Maastopyörissä on nykyään tapana tehdä etuhaarukka jousitetuksi pneumaattisesti, nesteillä tai jousilla, ja myös
takaosia näkee usein jousitettavan aika lystikkäillä virityksillä.
Kun pyörän paino on luokkaa 20 kg ja ajaja esim. 80 kg, niin eikö olisi yksinkertaisempaa pistää 80 kg ajaja istumaan jousitettuun satulaan ja unohtaa jouset muualta?
Yritänpä vastata osin itsekin 
Jos pystypyörään satulan alle kuvitteli vain pystysuoraan liikkuvan jousen (ei siis yhtään eteen-taakse-sivuille), niin polkiessa ajaja varmaan keinuisi häiritsevästi ylös alas. Alaspäin voimakkaasti polkaistessa jousella on vähempi kannatettavaa, joten se tyrkkää sitä vähää ylös, ja hommasta voi tulla aika hauskaa jojoilua. Ei varmaan hyvä. Siis istuimen jousitus näin on unohdettava.
Mutta nojapyörässä polkimet ovatkin suoraan edessä. Jos nojapyörän tuolin kuvittelee jököttävän jousen nokassa siten, että se saa vain kulkea ylös alas, painovoiman ohjailemana, mutta ei sivuille, eteen, eikä se saa pyörähdellä villisti? Eihän nyt polkeminen vaikutakaan jousen jännitykseen! Homman pitäisi toimia.
punanen = jousi
vihreä = (ehkä taipuisa) saranoitu putki
sininen = sarana
Ehkä koko jousta ja saranaakaan ei tarvita, jos vihreä putki on sopivan taipuisa ja kimmoisa (mutta ei äkkiä poikkirusahtava)
Joku yksinkertainen konsti vaimentaa mahdollisia heilahteluja?
Näin 80 kg olisi hyvin (?) ja yksinkertaisesti jousitettu, mutta 20 kg ei lainkaan.
Näkökohtia, ehdotuksia, varotuksia?
(kuva piirretty microsoft paintilla, kun liitua ja taulua tai edes flappitaulua ei ollut käsillä tähän).
