Nojapyörät lisääntyy lapissakin.

[joe67]

Hieno juttu on se kun pikkuhiljaa täällä Lapissakin alkaa nojakit lisääntymään. Täällä Sodiksessa on mun kahden pyörän lisäksi sininen Performer trike (Savenmaalta), Kittilässäki on Performer ja Kemijärvellä trike (kuulin että samanvärinen ku mun trike, siitä päätellen seki on arrow). Harmi vain kun nuo välimatkat on pitkät niin kokoontumiset on varmaan aika harvassa. Onkohan täällä palstalla ketään mainituista? Muutaman vuoden päästä näitä ei varmaan pidetä minään kummajaisina täälläkään.

[jviirret]

Muutaman vuoden päästä näitä ei varmaan pidetä minään kummajaisina täälläkään.

Näin minäkin kuvittelin ku -04 harrastusta aloittelin

Jukka

[Joutilas]

Joitakin viikkoja sitten luin jostain lehdestä rovaniemeläisestä (?) perheestä, joka ajeli isän tekemillä nojapyörillä. Mies oli rakentanut joillekin tutuillekin pari nojapyörää. Muistini voi pettää, mutta jostain pohjoisesta olivat.

Onkohan kenenkään täkäläisen tuttu?

[irakas]

Joo, ei nojapyörien ja kinnerien rakentaminen ole ollenkaan ollut vierasta Rovaniemellä, josta olen itsekin kotoisin. Jo 50-luvulla siellä rakennettiin useampia kinnereitä.

Itselläkin (₁₃ v) oli haaveena rakentaa kinneri. Ostinkin jonkun tekemän sikarinmuotoisen teräsrungon, mutta se oli aivan liian painava ja jäi ruostumaan pihan perälle!

Sakari

[teee]

Joitakin viikkoja sitten luin jostain lehdestä rovaniemeläisestä (?) perheestä, joka ajeli isän tekemillä nojapyörillä. Mies oli rakentanut joillekin tutuillekin pari nojapyörää. Muistini voi pettää, mutta jostain pohjoisesta olivat.

Onkohan kenenkään täkäläisen tuttu?

Kenties tämä kö?

http://www.tesipeli.com/harmonycycle/hmcindex.htm

Terho

[Simon]

Minulla on täällä Rovaniemellä kuusi nojakkia, joilla minä, poika, tytöt ja emäntä yleensä ajellaan.
Ajellaan myös, usein kavereiden kanssa porukassa mun nojakeilla kaupungilla.
Tunnen kaverin jota Terho tarkoitti,hän on Mommon Harri Rovaniemeltä, joka on jo pitkänmatkan nojakkiharrastaja
ja rakentaja. Harrin rakentamia nojakkeja on Roissa muutamia. Taitaapi olla Erpallakin
Sodankylässä Harrin rakentama peräkärry (Calando) nojakissa. Ja näkyy se Harrikin ajelevan poikiensa
kanssa aina silloin tällöin täällä.
On täällä Rovaniemellä mun käsittääkseni noin 8-10 nojakkiharrastajaa ja kiinnostusta näyttäis olevan
enempäänkin.

Tv. Sampo

[joe67]

No ohhoh. Miepä en tiennykkään että siellä Rollossa on noin paljon nojakkeja. Ei oo sattunu koskaan kohdalle. Todella mukava kuulla. Josko sitä ens kesänä pääsis käymään siellä nojakin kans. Onko teillä siellä mitään kimppa ajoja? Olis kiva mennä porukalla. Teillä kun on siellä noita pyöräteitä HIUKAN enemmän kuin täällä Sodiksessa. Mulla tosiaan on Harrin tekemä kärry. Jääny tosin vähälle käytölle, mut ehkä ens kesänä...

[ostamassa]

Laiska mies, makaa kun juoksee

Joskus villissä nuoruudessani ostin Mersun avaimenperän, jota sitten näyttävästi heiluttelin Kairalan Kajastuksen tansseissa. Ihmettelin, että ei tuntunut oikein tehoavan, ei käynyt minun osaltani toteen laulajan tulkinta "Hei Kairalasta heilin minä löysin". Vasta lähtiessä huomasin, että housunlahkeisiin oli unohtunut pyykkipojat. (Nuoriso voi isovanhemmiltaan kysyä, mitä se tarkoittaa.)

Että on sitä tullut ennenkin pyörällä ajettua. Nyt vanhempana eivät persukset enää kestä pitempää satulassa istumista. Jos laite kiinnostaa, googlettakaa "nojapyörä". Netissä kysyttiin syitä, miksi ihmiset ostavat sellaisen. Eräs (rehellinen) vastasi, että siitä pääsee vilkuilemaan pyöräilijätyttöjen minihameiden alle. Ja vastaus yleisimmin esitettyihin kysymyksiin: Huippunopeus ja hinta - Riittävästi.

