Vilijami kirjoitti:Luulen, että tämä närästys ja astma liittyvät jotenkin toisiinsa, mutta lääkärit eivät sitä ota kovin tosissaan. Närästyksen ollessa pahimmillaan pitää astmalääkettä ottaa enemmän.
Olo kävi jo sietämättömäksi. Närästi niin kuin ois pistetty puukolla rintaan ja puolikymmentä kertaa päivässä tuli sellainen astmakohtaus että harkitsin jo ambulanssin soittamista. En voinut enää istua tai maata juuri ollenkaan. Käveleskelin ympäri vuorokaudet eestaas. Aloin olla jo voimaton ja epätoivoinen.
Lueskelin kaikkea mahdollista vaivoihini liittyen ja sieltähän paljastui mielenkiintoinen asia. Astman lääkintään käytettävä hengitettävä kortisoni pahentaa joillain närästystä. Siis lääkäriin ja kerroin tämän siellä. Kävivät porukalla pohtimassa ja ilmoittivat minulle, että laitetaanpa astmalääke (kortisoni) tauolle ja avaavan lääkkeen käyttöäkin tulisi välttää.
Ensimmäinen vuorokausi pelotti, että miten pärjään hengenahdistuskohtauksien kanssa. No ensimmäinen tuli ja koitin vain olla mahdollisimman rauhassa ja hengitellä varovasti silmät kiinni ajatellen lapsuuden kesäistä kukkaniittyä. Ihme ja kumma, 10-15 minuutin kuluttua astmakohtaus helpotti, aivan samalla lailla kuin hengitysteitä avaavan lääkkeen kanssa! Onko avaava lääke siis turha/tehoton?
Toinen vuorokausi, närästyskipu muuttui "tylpemmäksi" mutta levisi isommalle alueelle. Hengenahdistuskohtaukset jatkuivat, mutta menevät nopeammin ohi.
Kolmas vuorokausi, nukuin 9h yhteen putkeen, heräsin todella virkeänä, eikä aamulla ollut heti hengenahdistuskohtausta. Närästyksestä on vielä pieni muisto jäljellä, mutta enää se ei häiritse niin täydellisesti elämää kuin aiemmin.
Hyvältä siis vaikuttaa astmalääkkeiden pois jättäminen, mutta ei voi vielä tehdä lopullista päätelmää. Jään seuraamaan tilannetta...