Lauantaina oli kaikista hauskin päivä. Tervise Tee oli todellista elämysmatkailua. Muut epäilivät, ettei sinne kannata trikella lähteä, mutta halusin kokeilla ja kyllä kannatti. Pääsääntöisesti vanhalle ratapohjalle tehty polku oli kivituhkalla tasoitettu ja riittävän kovaa, joten rullasi ihan kivasti. Parissa kohtaa kasvillisuus oli levinnyt niin, että piti ajaa eturenkaat heinikosta. Paikoitellen oli kivet esillä tuhkan alta, mutta se vaan piti hereillä kun piti vähän ohjata, joten mun silmissä matka ei ollut lainkaan pitkä. Niin ja ihan hillittömän rentouttavaa on ajaa paikassa, jossa ei ole muuta liikennettä. Alle kymmenen fillaria tuli vastaan 50 km matkalla. Autojen äänen sijaan sai kuunnella linnunlaulua. Sitäpaitsi mä tykkään juna-aiheista, joten oli kiva katsella vanhoja seisakkeita, asemia, ratapölkkypinoja jne. Minä ja Tetris viihdytään radalla kuin radalla
Ristissä oli Neuvostoliiton kyyditysten uhrien muistomerkki. Muun muassa tämän aseman kautta kyyditettiin paljon Virolaisia etnisen puhdistuksen aikaan 1941-1949. Paikalla oli jotain paidattomia turisteja pööpöilemässä.
Lepiku külalistemaja oli erinomainen majapaikka. Kokki on ollut aiemmin presidentti Ilveksen palveluksessa ja ilmeisesti Ilves on syönyt hyvin. Saunan kattoikkunan alta löytyi pieni ja kylmä uima-allas.
Sunnuntain tunnelmissa kamera unohtui taas, mutta muut ovatkin näitä tunnelmia jo jakaneet. Pyörätiet Tallinnan ulkopuolella olivat hauskoja, mutta kaupunkialueella olisi yksinään mennyt sormi suuhun monta kertaa.