...
...Ostaisko joku huonon nojapyörän. Kunto tai tottuminen ei näytä parantuvan tarpeeksi että mäki olisi mukava.
Pistä takapyörään sähkömoottori, niin melkein kaikki mäet muuttuvat mukaviksi.
Saat tämän neuvon ilmaiseksi takuulla: jos eivät muutu, saat palauttaa neuvon.
Nyt melkein 1000 km sähkömoottorilla huvitelleena olen kuin uskoon tullut lahkolainen: kaikki järjestyy, kun tekee juuri näin. 12h varjoajelukin sujui suu messingillä, varsinkin mäissä. Ja ikioman energian kulutukseni on kasvanut selvästi verrattuna aikoihin ennen sähköä.
Tämän kysymyksen olisinkin kysynyt seuraavaksi sähköpyöräkokemusketjussa:
Onko sähköavusteinen pyörä niin helppo että sillä tulee ajeltua kuin mopolla? Tuntuu että jos pistän 3x oman energiantuottoni verran sähkövoima joka polkupyöräretkellä niin se ei voi olla muuta kuin huijausta. Ja kunto vaan lähtee laskemaan... Eikä se oikeasti ole erityisen ympäristöystävällistäkään jos muutamia kertoja viikossa lataa ja kerran parissa vuodessa vaihtaa akun. Verrattuna lihaksella ajamiseen.
Jos seuraa muissa ketjuissa tuotettuja tavapulliaisen watteja, ja tuollaisen sähköpyörän akun antamia watteja 20-40km matkalla, niin... kyllä ihminen jää siinä alempiarvoiseen asemaan.
Tietysti kaasukurilla siitä selviäisi, mutta luulen että laiskuus on ihmisen vahvin lahja ja (liian) hyvään tottuu...
Tämän kysymyksen olisinkin kysynyt seuraavaksi sähköpyöräkokemusketjussa:
Onko sähköavusteinen pyörä niin helppo että sillä tulee ajeltua kuin mopolla? Tuntuu että jos pistän 3x oman energiantuottoni verran sähkövoima joka polkupyöräretkellä niin se ei voi olla muuta kuin huijausta. Ja kunto vaan lähtee laskemaan... Eikä se oikeasti ole erityisen ympäristöystävällistäkään jos muutamia kertoja viikossa lataa ja kerran parissa vuodessa vaihtaa akun. Verrattuna lihaksella ajamiseen.
Jos seuraa muissa ketjuissa tuotettuja tavapulliaisen watteja, ja tuollaisen sähköpyörän akun antamia watteja 20-40km matkalla, niin... kyllä ihminen jää siinä alempiarvoiseen asemaan.
Tietysti kaasukurilla siitä selviäisi, mutta luulen että laiskuus on ihmisen vahvin lahja ja (liian) hyvään tottuu...
Jos otan itseni esimerkiksi. Minulla on kaksi kertaa päivässä puolituntia aikaa pyöräilyyn, töihin meno ja töistä tulo. Nämä matkat pyöräilen ympäri vuoden, kelistä riippumatta. Kaloreita pyöräillen kuluu 500-600kcal/päivä ilman sähköapua ja sähköavulla menis varmaan tuosta puolet. Pitäisi käyttää siis pyöräilyyn tuplamäärä aikaa jotta sähköpyörällä saisin saman kuntoiluvaikutuksen.
Toinen esimerkki huonojalkainen eläkeläinen(aikaa rajattomasti) joka ei pyöräile ollenkaan, ei vaan polkemalla pääse mäkiä ylös tai se tuottaa suunnatonta rasitusta. Tällainen ihminen todennäköisesti lähtisi sähköavusteisella pyörällä huomattavasti useammin lenkille ja ohimennen polttaa siinä muutaman kalorinkin, tai ainakin on pois jääkaapin vierestä.
Tämän kysymyksen olisinkin kysynyt seuraavaksi sähköpyöräkokemusketjussa:
Onko sähköavusteinen pyörä niin helppo että sillä tulee ajeltua kuin mopolla? Tuntuu että jos pistän 3x oman energiantuottoni verran sähkövoima joka polkupyöräretkellä niin se ei voi olla muuta kuin huijausta. Ja kunto vaan lähtee laskemaan... Eikä se oikeasti ole erityisen ympäristöystävällistäkään jos muutamia kertoja viikossa lataa ja kerran parissa vuodessa vaihtaa akun. Verrattuna lihaksella ajamiseen.
Jos seuraa muissa ketjuissa tuotettuja tavapulliaisen watteja, ja tuollaisen sähköpyörän akun antamia watteja 20-40km matkalla, niin... kyllä ihminen jää siinä alempiarvoiseen asemaan.
Tietysti kaasukurilla siitä selviäisi, mutta luulen että laiskuus on ihmisen vahvin lahja ja (liian) hyvään tottuu...
Yllätyin itse monella tavoin sähköpyörällä ajon suhteen verrattuna luuloihini.
Moottorin käytöksi on vakiintunut vain ylämäissä avustaminen, ei lainkaan tasaisella ja alamäissä. Ylämäessä vältän sen kurjan olon, joka tulee sykkeen noustessa liian korkeaksi.