Olen jo aikaisemmin huomannut Kemijärvellä pyörän kuvalla olevia tarroja, joissa numero 5. Ilmeisesti opasteita, miten pyöräilijä selviää kiellettyjen tienpätkien ohi, sehän on jo täälläkin oudolle lihasvoimalla liikkuvalle ongelma. Mutta miksi ihmeessä se viitoitus tekee välillä outoja kiertomutkia. Alkuasukasopas kertoi, että eivät ne ole viitostien merkkejä, vaan pyöräilyreitti, joka tässä kohden sattuu olemaan numero viisi.

• Ahaa, mistäs niistä saa tietoa?
• K v G.
• ???
• Kato v...u Googlesta.

28.5.2009 lähdin hurjalle seikkailulle maailman ympäri ja takaisin - tai niin pitkälle kuin jaksaa. Aamulla pientä tihkusadetta, mutta säätiedoitus lupaili selkenevää ja lämmintä. Uskoin siihen... No, uskonhan minä Joulupukkiinkin.

Pelkosenniemen huoltoasemalla kyselin, että onkos majatalossa tilaa. Ei ollut, ei ollut enää koko majataloa. Opastustaulussa sellainen kyllä löytyy, Niitä ollaan innolla pystyttämässä, mutta kukaan ei vastaa siitä, että ne ovat ajan tasalla. Vesisateessa 7 kilsaa takaisinpäin BB-majoitukseen. (Joka tietysti minun mieleeni tuo Brigitte Bardotin.)

Seuraavana päivänä Sodankylän leirintäalueelle. Respan ikkunassa lappu, että ei päivystystä, soittakaa numeroon xxx. Ja tietysti kännykästä akku tyhjä. Mitä opimme tästä? Ainakaan minä en todennäköisesti mitään, enhän ole ennenkään oppinut!

Lauantaina taas tien päällä infotaulua ihailemassa. Kartassa merkki "Olet tässä". Edessäpäin näyttäisi olevan Siltamajat. Mutta ei minkäänlaista mittakaavaa, että onko sinne 50 metriä vai 500 kilometriä. Kuka näitä tauluja oikein suunnittelee!

Paikka löytyi aikanaan. Isäntä mainitsi pyöräilyn hyödyllisyydestä. Totesin, että ainakin kansantaloudellisesti. Minäkin saattaisin muuten kitua vielä parikymmentä vuotta. Mutta kun luvatut helteet tulevat, niin saan sydänkohtauksen ja poistun muonavahvuudesta. Ajattele, kuinka paljon eläkerahoja siinä säästyy! (Perikunnan harmiksi niitä helteitä ei tällä reissulla tullut.) Sain pyörän tankoon paikan viirin. Paluumatkalla alennusta majoituksesta, kun olin mainostanut heitä koko matkan Pohjoisnavalle (tai ainakin siihen suuntaan). Täytyyhän sankarimatkailijalla sponsoreita olla!

Vuotson opasteessa oli jopa teipattu yli lopettanut leirintäalue. Mutta eikös siellä ole retkeilymaja? Ei näkynyt kastassa. Löytyi kyllä paikan päällä, ja ovessa puhelinnumero. Tällä kertaa kännykästä löytyi virtaa. Selvisi, että maja on Tankavaaran kultamuseon, johon säälistä voidaan ottaa väsynyt pyöräilijä.

Vuotsohan on siksi mielenkiintoinen paikka - Saamenmaan raja - että täällä voi viipyä koko maanantaipäivän (laiskottaa!) Poropuisto ja ruokapaikka. Paitsi että maanantaina kiinni. Viereisessä matkamuistomyymälä-kahvilassa iso kyltti "Auko Open". Ei ollut. Tusinaturistit olisivat saattaneet hermostua, mutta (iki)vanha globetrotter on varautunut. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Kaupasta hernekeittopurkki ja majan keittiössä kokkaamaan. Yritin noudattaa vanhaa "Poikamiehen Keittokirja" ohjetta: "Kun etiketti irtoaa, se on valmista". Mutta eihän näistä nykyajan purkeista etiketti irtoa keittämällä. Uusi ohje: "Kun palohälytin laukeaa, se on valmista".

"Kultainen tie". Arvelin, että nimi johtuu siitä, että täällä nelostie noudattelee suunnilleen vanhaa kullankaivajien käyttämää reittiä. Infotaulu kertoi, että tien rakennekerroksissa sekä tien alla on useita satoja kiloja kultaa. Tankavaaran kultamuseossa näyttely "Ruijanpolusta Nelostieksi".

Ivalosta takaisin lämpöiseen ja aurinkoiseen etelään (Kemijärvelle) päin. Kun raahauduin Magneettimärkeä ylös lumimyrskyssä, rupesin uskomaan matkailumarkkinoijien hylkäämää mainosta "Joka Lappiin lähtee huvin takia, sille Helvetti on lomaparatiisi!"

