Tuossa pikajalka 1/2004 -lehdessä oli sivulla 38 http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=6&t=1425 kuva koiransäikäytystykistä vuodelta 1913. Olisi hyvä varuste nojapyörään 
Tänään tuli taas tunne, että moista kapinetta olisi tarvittu.
Eräässä pihassa oli metsästyskoira Musti vapaana ja kun se minut huomasi niin lähti tulemaan kohti kuin luoti, ihan sama mitä isäntä sen perään huuteli, se oli viettiensä vietävissä. Pari kertaa se kerkesi pyörän kiertää vaan ei vissiin keksinyt mihin hampaansa upottaa vai liekö sellaista pysäyttävää sorttia (itsella vauhtia vajaat 20 km/h ylämäessä) sitten keksin karjahtaa sille ihan vaan jotain mitä kurkusta irtosi, mahdollisimman kovaa ja möreetä, koira hölmistyi paikoillensa ja vissiin hipsi sitten takaisin kotipihaan...
Kultaisetnoutajat ja muut sylikoirat ei tunnu olevan nojapyörästä moksiskaan. Semmoiset joilla luulisi olevan metsästys/palveluviettiä on taas vähän arvaamattomampia. Joskus on koira pysähtynyt katsomaan mikä sieltä tulee ja kun katsoo syvälle sen silmiin niin huomaa kuinka silmien takana rupeaa isopyörä pyörimään ja hammasrattaat sanoo raks raks sen miettiessä mikä tuo on... pyörä? ei liian matala... raks raks... auto? ei liian vähän renkaita... raks raks... ja juuri kun olen kohdalla kuuluu pling! ja silmiin syttyy valo... Saalis! ja ei kun kohti. No se on luontokappale.
Suht hiljaa olen koittanut elukat ja lapset ohitella vaikka mieli tekisikin ajaa miljoonaa, se vaan kun mielipiteenmuodostus nojapyöräilijöiden liikennekäyttäytymisestä tässä pitäjässä taitaa olla aikalailla mun varassa, vielä 
