Greenspeed GT:n koeajamalla saat varmasti hyvän kuvan jousittamattomasta trikestä, jossa verkkopenkki. GT:ssähän on pienemmät renkaat (16") kuin HPV:n ja ICE:n malleissa (20" ja/tai 20"/26"), mutta toisaalta teräsrunko tuo ehkä hiukan 'joustoa' alumiinisiin verrattuna.
Trikebee kirjoitti:
Kuinkahan hyvin tuollainen verkkopenkki korvaa jousitusta, en ole kokeillut mutta itseä kyllä arveluttaa että pitää silloin ainakin olla juuri oikean kokoinen ettei montun jälkeen ole kyljet mustelmilla ja takaraivossa kuhmu penkin kehikosta. Onko nboita verkkopenkkejä eri kokoisia?
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta julkaistuissa testeissä HP Velotechnikin verkkopenkkiä, joka on Scorpionissa, on kehuttu markkinoiden mukavimmaksi. Vois kuvitella, että herrat olisivat yrittäneet siirtää niistä ominaisuuksista mahdollisimman paljon myös Gekkon verkkopenkkiin vaikka se rakenteeltaan erilainen onkin.
Tuo Gekkon nerokas taittomekanismi aiheuttaa kyllä kevyttä kuolan eritystä, vaikken ole itse edes insinööri
Kävin tuollaista Mantista koeistumassa, ajamaan ei päässyt liian lyhyiden jalkojen takia.
Penkki tuntui mukavalta, ja mitoitukseltaan hyvältä (pelko kylkien hakkantumisesta putkiin voi unohtaa).
Eipä ainakaan kuume pienentynyt.
Mitäs pitäisi ottaa huomioon jotta saisi mahdollisimman huoltovapaan pelin (rumpujarrut, napavaihteet ...)?
Mustasudenkorennon suositukset saavat kannatukseni. ICE Tricet ja HP Velotechnikin Scorpionit ovat kelpo trikejä. Selälle on jousitustakin tärkeämpää se, että penkki tuntuu hyvältä eli suosittelen verkkopenkkiä, joka joustaa hyvin.
Jos pyörän avaaminen ja kokoontaittaminen on tarpeen jokaisella ajokerralla, kannattaa kiinnittää huomiota sen vaivattomuuteen. Siinä mielessä suosittelisin HP Velotechnikin Gekko fx:ää, vaikka siinä ei olekaan jousitusta. Se on aivan uusi malli, joka on varmasti kokoontaittamismekanismiltaan ylivoimainen. Lisäksi pyörä on kevyt, joka on merkittävä etu pyörää siirrettäessa, avattaessa, kokoontaitettaessa ja nostettaessa eikä siitä ole haittaa ajettaessakaan (ei varsinkaan ylämäissä).
Mikäli et halua ajella erityisen kovaa, jousituksen puute ei ehkä olisi sittenkään ongelma. Riippuu tietenkin ajo-olosuhteista. Itse en ole kokenut jousitusta tarpeelliseksi missään tilanteessa (vaikka onhan se tietenkin mukava), enkä hankkisi sitä nytkään, jos olisin uutta trikeä ostamassa. Keveys ja fiksu taitettavuus johtaisivat valitsemaan Gekkon.
Ajoon saa pehmeyttä jousitusta edullisemmin ja vähemmän suorituskykyä vaativalla tavalla joustavan penkin lisäksi myös sopivilla rengasvalinnoilla. Esim. Schwalben Big Apple renkaat tasoittavat tietä aika tavalla.
Tuo Gekko fx vaikuttaa todella mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Tuon kun saisi vaikka joka pysähdyksen ajaksi helposti kasaan tilaa viemästä. Painoakaan ei sähköavustettunakaan tule kuin vajaat 23kg.
Vielä kun alkaisi saatavuus ja jälleenmyyjien hintatietoja tulemaan.
Mitäs pitäisi ottaa huomioon jotta saisi mahdollisimman huoltovapaan pelin (rumpujarrut, napavaihteet ...)?
Ei onnistu yhdistelmä rumpuvaihde+sähköapu, ei ole olemassa ko. tyyppisiä napamoottoreita. Ketjusta vetäviä toki saattaa olla, mutta mahtaako rumpuvaihde kestää semmoisen jatkuvaa käyttöä
Levyjarru on yhtä huoltovapaa kuin rumpujarrukin.
Mitäs pitäisi ottaa huomioon jotta saisi mahdollisimman huoltovapaan pelin (rumpujarrut, napavaihteet ...)?
Ei onnistu yhdistelmä rumpuvaihde+sähköapu, ei ole olemassa ko. tyyppisiä napamoottoreita. Ketjusta vetäviä toki saattaa olla, mutta mahtaako rumpuvaihde kestää semmoisen jatkuvaa käyttöä
Levyjarru on yhtä huoltovapaa kuin rumpujarrukin.
Jukka
ELi "tyydytään" sitten levyjarruihin. TerraTrike Rover varmaan on aika huoltovapaa (napavaihteet, suora veto ...) ainakaan ei kauheasti liikkuvia osia.
