen treenin, kuten 25. Huolimatta koko ajan lisääntyneestä kokemuksesta. 2 alkuiset kulmat ovat tapoa monille, ellei kaikille pitkän aikaa ja voi iskeä uskon puute. Kun starttikin on kikkailua aluksi, voi tulla liian suuri oppimiskurvi kisahenkisellä penkillä.
Etuvetoisessa loppuu vetopito jyrkissä mäissä tahmaisellakin renkaalla, mutta omani 37 millin 28 tuumaisessa hiekka renkaassa saa sudittamaan startissa, jolloin tasaisen startti kesällä kuivallakin epäonnistuu helposti. Paha juttu keskustan liikenteessä. Siksi ajan pystypyörillä keskustalenkit.
Pienikokoiselle 20 tuuman renkaat edessä ja takana matalahkolla penkillä voi olla kova juttu. Sikamatala penkki tekee sivuttaiskallistuksista nopeaa, mutta korkea penkki estää pyörän pystyssä olon jalka maassa. Se on huono asia valoissa seistessä, kun pyörän vipuvarsi rassaa jalkaa. Mitä rankempi reissu, sitä isompi kramppiriski ja olen ollut kyljelläni usein, kun tappajasepelin palat pyörivät kengän ja asfaltin välissä.
Startissa on kokeneenkin vaikeaa päästä vakaaseen vauhtiin kallistetulla pyörällä. Helsingin liikenteessä on vaarallista. Kannattaa mitata, miten suuri korkeus on pakarasta kengän pohjaan istuessa, jotta osaat valita matalamman penkin. Silloin voit potkia jaloilla vauhtia ennen jalkojen nostoa polkimille, mikä helpottaa valtavasti startissa.
Startissa hallitusti vauhtiin pääsy on ongelma kaikille aluksi, joten siinäkin on hyvä syy kevyen pyörän hankintaan. Kevyt kiihtyy vakaaseen ajoon vähemmin voimin.
Pitkä ketju takavetoisessa ei ole muuten ongelma kuin painoltaan. Pitkä ketju helpottaa vaihteiden säätöä. Kun kerran säätää ketjun pituuden, sen voit unohtaa. Nojapyörissä ketjut kestävät pidempään kuin pystäreissä.