Terveppä tänne.
Kauniit kesäpäivät ovat tulleet ja mieli alkaa vastustamattomasti vetää pitkille reissuille -nojakilla, tottakai.
Mutta paljonko pitää olla kokemusta, että voisi lähteä esim. 150 kilometrin taipaleelle? Aloitin nojapyöräilyn Jyväskylän Ecotripillä -06 enkä ole sen koommin ajellut, sillä pyörän parantelut keskeytyivät perheen kasvettua. Nyt kesällä saattaisi taas olla aikaa ruuvata SWB kasaan ja heittää pitkä maantiereissu.
Jyväskylässä ongelmana olivat kipeytyvät polvet. Pelkään, että sama vaiva uusiutuu. Ylämäetkin alkoivat sujua vasta Tripin lopulla. Nyt polkeminen on jäänyt ylipäätään vähiin, sillä innostuin potkulautailusta. Se on sangen raskas, mutta monipuolinen laji.
Pyörän ominaisuuksilla on toki merkitystä. Penkki menee uusiksi ja etuputki lyhenee hitusen. Mutta silti: tottuuko nojapyörään jos sitä käyttää vain silloin tällöin? Vai olenko kolmen pyörän loukussa? (potkulauta, pysty- ja nojapyörä)