Moottorin antama energia on maantieajoissani (esim. kesämökkikäynneilläni, 100 km/suunta) noin 200 -300 wattituntia / 5 tunnin ajo eli vain keskimäärin 40-60 wattia, kun itse käytän lihasenergiaa polkusimiin noin 100 wattia (+ 400 wattia lämmöksi).
Ei tunnu lainkaan houkuttelevalta ajella kuin mopoa/skooteria. Polkimia on pyöritettävä joka tapauksessa (laillisesssa ajossa).
Sähkömoottorin akku ja avustus riitti hyvin 12 tunnin ajokokeiluun ko. tyylillä ja akussa oli vielä runsaasti energiaa ajon loputtua, samoin lihaksissa ja muualla kehossa .
Tulee ajeltua pidempiä matkoja ja useammin, kun on sähköapu, kuin jos ei ole. Lihasenergiaa kuluu viikossa enempi kuin ennen.
Vrt: jos jollain ei olisi polkupyörää, vaan hoitelee asioita kävellen. Sitten hän vastustaa polkupyöräilyä siksi, että liikkuminen tulee liian helpoksi
Moottori käyttää sähköenergiaa vain noin 5 sentin arvosta per täysi lataus (puoli kWh). Jos ihminen tekisi ko. sähkön lihaksillaan, hän käyttäisi maapallon ruokavaroja moninkertaisen määrän (Jos sähköä tuotettaisiin ihmisvoimalla, niin tuntipalkka olisi siinä yhden sentin paikkeilla. Sitä sopii pohtia monelta kantilta, ympäristönkin).
Summa summarum: sähköavustuksen käyttöönotto tuntuu minulle lähes yhtä hyvältä hyppäykseltä kuin lapsena kävelystä ja juoksemisesta pyöräilyyn siirtyminen (tosin iälläni on osuutensa, kun ei jaksa polkea yli 30 km/h päivät pitkät kuin nuoret uroot). Ennen 100 km päivämatka mäkimaastossa oli minulle iso ponnistus, jonka jälkeen levättävä ja nukuttava pitkään. Nyt sujuu yli 200 km kevyesti ja voi jatkaa jälkeenpäin touhujansa kuin pikkulenkiltä palanneena.
Mutta nämä ovat tietysti henkilökohtaisia asioita. Joku toinen voi kokea aivan toisin.
Yllätyin itse monella tavoin sähköpyörällä ajon suhteen verrattuna luuloihini.
Moottorin käytöksi on vakiintunut vain ylämäissä avustaminen, ei lainkaan tasaisella ja alamäissä. Ylämäessä vältän sen kurjan olon, joka tulee sykkeen noustessa liian korkeaksi.
Moottorin antama energia on maantieajoissani (esim. kesämökkikäynneilläni, 100 km/suunta) noin 200 -300 wattituntia / 5 tunnin ajo eli vain keskimäärin 40-60 wattia, kun itse käytän lihasenergiaa polkusimiin noin 100 wattia (+ 400 wattia lämmöksi).
Ei tunnu lainkaan houkuttelevalta ajella kuin mopoa/skooteria. Polkimia on pyöritettävä joka tapauksessa (laillisesssa ajossa).
Sähkömoottorin akku ja avustus riitti hyvin 12 tunnin ajokokeiluun ko. tyylillä ja akussa oli vielä runsaasti energiaa ajon loputtua, samoin lihaksissa ja muualla kehossa .
Tulee ajeltua pidempiä matkoja ja useammin, kun on sähköapu, kuin jos ei ole. Lihasenergiaa kuluu viikossa enempi kuin ennen.
Vrt: jos jollain ei olisi polkupyörää, vaan hoitelee asioita kävellen. Sitten hän vastustaa polkupyöräilyä siksi, että liikkuminen tulee liian helpoksi
Moottori käyttää sähköenergiaa vain noin 5 sentin arvosta per täysi lataus (puoli kWh). Jos ihminen tekisi ko. sähkön lihaksillaan, hän käyttäisi maapallon ruokavaroja moninkertaisen määrän (Jos sähköä tuotettaisiin ihmisvoimalla, niin tuntipalkka olisi siinä yhden sentin paikkeilla. Sitä sopii pohtia monelta kantilta, ympäristönkin).
Summa summarum: sähköavustuksen käyttöönotto tuntuu minulle lähes yhtä hyvältä hyppäykseltä kuin lapsena kävelystä ja juoksemisesta pyöräilyyn siirtyminen (tosin iälläni on osuutensa, kun ei jaksa polkea yli 30 km/h päivät pitkät kuin nuoret uroot). Ennen 100 km päivämatka mäkimaastossa oli minulle iso ponnistus, jonka jälkeen levättävä ja nukuttava pitkään. Nyt sujuu yli 200 km kevyesti ja voi jatkaa jälkeenpäin touhujansa kuin pikkulenkiltä palanneena.
Mutta nämä ovat tietysti henkilökohtaisia asioita. Joku toinen voi kokea aivan toisin.
Tässä on kutakuinkin kaikki ne argumentit joilla perustelen tarvetta laittaa sähköavun tekeminen työlistalle. Saattaisi jopa toimia perheen naisväelle tapana saada heidät pyöräilemään enemmän ja näin kuntonsa kohenemaan ja autoilun kuluja alennettua jopa ihan salakavalasti.
Kunto tai tottuminen ei näytä parantuvan tarpeeksi että mäki olisi mukava.
.