Tuo huoltovapaus on aika tärkeä koska ei kauheasti jaksa itse puuhastella, eikä ajojakaan varmaan paria sataa kilometriä tule vuodessa, joten pitäisi saada pyörä vuosiksi minimityöllä. Roveriin tosin sitten joutuu itse virittelemään sähköavun, eikä kyllä ole taittuvakaan. Kaikkea ei voi näköjään saada millään.
Vaijeritoimiset vannejarrut on suurin yksittäinen huolto kohde, ketjun voitelun lisäksi. En kyllä oikein ymmärrä mitä huoltoa noille avovaihteille pitäisi tehdä jos vaihteita käytetään oikein eikä pyörää paiskota ? Vaijerin oikeasta kireydestä se on vähän rumpuvaihdetta tarkempi, ehyt ja hyvin luistava vaijeri pitää olla molemmissa. Noin vähän ajavana tuskin kovin paljon ajat kurassa ja soralla, jolloin avovaihde vaatisi enempi puhtaanapitoa?
Muuten noissa on kyllä selkeät erot, joista tuo paikallaan vaihtamisen mahdollisuus on suurin rumpuvaihteen etu.
Toinen etu on se, että yleisen mielipiteen mukaan rumpuvaihdetta ei voi huoltaa/korjata niin sen saa hyvällä omallatunnolla heittää roskiin kun alkaa vähän takelteleen. Yleensä siinä mukana menee sitten se pyöräkin, joista me rakentelijat sitten saadaan paljon käyttökelposia osia
Sitten ne vaijerivetoiset levyjarrut vaatii melkein samat säätötoimenpiteet ku vannejarrutkin, mutta harvemmin. Tässä sitten huollon vähyyden kannalta nestejarru on se helpoin, joskin kallein vaihtoehto. Asennuksen yhteydessä ilmaus ja seuraava huollon tarve on palojen vaihto, jonka yhteydessä jarrut on hyvä ilmata, joskaan ei välttämätön.
Sitten ne vaijerivetoiset levyjarrut vaatii melkein samat säätötoimenpiteet ku vannejarrutkin, mutta harvemmin.
Missään muussa kuin vaijeritoimisissa vannejarruissa ei tarvi palojen asentoa säätää. Se on huomattavasti tympeämpi homma kuin vaijeritoimisten levy/rumpijarrujen säätöhommat, jotka monesti onnistuu ilman jopa työkaluja.
...
Toinen etu on se, että yleisen mielipiteen mukaan rumpuvaihdetta ei voi huoltaa/korjata niin sen saa hyvällä omallatunnolla heittää roskiin kun alkaa vähän takelteleen. Yleensä siinä mukana menee sitten se pyöräkin, joista me rakentelijat sitten saadaan paljon käyttökelposia osia
Jukka
Vannon ja lupaan et jos/kun siihen pisteeseen joskus päädytään, kerron kyllä tällä foorumilla mistä roskiksesta hyviä osia voi käydä etsimässä.
Vannejarrun huonoinpuoli on se että vanne kuluu puhki muutamassa vuodessa. Levyjarru on huomattavasti pitkäikäisempi. Huonopuoli on että sateella joskus aika pahan äänistä resonointia kun jarrupalat ovat kastuneet.
Jarrutehoa on helpo kasvattaa , vaihtamalla eri kovuiset jarrupalat, tai isommat levyt. Rumpujarrut ovat hyvä ratkaisu jos ajaa paljon sade kelillä . Toimivat aina ja vähä huoltoset. Jarruteho on kuitenkin vähäisempi , levyyn verrattuna. Emme kuitenkaan puhu niin sanotuista rihkama levyjarruista. Joita näkee halvoissa maastopuörissä.
Vannejarrun huonoinpuoli on se että vanne kuluu puhki muutamassa vuodessa.
Riippuu ajajasta ja ympäristöstä. Ei täällä tasasella normaali työmatka-ajossa vanteet kulu. Sisko ajoi 60tkm/10vuotta vannejarruilla ennen kuin takavanne puhkesi.
Niin siellä tasamaalla. ei sitä aina huomioi tasangojen eroa, tähän sisämaahan. Jossa maa on vähän enemmän rypistynyt mäiksi. Ja onhan se niinkin että neuvola väki kuluttaa jarruja vähemmän, kuin me ylipainoiset pikku pojat. Kitka se tässäkin määrää lopputuloksen eli kulumisen. minulla kestää ajaa vanne loppuun noin 25th. Taidan olla sitten jarrumies. Siksi viimeinenkin kieko saa varmaan levyjarrun.
ei sitä aina huomioi tasangojen eroa, tähän sisämaahan. Jossa maa on vähän enemmän rypistynyt mäiksi. Ja onhan se niinkin että neuvola väki kuluttaa jarruja vähemmän, kuin me ylipainoiset pikku pojat. Kitka se tässäkin määrää lopputuloksen eli kulumisen. 