Vilijami kirjoitti:Itseasiassa teinkin sen alunperin kaksirenkaisena, mutta ei siitä ajosta tule mitään yksikätisellä ja 1,5 jalkaisella kuskilla.
Olen koeajattanut sitä kaksirenkaisena muilla, niin kovin vaikeaa näyttää olevan. Kuulemma tunnelma on kuin eka kertaa ilman apurattaita
Voihan se vähän hankaloittaa joo 
Petri
Petri
Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.
Juu, tuossa on nyt 250 mm jättöä ja lähes kaikki paino etupyörän takapuolella. Mahdoton yhtälö saada aikaan stabiili ajoneuvo. Python on mahdollinen ajaa tuon mittaisella negatiivisella geometrisella jätöllä, koska jalat ja kampikeskiö sijaitsevat ja painavat etupyörän maakosketuspisteen etupuolella. Tässä tuolla ei ole merkittävää painoa.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Ahaa, sillä painopisteellä on siis suuri merkitys. Empä osannut ajatellakaan tuota. Pitää se vissiin Python/Hipparion tehdä ennen kuin uskon negatiivisen jätön toimintaan 
Satuin löytämään tämän 10-vuoden takaisen kuvan, niin laitetaan tähän ketjuun talteen.
.. Kuva kuin 80- luvulta!
Sävyt on niin kellertäviä että tulee illuusio ajan tuomasta patinasta paperikuvalle. Liekö sattumaa tahi filtteriä, samase.
Äkkiä se 10 vuotta näköjään vierähtää.
Jännä. Puhuttiin Pastorin kanssa tästä eilen, vai oliko toissapäivänä puhelimessa. Paperikuvissa vaikutti huomattavasti kemiallinen vanheneminen, jossa värien haalistuminen ei ole tasaista. Punainen ja sininen katosivat erityisesti vuosien 1972-1983 kuvista, joissa käytettiin "uutta hienoa" valokuvauspaperia, joka ei lopulta pitänyt värejä. Asia korjattiin vuonna 1983 markkinoille tulleella valokuvauspaperilla.
Filmillä värit kuitenkin säilyivät. Eli jos tuon ajan kuva on haalistunut, mutta kuvasta on jäljellä negatiivi, tai dia, voi siitä tehdä lähes uudenveroisen paperikuvan osoittamaan, ettei maailma ollut tuohon aikaan keltainen, vaan pelkästään sen ajan kuvat vuosien päästä. 
Osa tuosta värien muuttumisesta vanhoissa kuvissa on myös havaintopsykologista. 70-luvulle asti huomiovärinä käytettiin punaista. Ampumaradalla nostettiin salkoon punainen lippu ja hirvimetsällä päässä oli punaiset hatut. Siis oikeasti punaiset, eikä oranssit, kuten nyt. Nyt huomioväri on jo jättämässä oranssinkin ja siirtymässä vihertävän keltaiseen.
Punaista on käytetty markkinoinnissa niin hurjasti, että ihmisten silmät ovat punaiseen niin tottuneita, ettei se toimi enää huomiovärinä, vaan on käytettävä oranssia, keltaista tai kellanvihreää. Jos silmä on tuossa mielessä muuttunut noin paljon, onko sitten ihme, että aiempien vuosikymmenten teknologisen värinmäärittelyn tuottamat kuvaelmat luonnollisesta väristä ovat erilaisia kuin nykyään punasokeilla silmillä tehtävät. 
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Oliko 70-luvulla maailmassa värejä vielä olemassakaan? 
Meiile tuli ainakin väritelkkari vasta 1980 Moskovan olympialaisiin.
