Ideanahan on, että kaikilla kevytväylillä, myös jalkakäytävällä, saisi liikkua kaikilla kevytkulkuneuvoilla, mutta nopeus rajoittuisi jalkakäytävällä jalankulkunopeudeksi, kv-väylällä n. hitaaksi pyöräilyvauhdiksi ja pyörätiellä nopeaksi pyöräilyvauhdiksi. Kuitenkin niin, että jalkakäytävällä väistetään jalankulkijoita kv-väylällä kaikki väistää kaikkia ja pyörätiellä jalankulkijat väistävät pyöräilijöitä. Lisäksi pyöräilijä saisi valita myös ajoradan, milloin se on kokonaisturvallisempi, (nopeasti ajavat pyöräilijät)
jooseha kirjoitti:Äkkiseltään tulee mieleen nopeuden muutoksesta johtuva äkkinäinen sääntöjen muutos - etenkin jarrutettaessa, mutta myös kiihdytettäessä. Tämä aiheuttaisi ongelmia etenkin väistämissääntöjen suhteen.
Tuo nopeusrajoitushan on väyläkohtainen ja vain yläraja.
jooseha kirjoitti:Suuri ongelma tulisi varmaan siitä etteivät ihmiset tiedä edes omaa nopeutta. Muiden nopeuksista taas ei voi silmällä antaa kuin hyvin karkean arvion.
Nykyisin on hyvin helppoa todeta omat ja muiden velvollisuudet vain pikaisella vilkaisulla. Toki on hankaliakin tapauksia todeta ne, mutta ne ovat harvinaisia.
Idea on, että jalkakäytävällä ajetaan jalankulkunopeutta ja väistetään jalankukijoita (kuten nytkin käytännössä tehdään). Pyörätiellä saa ajaa pyöräilynopeutta ja väistetään pyöräilijöitä. (Pyörätiellä kävelijät eivät vielä näin tee)
jooseha kirjoitti:Sitten on vielä nopeuden luontainen muutos liikkuessa. Etenkin nopeusrajoituksen mukaisella nopeudella liikuttaessa oltaisiin välillä sen alapuolella ja välillä yläpuolella. Eli jatkuva oikeuksien ja velvollisuuksien muuttuminen. Luokkia on mahdoton asettaa siten että ne olisivat jokaiselle luonnollisia.
Tätä en ymmärrä.