Ensimmäiset kokemukset nojiksesta [Nazca Fuego]

[Alpo]

Ostin Nazca Fuego nojiksen, laitoin kasaan (rihtasin renkaat, laitoin taustapeilin yms.) ja ajoin noin 18 km. Elämäni ensimmäiset kilometrit. Mitähän tuli ostettua, mietin. Sitten laitoin retkivarustuksen päälle, takalaukku ja sivulaukut, tavaraa riittävästi reilun viikon reissuun.

1. päivä: Lohja - Porvoo, n. 110 km.
2. päivä: Porvoo - Lahti, n. 100 km.
3. päivä: Lahti - Heinola ja sieltä vielä kaverin mökille, n. 80 km.
4. päivä: Mökiltä Heinolan kautta Lahteen ja edelleen Mäntsälän Shellille, n. 110 km.

Sitten reidet olikin niin puhki, että vaimo sai hakea autolla ukkonsa kotiin.

Tämän kokemuksen perusteella en sillä retkiajoa lähde harrastamaan (siis minun henkilökohtainen mielipide eo. kokemuksella). Pisin matka "tavallisella" pyörällä yhdessä päivässä 310 km (piitkäää päivä). Nojiksella en näissä Suomen mäkisissä maastoissa moiseen usko kykeneväni.

Millaisia retkimatkoja mäkisissä maastoissa olette ajaneet?

Harkitsen pyörän myymistä, jos joku on kiinnostunut. Koko M, 160 cm - 185cm kuskille. Tosin epäilen, että alle 165 cm ei yllä polkimille. Itse olen 169 cm.

Tulipahan kokeiltua.

[Wacky]

Nojapyörällä ajo vaatii totuttelua vaikka olisit kuinka kovasti ajanut pystärillä koska ajotekniikka ja lihaksiston totuttaminen vaatii aikaa. Nojallaan et voi käyttää painoa polkemiseen vaan kaikki on tehtävä lihaksilla. Oliko muut paikat kipeet ajon jälkeen? Veikkaan että ei ja reidet palautuu nopeasti. Suosittelisin että jatkat ajoa vielä niin saatat huomata että homma alkaa toimimaan.

[Alpo]

Kiitos kannustuksesta. Pari kuvaa löytyy

http://www.saunalahti.fi/puurone

kohdasta Nojapyörä. En ole mikään kotisivujen tekijä! Enemmänkin kiekkojen tekijä

Ei ole kuin reidet tukossa. Kaupungissa piti nousta kadun ylityksissä työntämään, kun en nähnyt ympäristöä muuten riittävän hyvin. Eihän nojista kaupunkipyöränä mainostetakaan. Tiellä oli hieman ahdistava tunnelma, kun taaksepäin ei näe kuin peilin kautta. Kurkkimaan ei kannattanut yrittää, silloin ajolinjan pitäminen olisi ollut hankalaa.

[jori]

Aloittelijat valittavat etureisien ja polvien kipeytymistä. Tämä johtuu väärästä polkemistekniikasta. Nojapyörällä poljetaan kuopaisemalla jalalla heti polkimen ylimmän kohdan jälkeen alas ja tämän jatkona, kun jännitys on valmiina takareidellä, koukistetaan jalkaa vetäen poljinta taakse. Tämä polkemistekniikka vaatii lukkopolkimet, mutta ilmankin onnistuu jotenkin, ojentamalla nilkka suoraksi kuopaisun ajaksi. Tuo tekniikka mahdollistaa kuormituksen tasaamisen etu ja takareisien, pakaroiden ja jopa selkälihasten välillä. Pienellä painotusmuutoksella saat siirrettyä rasitusta noiden lihasryhmien välillä ja helpottaa heti kuormaa siellä, missä alkaa tuntua pahalta. Polkemisrytmi, varsinkin mäkisessä maastossa, on pystypyörästä poikkeava siten, että ylämäkeen voi ja kannattaa ottaa pienemmän ilmanvastuksen takia kunnolla vauhtia, jottei tarvitse niin pitkään pää alaspäin punnertaa. Mäen päällä sitten huilaillaan ja katsellaan maisemia, kunnes lähdetään uuteen laakson ylitykseen. Lisäksi nojapyörällä on hyvä käyttää enemmän vaihteita ja suurempia kampikierroksia kuin pystärillä -jotkut myös lyhempiä kampia

[Pastori]

Harjoitusten edetessä pystyy kyllä kiinteärunkoisella nojäpyörällä vilkuilemaan taakse. Jos kaulan alue on irtonainen, niin ihan pään käännöllä ja tönkömmällä rakenteella hiukan hartiaa ylös penkin yläosasta.

