Oletko Jukka huomannut muuttaa polkemisen kuopimiseksi. Kun jalat ovat kiinni polkimissa voit hyödyntää painovoimaa ja siirtää pyörityksen tehokkaimman vaiheen kammen kauimmaiseen vaiheeseen. Normaalin lenkkaripolkaisun päätteeksi kuopaiset jalalla alas, jolloin voit hyödyntää ihmisen liikuttamiseen parhaiten sopeutunutta lihasta pakaraa. Tuon kuopaisun jälkeen jalka on jo valmiiksi vetoasennossa, joten tästä voit jatkaa lonkan koukistajilla jos jaksat.
Eniten lisätehoa saat, kuopaisuliikkeellä polkaisun päätteeksi. Itse huomasin, että paras teho minun jaloistani löytyi jättämällä perinteinen polkaisu lähes olemattomaksi ja keskittymällä tuohon kuopaisuun ja sen vastaliikkeeseen polven ojentajalla toisella jalalla. Kulkusuuntaan takaa eteen tehty voimaliike muuttui siis ylös alas, tai paremminkin edestä ylhäältä taakse alas ja vastajalalla polven oikaisuksi takaa eteen ylös.
Kuulostaa varmaan aika hämärältä tekstiltä, mutta ajatuksena on käyttää pakaraa ja polven koukistajia pelkkien ojentajien lisäksi. Tämä tekniikka nostaa luonnostaan takapuolen irti penkistä (tai ainakin keventää), jolloin verenkierto pakaralihaksessa paranee. Kuopaisuliikkeessä ja lonkan koukistuksessa paine päkiän alla pienenee ja myös jalkapohja saa kaipaamaansa verta ja liikettä.
Tässä on hyvä huomata, että pakaralihas on verenkiertoelimistön toiminnan kannalta samassa korkeusasemassa sekä pysty- että nojapyöräilijällä. Verenkierron kannalta nojapyöräilijällä kenties vieläkin paremmassa asemassa, kun jalkojen vastapaine laajentaa sekin pakaralihaksiston valtimoita. Vain polven ojentajat ja pohkeet ovat nojapyöräilijällä niitä lihaksia, joiden hapensaannissa on pystypyörään nähden vajausta ja vaativat siksi harjoitusta.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma