Wacky kirjoitti:irakas kirjoitti:Työmatkapyöräilijälle on sähköavusta se huomattava asia, ettei sähköavusteisesti niin kovasti hikeenny, eikä ehkä hänen tarvitse mennä suihkuun perille töihin päästyään.
Tämä riippuu miten nopea on. Itselläni miellyttävä keskinopeus huitelee työmatkoillakin 30 nurkilla joka tarkoittaa ettei sähköllä tekisi keskimäärin mitään.
Sähköapu tuntuu siis siltä, kuin joku vähän tuuppaisi tarakasta vauhtia ylämäkeen ja tasaisella sitä ei oikein edes huomaa (ja se kytkeytyy kokonaan pois 25km/h paikkeilla). Erittäin mukava tapa päästä töihin ja takaisin ilman kipeää takamusta ja ranteita, mutta hien määrään se ei oikein vaikuta, kun en malta olla polkematta enemmän vauhtia, kuin tuo moottori luonnostaan työntää.
Tämän työmatkapyötäilijän trikeily muuttuu todella tuskaiseksi sillä silmänräpäyksellä, kun pedelec sensorin kiekko kinnaa paikalleen pienehköissäkin ylämäissä, mutta niin kauan kun Chrystalyten 250W napamoottori takakiekossa tuuppaa apua mennään melkein kilpapyöräilijöiden vauhdissa. Keskinopeus GPS:n mukaan 27km työmatkalenkilläni pyörii aika tarkkaan 20km/h paikkeilla huippujen ollessa 38km/h alamäissä ja tasaisella pyöriin siinä 25km/h paikkeilla. Työmatkani kulkee Espoosta Helsingin Vallilaan, joten keskinopeus kärsii useista liikennevaloista matkalla jonniin verran.
Toivoisin vain, että tulisi lakiuudistus, joka antaisi asentaa tehokkaamman / vääntävämmän moottorin fillariin ilman, että siitä tulee automaattisesti mopo - jyrkemmissä mäissä joutuu edelleen taluttamaan pyörää, kun ei vaan jalkavoimat riitä edes apumoottorin avulla ylös, mutta toki silloin rinne on jo sen verran jyrkkä, että sitä sotkettaisiin 1. vaihteella seisaallaan normaalilla fillarillakin. (Ja siis minulla pienin vaihde on 8. vaihde, kun pedelec sensorin takia olen joutunut poistamaan pienimmän rattaan edestä kokonaan)