[Mustasudenkorento]

Rapakuntosena voin huudella täältä jos tuollaisia kilometrejä olet nojiksella vetänyt "puskista" niin älä ihmeessä hävitä.
Nyt kun saat kilsoja lisää ja lihakset tottuu niin uskon että ajat sillä aivan tautisia matkoja...

Suurin ongelma tuollaisessa aloituksessa on se että peruslihaskunto joka sinulla on tajuttoman hyvä pystärillä ajon kautta on ihan ihmeissään tuosta uudesta ajo asennosta.
Koska kuitenkin aina kun lähdetään tekemään jotain uutta niin lihaksilla menee oma aikansa tottua.

Nostaa hattua hienolle suoritukselle.

[Nojanalle]

Itse kun aloitin tän Nojailun , ei ollut aluksi toivoakaan tuolaisista matkoista. Jyväsjärven ympäri ajo oli suoritus. Nyt kuuden vuoden jälkeen , se on ohiheitto juttu. Niinkuin sanotaan että kukaan ei ole mestari syntyessään, koskee se myös Nojapyöräilyä. Itsellä oli takana yli tuhat kilometriä, ennenkuin tei ensinmäisen pitenmän matkan. Niin kauan kun mies ei ole siinä pyörän päällä sinut , ei ole toivoakkaan mistään suurista ajonautinnoista. Varsinkaan pitkistä päivämatkoista. Mutta voin sanoo että kun pääset tän lajin saloihin täysin kiini on suuremmat nautinnot vasta edessä. Eli harjottelua lisää, tämä ei ole pystypyöräilyä eikä tätä kannata siihen verrata. Lajit ovat aivan erinlaisia , erillainen pyöritystekniikka , niinkuin Jori jo mainitsikin. Erilainen ajamisen nautinto on vasta eressä.

[Syväri]

Ajoit kumminki 4 päivässä enempi ku minä puoles vuodes nojapyörällä.. Ei mikään ihme jos poltteli reisissä. Tuli sellainen kuva että heti ryntäsit tuolle reissulle? Mulla alkoi vasta muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen vauhdit nousta kunnolla. (sitten ne kans nousi ja paljon!) Lukkopolkimet oli kumminkin?

[jviirret]

Ihan kuin vertaisi juoksua ja kävelyä. Jos pystyt kävelemään 60km päivämatkoja, mutta et ole koskaan juossut, niin yhtäkkiä peräkkäisinä päivinä vedetyt 20km juoksulenkit saattaa kipeyttää paikkoja.

Jukka

[terppa]

Älä vielä myy, vaan totuta lihakset lyhyemmillä lenkeillä, 1000 km jälkeen mieli kyllä muuttuu, mä oon nyt reissussa kolmatta päivää ja ei alle 120 km päivämatkaa vielä ole, lihaksissa ei tunne mitään ihmeellistä vaikka koko matka on mennyt suht mäkistä seutua, tosin eilen akilesjänne vihoitteli mutta tänään ei enää. Painoa on kärryineen n. 55kg

Olihan sinulla lukkopolkimet, ne on ihan ehdoton varuste nojapyörässä.

[mhelander]

Minäkin suosittelen että heität kevyttä lenkkiä ensi alkuun ja totuttelet ajamaan.

Itse hankin nojakin kun teki mieli käynnistää uudelleen pyöräilyä 15 vuoden tauon jälkeen. Ennen taukoa tuli muutamassa vuodessa ajettua sitten vähän enemmän, 100t+ kilsaa aika-ajo pyörällä. Sillä en enää pysty ajamaan, liian epämukavaa.

Ajamaan oppiminen ei ollut lopulta vaikeaa mutta homman todella hallitseminen vaati vuoden ajot. Vielä toisena kesänä ei ylämäet tahtoneet sujua mutta sitten kun lähdin kelaamaan kilsoja enemmän kun päätin hypätä kesken kauden foorumin km-kisatiimiin niin johan alkoi kuntokin kohota.

Minulle vaikeinta oli oppia ajamaan niin että kadenssin saan vanhalle, totutulle tasolle, eli päälle 95:n. Se vaati ekan kesan treenausta, kadenssisensorin ja lopulta ovaalien ketjurattaiden tekemisen.

Itse asiassa minulle taisi olla hyväksi ettei ollut alla kovaa pyöräilykuntoa, nyt oli pakko pysyä nöyränä ja tehdä vaan kaikki perustyö eli opetella ajamaan ja kehittämään kuntoa. Ja edistystä tuntuu tapahtuvan...

[Alpo]

Kovasti hyviä kannustuksia. Kiitos kovasti.

Minulla on siinä lukkopolimet (toinen puoli flat, toisella puolella lukot). Niitä kyllä heti alusta alkaen käytin ja yritin kyllä pyörittää ja ikään kuin myös vetää pyörää eteenpäin, kun jalka tuli polkemisliikkeessä takaisinpäin. Tuo "koukkaus" ei kuitenkaan tainnut vielä toimia eli liike ei lähtenyt riittävän ylhäältä. Kuopaisu tai koukkaus on hyvä termi visualisoimaan sitä. Täytyypä pitää se mielessä.

Hyvästä tuesta huolimatta ei minusta taida tulla nojapyöräilijää, mutta hyvä kokeilu se oli (ja kallis). Nyt lähden tästä pohdiskelemaan pyöräilyn syvintä olemusta maastopyörällä ensin Salpausselän harjuille ja sitten Evon kansallispuiston nurkille. Ja kiinnitän nyt siinäkin huomiota polkemistekniikkaan. Sen kehittämisellä varmaan maastofillarikin alkaa kulkemaan joitakin paikkoja paremmin.

[Mustasudenkorento]

btw tuli tuosta paikkojen kipeytymisestä mieleen kun huhtikuussa ajoin itselle uppooudon auton helsingistä ouluun kahden pysähdyksen taktiikalla...
Oli seuravat kolme päivää yläselkä ja ojentajat kipeänä..

Ja ei oltu ensimmäistä kertaa auton ratissa...

[tavasti]

Sitten laitoin retkivarustuksen päälle, takalaukku ja sivulaukut, tavaraa riittävästi reilun viikon reissuun.

1. päivä: Lohja - Porvoo, n. 110 km.
2. päivä: Porvoo - Lahti, n. 100 km.
3. päivä: Lahti - Heinola ja sieltä vielä kaverin mökille, n. 80 km.
4. päivä: Mökiltä Heinolan kautta Lahteen ja edelleen Mäntsälän Shellille, n. 110 km.

Sitten reidet olikin niin puhki, että vaimo sai hakea autolla ukkonsa kotiin.

Siis ymmärsinkö oikein, että täysin kylmiltään lähdit viikon reissulle?

Harvassa taitavat olla sellaiset ihmiset, jotka voivat ottaa uuden liikuntamuodon, ja suoraan vetää 5h /päivä muutamana päivänä. Kyllä siitä kipeäksi tulee.

Vaikka pystärillä onkin ajellut, on nojapyörä kuitenkin erilainen. Aivan samoin tapahtuu kun punttisalilla käynyt vaihtaa vähän lajia, menee Body Pumppiin tai kahvakuulatreeneihin (tai vaikka kisoihin!).

[Nojanalle]

Jatkan tähä Tavastin viestiin. Olisi ihan sama kuin lähtisin kylmintään potkiin Kicbikellä satasen lenkejä. Luulen että seuraavana päivänä ei kyllä eres Nojapyörän pyöritys sujuisi. Niin nää kaikki lajit käyttää erinlaila lihasryhmiähyväksi. Taitaa kokeilu olla liian aikaista luopumista, nautinto olisi vasta eres.