Se oikea magneettimäki on tosin museotienä, tämä nykyinen on palkkää lällärikamaa. Nimitys periytyy Petsamon liikenteen ajoilta. Ilmiö on sama, jonka lienette huomanneet jos olette esimerkiksi Nepalissa pyöräilleet; kun takana on korkeita vuoria, niin edessä oleva jyrkkäkin mäki näyttää miltei tasamaalta. Senaikaiset heikkotehoiset bensakäyttöiset kuormurit tahtoivat tällä "tasamaalla" yllättäen hyytyä. Syyksi selitettiin, että tunturin malmi synnyttää magneettikentän, joka imee moottorin tehot.

Yötä Saariselällä (löytyy sieltä kohtuuhintaistakin majoitusta). Oli hyvä, että pyörässä on varoitusviiri parin metrin korkeudella, niin aamulla löysin, mistä kohden sitä voi ruveta kaivamaan kinoksesta.

Nyt pääsin Sodankylän leiripaikalle. Tullessa vaihteeksi kaunis ilma. Tilasin respasta vesisadetta, koska halusin testata ensimmäistä kertaa käytössä olevaa telttaa. Palvelu pelasi, parin tunnin kuluttua vettä tuli reilusti. Teltassa säilyi kuivana.

Neljä espanjalaista olivat käväisseet pyörillä Nordkapissa ja olivat paluumatkalla. Selittivät, että Espanjassa nojapyöriä näkee hyvin vähän. "Meillä vain hullut ajavat sellaisilla". Tiesin kertoa, että niin meillä Suomessakin!

Sodankylässä alkoivat filmifestivaalit, mutta kerkisin karkuun. Kuka onkaan sanonut "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimen pistoolistani"? Innostuin vielä palaamaan Kittilä - Rovaniemi kautta.

14.6 (sunnuntai) olin kymmenen aikaan ohittamassa Sinetän kappelia, kun sen kello kumahti soimaan. "äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään kenelle kellot soivat; NE SOIVAT SINULLE." (John Donne)

Pikavierailu Etelä-Suomessa (Napapiirin eteläpuolella) ja 16.6 paluu ainoaan eläkeläiselle järkevään toimintaan - löhötä sohvalla ja tuijottaa telkkaria.

Tero Kärkkäinen

Että semmoisia. Kait se olit sinä, joka toissakesänä Sodankylän kaupan parkkipaikalla aivopesit minutkin nojapyöräfaniksi. Tämä minun on mantis (Arrowsia ei enää tuoda) Soitellaan, 0400-150247

[jori]

Hauska pakina!
Tämän voisi siirtää tuonne etusivun puolelle, kunhan se taas alkaa toimia. Varata vaikka vakiopalstan pakinoitsijalle.

Jori

[jviirret]

Joo, hyvä, ei aina millin tarkkaa mitoittamista/vertailua ja teknisien ominaisuuksien puntarointia. Toki etusivun jutuista muutakin löytyy, mutta täällä foorumin puolella vähemmän.

Jukka

[Pastori]

Vasta lähtiessä huomasin, että housunlahkeisiin oli unohtunut pyykkipojat.

Heh. Vasta männäkeväänä olin jakamassa todistuksia lavalla nuorille ammattilaisille - pyykkipoika jalassa. Kukapa sitä sen aina muistaa ottaa poijes.

Hauskaa tarinaa - mukava oli lukea.

[lowrides]

Kyllä ehdottomasti...

Sujuvat ja huumorintajuiset tekstit ovat aina tervetulleita!

[joe67]

Hyvä stoori, matkoilla sattuu ja tapahtuu.... Harmi kun ei nähty kun menit sodankylän ohi. Ilmoittelehan Tero kun seuraavan kerran tääläpäin pyöräilet. 040 832 0220

[Mikaeli]

Viime kesänä Kemijärveltä Sodankylää kohti polkiessa eteen ilmaantui ennen Pyhätunturin risteystä jotain keltaista ja matalaa, jossa oli heiluva viiri kiinni. Lähemmäs kun pääsin, tunnistin nojakiksi. Ihmettelin kun vastaan tulevat autoilijat niin kovasti heiluttelivat, luulivat varmaan, että samalla reissulla ollaan. Pyhätunturin risteyksen P-paikalle kurvattiin molemmat ja turistiin tovi. Minä olin matkalla Tromssaan, Tero Savukoskelle. Kuviakin otettiin, kun harvoin samalla kertaa sattuu nojakkeja enemmässä määrin noille nurkille. Toivottavasti tulivat perille. Minun reissu meni hyvin, toivottavasti Savukoskellakin oli mukavaa. Ainakin sää suosi.

Oma nojakkini siirtyi muuton mukana loppuvuodesta enää nimellisesti pohjoiseen: Kainuu oli kyllä sieltä ylhäältä katsottuna aika etelässä, mutta nyt kun pyörä on parkissa Pohjois-Karjalassa, Kainuukin tuntuu pohjoiselta. Kainuu - South Lapland oli jonkun matkailubrändääjäneron idea tuossa pari vuotta sitten, ei ole tainnut ottaa tuulta purjeisiin.